14.12.2017Teksti Janne Villa

Joulun aavistus hiljentää mielen

paula

”Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen, on sumentaneet lapsen herkkyyden”, Paula Koivuniemi laulaa. Hänellä oli vuosien ajan etäinen suhde joulunviettoon.

– Joulupäivät oli buukattu täyteen keikkoja enkä jaksanut aina mennä mihinkään. Joskus olin joulun yksin.


Ehkä yläkerta laittoi ojennukseen

Ellei ympärilläni olisi hyviä ihmisiä, jotka pitävät huolta, voisin romahtaa. Henkistä puolta koeteltiin kovasti varsinkin silloin kun uralla ei tapahtunut mitään ja tuntui, etten kelpaa kenellekään. Ehkä silloin joku yläkerrasta laittoi ojennukseen: ”Nyt luulet, tyttö, itsestäsi liikoja!”

Olen tottunut hiljentymiseen iltaisin. Kun poikani oli pieni, luin hänelle joka ilta Levolle lasken, Luojani. Pistän vieläkin illalla kädet ristiin ja kiitän kaikesta hyvästä, mitä olen saanut. Elämäni on kunnossa. Siksi en pyydä mitään, vain kiitän.

Paluu kauneimpiin muistoihin rauhoitti

Kieltäydyin pitkään joulun kirkkokonserteista. Mietin, olenko oikea henkilö esiintymään niissä. Viime vuosina joulukonsertit ovat tuntuneet rauhoittavilta ja niistä on tullut hyvä olo.

Joulun vietto alkoi taas avautua minulle kauneimpien muistojen kautta. Lapsena menin monesti kirkkoon reellä, vällyjen alla. Joulukirkkoon menemisen tapa on säilynyt. Lapsuuden perheeni oli perusluterilainen ja minäkin olen perinteinen luterilainen.

Lue koko juttu Sanasta 50/2017.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä