24.8.2017Teksti: Janne VillaKuva: Jani Laukkanen

Syöpää sairastava Marja Kuparinen: Kuolema tuntuu pyttymäiseltä

– Matti Nykäsen sanonta ”elämä on ihmisen parasta aikaa” on yksi parhaista teologisista ajatuksista, jonka tiedän. Turhanpäiväinen kitinä tuntuisi varsinkin nyt ajan tuhlaukselta, sanoo parantumatonta syöpää sairastava teologi-toimittaja Marja Kuparinen.

k-34-2017-4-Marja Kuparinen


– Kesä on ollut hyvä, en voi valittaa, kiittää hyväntuulinen Marja Kuparinen.

Hän sairastaa kuolemaan johtavaa vatsasyöpää, jota ei voi leikata ja jonka etenemistä ei voida estää vaan hidastaa. Hoitojaksojen jälkeisinä helppoina kausina nainen kykenee silti tekemään ihan samoja asioita kuin ennenkin. Parhaillaan on meneillään reilun viiden kuukauden mittainen hoidoton jakso.

Sytostaattihoitojen ja lääketiputusten jälkeen olo on ollut muutaman päivää niin heikko, ettei mitään menoja voi sopia. Pahoinvoinnin loputtua normaali elämä jatkuu.

– Juuri nyt vointini on hyvä ja mieli rauhallinen. Painelen pyörällä puutarhapalstalleni ja jaksan puuhailla pitkiä päiviä. Onnellisin olen, kun kerään puskissa marjoja, Kuparinen kertoo.

Ystävät ja perhe lähentyvät entisestään

Sairautensa aikana Marja Kuparinen on jakanut somessa tutuille avoimesti kuulumisiaan, syövän käsittelyä kaihtamatta.

– Vaikeiden asioiden jakaminen tekee hyvää. Se antaa tukea ja energiaa. Minusta olisi ollut karmeaa ja energiaa vievää olla hiljaa näin isosta jutusta.

– Tunnen olevani sairaanakin ystävilleni olemassa ja tulen nähdyksi niiden tosiasioiden kanssa, joiden keskellä elän. Kuoleva jättää läheisensä yksin, ellei hän pysty puhumaan tilanteestaan, Kuparinen pohtii.

Hän on saanut paljon tukea ystäviltään. Heidän kanssaan keskustellaan enimmäkseen yhteisistä kiinnostuksen kohteista, ei syövästä.

Lue koko juttu Sanasta 34/2017


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä