26.10.2017Teksti Saila KeskiahoKuva Jani Laukkanen

Jumala on elämisen tunteen antaja

Elina-Merenmies

Elina Merenmies tiesi jo varhain, että hänestä tulee kuvataiteilija. Mutta kirkkoon hänet piti viedä puoliväkisin. Merenmiehen taidetta on parhaillaan esillä HAMissa Helsingissä 12.11. saakka.

Taiteilijakoti Lallukan suurista ateljeeikkunoista tulvii sisään valtava valo. Taivas on pilvien peitossa, ja näyttää siltä, että osa niistä on leijaillut huoneen seinustalla oleville korkeille kankaille. Pilvet ovat kuitenkin ihmiskätten työtä.

Kädet kuuluvat kuvataiteilija Elina Merenmiehelle. Ne kädet ovat aina tienneet haluavansa tehdä taidetta.

– En minä tiedä, olenko lahjakas, olen pikemminkin sinnikäs. Se on parasta lahjakkuuttani, Merenmies sanoo.

Lähipiiriä taiteilijaura ei aluksi lämmittänyt. Oli huolta lapsen toimeentulosta. Huoli ei kääntänyt Merenmiehen päätä.

– Olin valmis luopumaan säännöllisistä tuloista ja turvallisuudesta. Ajattelin, että jos en niin tee, niin voi minua. Pentti Saarikosken päiväkirjoista kai olin napannut ajatuksen, että lahjakkuus on asia, jota pitää käyttää, muuten tulee tulta ja tulikiveä.

Kun suomalaisten taidekoulujen ovet eivät avautuneet heti, Elina Merenmies lähti reissuun. Brysselissä saattoi opiskella, miten taidetta tehdään.

Kaikenlaista hulluakin maailmalla tuli tehtyä. Hulluinta ei silti ollut kattojen ylle kiipeäminen tai huiviin pukeutuminen. Hulluinta oli Jumala.

Tämä haastattelu on katkelma. Lue juttu kokonaisuudessaan Sanasta 4372017!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä