7.12.2017Teksti Janne VillaKuva Jani Laukkanen

Olen aina kulkenut johdatuksessa

päähaastateltava

– Tuossa asunnossa vietin lasisen lapsuuteni, Tiia Lehtonen, 42, toteaa tyynesti ja viittaa kädellään harmaan kerrostalon ikkunaan.

Huoneistossa ovat jo kauan asuneet vieraat ihmiset, mutta Tiia palaa sinne toisinaan mielessään. Nyt hän halusi nähdä entisen kotinsa vuosien jälkeen.

Iso-Heikkilän teollisuusalueen ja betonilähiön vieressä on Turun satama, jossa Tiian vanhemmat kävivät työssä. Läheisessä päiväkerhossa Sylvia-kanttori laulatti lastenvirsiä.

– Sylvia-täti sai minut aika vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus on hyvä tyyppi. Äitini taas vastasi kotona iltarukouksen lukemisesta. Siksi minusta tuntui kymmenvuotiaana kauhealta, kun isäni totesi mökkilaiturilla, ettei Jumalaa ole olemassa.

– Mietin, onko minua huijattu. Vilpitön lapsenusko kantoi kuitenkin senkin järkytyksen yli. Saatoin turvata Jumalaan aina silloinkin, kun elämä alkoholistiperheessä oli äärimmäisen kamalaa ja epävarmaa, Tiia sanoo.

Lue koko juttu Sanasta 49/2017.

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä