30.11.2017Teksti Heli KarhumäkiKuva Akseli Muraja

Jumalan siunaus varjeli Suomen itsenäisyyttä

olliseppänen1
Olli Seppäsen taustalla näkyvä lentokone on muistomerkiksi jätetty ilmavoimien aiempi torjuntahävittäjätyyppi Mig-21, jolla Seppänen on lentänyt yli tuhat lentotuntia.

Miten kymmenet venäläiset panssarivaunut voivat yhtäkkiä kääntyä taistelemaan omiaan vastaan? Miten pakkanen voi muutamassa tunnissa hyydyttää venäläisten tulivoiman ja pelastaa suomalaisrykmentin? Ilmavoimien ohjaajaupseeri evp. Olli Seppänen tuntee sotiemme kriisihetkiä, joissa Suomen joukot ovat saaneet avun kuin ihmeen kautta.

Joensuu, Elimäki, Iisalmi, Lapua, Kauhava. Näissä kaupungeissa pelkästään marraskuun aikana Olli Seppänen on käynyt luennoimassa teemalla Jumalan siunaus Suomen kansan yllä.

Kymmenet vierailut eri puolilla Suomea ovat tehneet tunnetuksi talvi- ja jatkosodan tapahtumia sekä maamme poliittisen ja sotilasjohdon kristillisen uskon merkitystä sodan vuosina. Luentokutsuja tulee enemmän kuin hän voi ottaa vastaan.

Ilmavoimien ammattisotilaana uransa tehnyt Seppänen toimii Kansan Raamattuseuran raamatunopettajana.

– Olen nuoresta saakka harrastanut  Suomen lähihistoriaa, ja kun aikuisella iällä löysin evankeliumin sanoman, myös Raamatun kansojen historia alkoi kiinnostaa ja avautua, Seppänen kertoo.   

Suomen vapauden varjeltumista talvi- ja jatkosodassa on pidetty epätodennäköisyyksien ihmeellisenä summana. Suomi pystyi vuosina 1939-1944 torjumaan Neuvostoliiton miehitysyritykset, vaikka armeijan koko ja varustus olivat vain murto-osa itäisen suurvallan voimasta.

Seppästä kiehtovat monet vähälle huomiolle jääneet sotatapahtumat, joiden vaikutus sodan lopputulokseen on kuitenkin ollut merkittävä. Kaksi tapausta ylitse muiden ovat Pelkosenniemen ihme ja eversti Kai Savonjousen Sinisen prikaatin tapaus Karjalan kannaksella.

Hämmästyttävä sääilmiö

Pelkosenniemen ihme sattui talvisodan alkuvaiheissa.

– Sallan suunnalla neuvostojoukot aikoivat katkaista Suomen maayhteydet Ruotsiin etenemällä nopeasti Rovaniemelle ja Tornioon. Pelkosenniemellä oli vasta perustettu, huonosti varustettu ja lähes kouluttamaton Jalkaväkirykmentti 40, joka sai vaativan tehtävän: torjua vahvistettu neuvostorykmentti, joka oli kalustoltaan ja tulivoimaltaan ylivoimainen.

Suomalainen rykmentti suoritti koukkauksen, joka onnistui vain yhden pataljoonan osalta. Se menetti radioyhteydet komentopaikkaan, mutta suurilta osin jatkoi tehtävän toteuttamista.

Sääolot muuttivat kaiken. Operaation alkaessa päivällä satoi vettä ja räntää, mutta yöllä pakkanen kiristyi nopeasti -40 asteeseen. Se sai aikaan yllättävän seurauksen.

– Säätilan nopea muutos hyydytti ratkaisevasti vihollisen toimintakykyä, ja koukannut suomalaispataljoona onnistui tuhoamaan sen huoltokeskuksen ja kenttätykistöpatteriston tuliasemat. Voitto oli tärkeä, ja vihollinen alkoi nopeasti paeta kohti Savukoskea.

Sään muutos oli jopa Suomen oloissa poikkeuksellinen: suojasää kiristyi yön kuluessa 40 asteen pakkaseen. Voitostaan hämmästynyt rykmentti ei unohtanut tätä ihmettä. Se pystytti 25 vuotta myöhemmin 28.6.1964 Pelkosenniemelle muistomerkin, joka edelleen muistuttaa erikoisesta luonnonilmiöstä ratkaisevana yönä. Sotilaat antoivat voitostaan kunnian Jumalalle ja hakkauttivat muistomerkkiin sanat ”Tässä auttoi Herra”.

– Hän säät ja ilmat säätää, Seppänen muistuttaa virren sanoin.

– Vain päivää aiemmin presidentti Kyösti Kallio oli puheessaan Suomen armeijalle sanonut: ”Elämää johtava käsi antaa teille voimaa seisoa väkivaltaa vastaan ja voittaa silloinkin, kun vastassanne on valtava ylivoima.” Presidentin puoliso Kaisa Kallio oli kehottanut kansaa rukoilemaan.

Sinisen prikaatin tapaus

Sinisen prikaatin tapauksessa Seppänen on saanut vahvistuksen vasta tänä vuonna, kun jatkosodan everstin pojan antamat tiedot yhdistyivät sotahistorialliseen väitöskirjatietoon.

– Olin kuullut kenttärovasti Tauno Muukkosen kertomuksen eversti Kai Savonjousesta, joka suurhyökkäyksen aikana kesäkuussa 1944 oli epätoivoisessa tilanteessa rukoillut Jumalalta apua. Hänen prikaatinsa rintamalohkolta oli Suomen puolustuslinjojen läpi päässyt kymmeniä vihollisen panssarivaunuja. Hänellä ei ollut mitään, millä pysäyttää niitä.

Sitten tapahtui hämmästyttävä käänne. Jonkin aikaa rukouksen jälkeen panssarivaunut olivat jostakin syystä kääntyneet takaisin. Ne eivät käyttäneet hyväksi läpimurtoaan. Tälle ei ollut mitään selitystä.

– En ollut rohjennut puhua tapauksesta lähteiden puuttuessa, mutta viime maaliskuussa luentoani tuli kuuntelemaan Kai Savonjousen poika, everstiluutnantti evp. Matti Savonjousi. Kysyin, oliko hänen isänsä kertonut Muukkosen välittämästä tapahtumasta ja hän vastasi epäröimättä: ”Oli”. Keskustelumme jälkeen hän tarkensi asiaa vielä myöhemmin kirjeessään:

”Lapsuudestani on jäänyt mieltäni askarruttamaan eräs isäni kertomus. En tietenkään silloin osannut sitä sijoittaa mihinkään aikaan ja paikkaan – muuta kuin Kannakselle – mutta erittäin elävästi muistan vakavamielisen isäni kertoneen: ”-- Tein kaikkeni, mutta erään kerran sain tiedon, että kymmeniä vihollisen panssarivaunuja on murtautunut läpi. Minulla ei ollut mitään, millä panna vastaan. Tie selustaan oli avoin. Liitin käteni ja rukoilin. Myöhemmin sain uuden ilmoituksen:  ’Panssarivaunut ovat käsittämättömästi kääntyneet takaisin.’” Vuosikymmeniä tämä on mieltäni askarruttanut: miten se oli mahdollista?

Selitys löytyy filosofian tohtori Tapio Tiihosen väitöskirjasta Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944, joka pohjautuu venäläisiin lähteisiin ja sotapäiväkirjoihin. Sen mukaan puna-armeijan joukot olivat alkaneet väärinkäsityksen vuoksi taistella keskenään. Hyvin suurella todennäköisyydellä Suomen linjan läpi murtautuneet panssarivaunut olivat samoja, joista Kai Savonjouselle tuli tieto, ja ne käskettiin takaisin taistelemaan omaa joukkoa vastaan, jota luultiin suomalaiseksi. Siksi murtokohdasta ei edetty suuremmalla voimalla ja syvemmälle suomalaisten selustaan.

Väistöstyön pohjalta tekemässään kirjassa Ratkaisu Kannaksella 1944 Tiihonen kuvaa: ”Tässä vaiheessa 109. divisioona ja 72. divisioona toimivat yhteistoimin välissä ollutta 286. divisioonaa vastaan.”

– Tämä tapahtui 15.6.1944 rintamalohkolla, jossa mm. Kai Savonjousen johtama 3. prikaati oli rintamavastuussa. Lähes uskomattomalta kuulostava käänne mahdollisti osaltaan suomalaisten hallitun vetäytymisen Viipuri–Kuparsaari–Taipale-linjalle, jossa myöhemmin kesäkuussa Ihantalassa suurhyökkäys pysäytettiin.

pääjuttu_mannerheim
Valtionhoitaja Mannerheim pyysi siunausta tehtäväänsä arkkipiispa Gustaf Johanssonilta.

Mannerheimin siunaus

Seppänen on vaikuttunut siitä, miten monissa vaikeissa tilanteissa Suomen valtiojohto on turvautunut Jumalaan. Näihin kuuluu Mannerheimin ensimmäinen teko vasta valittuna Suomen valtionhoitajana.

– Kun valinta tehtiin joulukuussa 1918, Mannerheim itse oli Ranskassa hakemassa länsivaltojen tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Hän kaipasi vaativan tehtävänsä hoitamiseen suurimman mahdollisen tuen. Hän matkusti Turkuun arkkipiispa Gustaf Johanssonin luo ja pyysi tätä siunaamaan hänet valtionhoitajan toimeen.

Veijo Meri kertoo kirjassaan Suomen marsalkka C. G. Mannerheim (WSOY 1988), että tällainen menettely oli Suomessa aiemmin tuntematon. ”Mannerheim polvistui arkkipiispan eteen ja tämä laski kätensä hänen päänsä päälle ja lausui rukouksen. Hän pyysi, että tämä vastuunalainen toimi suoritettaisiin Jumalan kunniaksi ja isänmaan onneksi. Välittömästi sen jälkeen Mannerheim matkusti junalla Helsinkiin.”

Raamatun sana suojeli juutalaisia

Suomen valtiojohdon kristillinen vakaumus oli suojelemassa myös Suomen juutalaisia toisessa maailmansodassa. Noin 200 juutalaista palveli viime sodissa, heistä useat  upseereina.  SS-johtaja Heinrich Himmler saapui heinäkuun lopussa 1942 Suomeen. Hänen pyysi Suomea luovuttamaan 2300 suomenjuutalaista natsien käsiin. Mannerheim ilmoitti välittömästi Suomen hallituksen jäsenille, ettei hänen armeijastaan luovutettaisi ainoatakaan juutalaista Saksaan, ei myöskään näiden omaisia tai sukulaisia.

Samaan aikaan Jumala laski helluntaisaarnaaja Aarne Ylpön sydämelleen Obadjan kirjan jakeet Jumalan omaisuuskansasta, juutalaisista. Hän luki arkkipiispa Erkki Kailalle raamatunkohdan, joka päättyy sanoihin: ”Älä luovuta Juudasta paenneita takaa-ajajien käsiin ahdingon päivänä! Lähellä on Herran päivä, lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet veljellesi tehnyt, niin myös sinulle tehdään. Sinulle maksetaan tekojesi mukaan.”

–  Mannerheim oli kysynyt myös Kailan mielipidettä juutalaisten luovutukseen. Kaila luki tuon Obadjan kirjan kohdan Mannerheimille ja lisäsi:  ”Ei saa koskea Jumalan silmäterään!” Näin Mannerheim sai arkkipiispalta rohkaisun pysyä kannassaan.

Mannerheimin kannasta ja usean ministerin vastustuksesta huolimatta Valtiollisen poliisin juutalaisvastainen päällikkö luovutti kuitenkin kahdeksan Suomeen paennutta juutalaista Saksaan. Tiettävästi vain yksi heistä jäi henkiin.

Presidentin rukouskehotus

Kansan yhteinen rukous on ollut Suomen selviytymistarinaa. Siitä kertoo muun muassa presidentti

Kyösti Kallion antama kehotus Suomen armeijalle talvisodan alettua: ”Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan sanan uudesti luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset.”

Seppänen kertoo myös, miksi Yleisradio alkoi radioida Turun tuomiokirkon kello kahdentoista lyönnit jatkosodan aikana 19. kesäkuuta 1944.

– Tarkoituksena oli lievittää kansan ahdistusta sodan keskellä. Presidentti Risto Rytin puoliso Gerda Ryti kannusti kansaa rukoilemaan synnyinmaan edesä kuullessaan näiden kellojen äänen: ”Halki vuosisatojen on Jumala ilmoittanut itsensä meille voimallisena auttajana. Kansamme historia on tämän ihmeen elävää todistusta. Siitä muistutetaan meitä joka päivä, kun radiosta kuulemme kello kahdentoista lyönnit Turun tuomiokirkosta, kansallispyhäköstämme, joka on kuin tunnuskuva Jumalan halki vuosisatojen ulottuvasta johdatuksesta ja armosta.”

Ammattisotilaana palvellut Seppänen on kiitollinen siitä, että itsenäisyys on varjeltunut, vaikka monien vaikeuksien ja kärsimysten kautta. Hän rohkaisee suomalaisia pitämään edelleen kiinni kristillisen uskon kalliista perinnöstä.

– Rukous ja luottamus Jumalan sanaan ovat siunauksen lähteitä. Vaikka käytännön työ ja uhraukset tehtiin miesten ja naisten voimin taistelukentillä ja kotirintamalla, uskon, että uskollisuutemme Jumalan sanalle on ollut merkittävä tekijä Suomen itsenäisyyden säilymiselle.

Olli Seppäsen kertomuksista teemalla ”Jumalan siunaus kansakunnan yllä” on tehty ohjelma Sota-ajan ihmeet. Se lähetetään TV7:n kanavalla 5.12 klo 23.50 sekä 6.12. klo 7.50 ja 15.50. Kesto noin 60 minuuttia.


 


 


 

 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä