5.10.2017Teksti Heli Karhumäki

Tanssijattaren tarina 

tanssijatar_mv
Napatanssijana Leena Kivistö sai elää hetkittäin kuin prinsessan elämää. Köyhä maalaistyttö tienasi maineensa huipulla hulppeita summia, mutta rahat kuluivat makeaan elämään, vaatteisiin, koruihin ja ravintolaillallisiin.

 – Pakkaa laukkus ja lähde menemään. Rinnatkin on jo kun vanhalla akalla, kyllä sun on ittes elätettävä.

Näin komensi tytärtään ärtynyt isä tukalassa tilanteessa. Perheen äiti oli kokenut hengellisen herätyksen ja alkanut nähdä näkyjä. Hänet oli viety Törnävälle mielisairaalaan ja miehen hoidettavaksi jäi viisi lasta. Eihän hän osannut keittää edes puuroa!

Leena Kivistö kertoo tarinaansa auringonkeltaisen puutalokotinsa sohvalla samassa kylässä, josta aikoineen lähti maailmalle. Tupakamarin seiniä koristavat Jeesus-kuvat, raamatunlausetaulut ja matkamuistot maailmalta.

Leena sääli äitiään, joka oli joutunut jättämään diakonissan työt mennessään naimisiin sotavammaisen kanssa. Isä oli saanut rintamalla sirpaleita aivoihinsa.

– Äiti koki joutuneensa vahvaan Jumalan puhutteluun ja lähti säyseästi sairaalaan. Psykiatri totesi jo viikon päästä, ettei tämä nainen hullu ole. Äiti palasi kotiin iloiten, sillä hänen uskonsa oli sairaalassa uudistunut ja hän oli ehtinyt johdattaa monta potilasta taivastielle.

Äidin palatessa Leena oli jo lähtenyt Helsinkiin ruokakaupan apulaiseksi. Uudet kokemukset tuntuivat seikkailulta.


Lue Sanasta 40/2017, miten Leenasta tuli maailmaa kiertävä napatanssija.

tanssija_väri
Vielä on tallessa pari paljetein ja helmin koristeltua napatanssijan pukua. Menneisyys nostaa mieleen haikeutta, katumusta ja helpotusta. Jumala oli uskollinen. Jeesus rakastaa tuhlaajatyttöä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä