13.7.2017Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Pysähdy yhden ihmisen kohdalle

sikri

– Katulapset olivat vain numeroita, jotka rumensivat tilastoja. Prostituoiduillakaan ei ollut ihmisarvoa, lääkäri Sikri Tukiainen, 41, huokaa palatessaan mielessään Brasilian kaduille.

Siellä hän näki, miten välinpitämättömästi toimii yhteiskunta, jossa vähäosaisimmista ei välitetä.

Sikri ja hänen Tero-puolisonsa kokivat muutaman vuotta sitten kutsumuksen auttaa brasilialaisia. He tekivät maassa vapaaehtoistyötä puolitoista vuotta ja palasivat Suomeen kesällä 2016.

Tukiaiset toimivat pääosin katulasten, nuorten ja naisten parissa sekä turvakodissa. He kävivät keskustelemassa ihmisten kanssa kaduilla, joilla naiset ja miehet työskentelevät prostituoituina. Organisaatio, jonka kautta he työskentelivät, järjesti katukirkkoja ja juhlia kadun kansalle.

Brasilialaiset olivat hyvin avoimia, kun Tukiaiset tarjoutuivat rukoilemaan heidän puolestaan.

– Totta kai, he vastasivat! Siellä ajatellaan, ettei rukouksesta ole koskaan ainakaan haittaa. Suomessa on toisenlainen asenne.

Pariskunta pitää edelleen yhteyttä Brasiliaan ja kerää sinne rahaa.

Tee oma osasi, Herra hoitaa loput

Sikri Tukiainen on arvostettu ortopedi, joka tekee leikkauksia Jorvin sairaalassa Espoossa. Hän on toiminut kymmenen vuoden ajan myös Suomen lumilautailumaajoukkueen lääkärinä.

Kun tohtorille kävi ensimmäisen kerran niin, että onnettomuuspotilas kuoli käsiin, hän kysyi itseltään, teinkö jotain väärin.

– Huusin Jumalan puoleen ja koin, miten hän otti taakan päältäni. Voin tehdä vain sen mihin pystyn, mutta kaikki muu on lopulta iskän kädessä.

Sama asenne auttoi Brasiliassa, jossa ihmisten ongelmat olivat usein mahdottoman vaikean tuntuisia.

– En voi korjata sisäisesti rikottua ihmistä, mutta voin tarjota rakkautta ja hyväksyntää ja muistuttaa Jumalan todellisuudesta. Voimme aina mennä taivaan isän syliin ja vuodattaa hänelle sydämemme.

Silloin tällöin joku pääsee pois kadulta tai slummista, vaikka kiusaukset palata takaisin ovat aina olemassa.

– Jostain on pakko repiä rahaa, jotta saa perheelle leipää. Köyhimmät ovat oivia kohteita ihmiskauppiaille ja riistotyön teettäjille.

– Ihminen palaa pian slummiinsa, vaikka häntä auttaisi kuinka paljon, ellei hänen sydämensä muutu eikä hän tajua Jumalan tehneen hänestä tasavertaista kaikkien kanssa.

Brasiliassa Tukiainen tajusi, että yksittäisten ihmisen kohtaaminen ja auttaminen riittää.

– Jos katson kokonaisuutena kaikkea hätää, tarvetta ja puutetta, minua alkaa ahdistaa. Lopulta suljen silmäni ongelmilta ja ajattelen, etten voi tehdä niille mitään.

– Saatan olla kuitenkin merkittävä juuri sen yhden kohtaamani ihmisen elämässä. Voin vaikka kutsua kahville yksinäisen naapurin sedän tai tädin.

Lue koko juttu Sanasta 28/2017.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä