Kolumnit


Nyt riittää kirkossakin

Seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneet naiset ovat viime viikkoina saaneet äänensä kuuluviin ympäri maailman. He sanovat, että nyt saa riittää. Aivan oikein, jo oli aikakin viheltää peli poikki, vaikka miehenä hävettää urosten törkeä käytös.

Ihana villasukkashow

Minulle tämä on uutta! Toimia näin konkreettisessa asiassa, kerätä ja välittää villasukkia suoraan tarvitseville. Tuntuu, että aika tuoreena diakoniapappina olen yhtäkkiä merkillisesti asioiden ytimessä.

Suomen juhlavuoden saldo

Suomi100-vuotena on ollut konsertteja, teatteriesityksiä, puheita ja projekteja. Mutta mikä on vavahduttanut eniten isänmaallisia tunteita?

Turhaa parkua

Kun ehdin miettiä asioita rauhassa, ”ideologisesti työttömän” elämäntyylissä on oikeastaan jotain ihailtavaa.

Kädet takapuolessa

Jokunen aika sitten sosiaalinen media täyttyi #metoo-kampanjasta. Siinä erilasta seksuaalista ahdistelua elämänsä aikana kokeneet ihmiset ilmoittautuivat.Oli vavahduttavaa lukea kymmenien ystävä- ja tuttavapiirini naisen kertovan kokemuksistaan.

Perhe ja onni

Isänpäivän alla käytiin julkista keskustelua siitä, että joissakin helsinkiläisissä päiväkodeissa on isänpäivän sijaista vietetty läheistenpäivää. Monen lapsen perheessä ei ole isää, ja joidenkin lasten suhde omaan isään on niin vaikea, että isänpäivän vietto olisi kiusallinen tilanne. Sekä lastenpsykologian asiantuntijoiden että nettikeskustelijoiden mielipiteet olivat jakautuneita.

Asiallisesti ja ahdistumatta

Kun aloin lukea Mazzarellan tämänvuotista kirjaa Elämän tarkoitus, kuulin mielessäni hänen äänensä, joka yllättäen puhuikin suomea.

Toivoa on

Naiset ovat mukana muuttamassa maailmaa yksi ihminen kerrallaan. Ihmiskauppa, prostituoidut, kodittomat, väkivallan uhrit, nuoret raskaana olevat, parisuhteen väkivallan uhrit… Naiset menevät päin tulta. Heidän sydämessään on tilaa, ajattelu on avaraa ja rohkeus vertaansa vailla.

Tarpeellinen Tuntematon

Reformaation alkamisesta tuli viime viikolla 500 vuotta. Se tuli mieleen, kun katselin Aku Louhimiehen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta. Miksi? Keskiajalla ihmisen elämä oli täynnä pelkoa, kauhua, epävarmuutta ja outoja voimia, joille ei voinut mitään. Kuolema hallitsi arkea. Juuri sellaisena avautuu sota uusimmassa Tuntemattomassa, jota joku itseään isommassa mediassa kirjoittava kriitikko jo ehti nyrpistelemään.

Kohtaamisen kirkko?

Olen aika tavallinen luterilaisen kirkon jäsen siinäkin, etten kovin ahkerasti käy jumalanpalveluksessa. Yhtenä sunnuntaina sain kuitenkin lähdetyksi ja vielä naapuriseurakunnan kirkkoon, jossa en ollut käynyt aikaisemmin.

Minä myös

Sosiaalisessa mediassa levisi lokakuun puolivälin jälkeen Me too -kampanja, jonka tarkoituksena on ollut tehdä näkyväksi naisten kokemaa seksuaalista häirintää. Parissa päivässä lukemattomien naisten päivitykset Suomessa ja ulkomailla toivat hätkähdyttävällä tavalla esille ilmiön yleisyyden.

Ideologisesti töissä

Muutama vuosi sitten kävin ideologisesti töissä. Tein pitkiä päiviä, olin stressaantunut. Työn merkityksellisyys oli kadonnut. Jatkoin, koska pidin työtä velvollisuutena, suorittamista itsetunnon kivijalkana ja muiden kustannuksella elämistä moraalisesti arveluttavana. Viimein otin lopputilin.

Ihan tavallinen elämä

Miltähän se näyttää kylässä olevien lasten silmissä, kun pappi paistaa munia ja makkaroita, tuumin. Suhtautuvatkohan ne aikuisena jotenkin lämpimämmin ja luontevammin kirkkoon?

Keitä muistaa ja muistella?

Jokaista yritystä kristityn elämäksi sopii kunnioittaa ja vaalia sen muistoa rakkaudella.

Oppia ikä kaikki

Kolumnini otsakkeena komeilee tunnettu suomalainen sananlasku. Päädyin moiseen ratkaisuun siksi, että selaillessani vanhoja kirjoitelmiani löysin vuosia sitten kyhäämäni tekstin, joka käsittelee sananlaskuja. Kahdenlaisia sananlaskuja, sillä tekstissäni etsin samankaltaisuuksia suomalaisten kansanviisauksien ja Raamatussa olevien Jumalan viisauksien eli Sananlaskujen kirjan väliltä.

Elämän ihme

Viikko sitten julkistettiin tieto siitä, että maamme presidenttipari odottaa perheenlisäystä. Vauvauutisen herättämän vilpittömän ilon ja onnittelujen lisäksi kuultiin myös ajattelemattomia kommentteja, joiden mukaan kyseessä olisi vaalivauva, vähän niin kuin varta vasten äänten kalastamiseksi tehty tulevia presidentinvaaleja ajatellen.

Mikset sää rukkoile?

Olin aivan poissa tolaltani. Miksi mie en rukkoile?

Painavaa asiaa

Voi tätä keski-ikää! Kävin vaa’alla pitkästä aikaa ja lukema piti katsoa kaksi kertaa.

Opettavaista kauhua

Nettikeskustelussa jutellaan lapsuuden kirjatraumoista. Osa järkyttävistä kirjoista on kovin viattomia, kuten Mestaritontun seikkailut.

Pistähän hetkeksi kännykkä pois

Kun puhelin kilahtaa uuden tykkäyksen tai viestin merkiksi, se saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi ja halutuiksi. Aivot vapauttavat mielihyvähormonia dopamiinia, mikä saa janoamaan samaa uudelleen.

Kärsiikö se kaiken?

Viime viikolla suomalainen media kertoi taas kerran surullisesta tapauksesta, jossa mies surmasi Tampereella entisen naisystävänsä, joka pyrki suhteesta eroon. Nainen oli useaan otteeseen hakenut lähestymiskieltoa ja muuta suojaa entistä miesystäväänsä vastaan, mutta siitä ei ollut mitään apua.

Taas mässäiltiin toisen lankeemuksella

Syksyn mausteeksi medioissa on mässäilty taas yhden julkkiksen syntiinlankeemuksella. Esitettiin mielipiteitä puolesta ja vastaan, muka-kauhisteltiin. Vaadittiin julkista anteeksipyyntöä ja kun se tuli, ei kelvannut, koska anteeksianelujen asiantuntijat heti tunnistivat, ettei anomus ollut aito.

Suurella näyttämöllä

Keskustelut Suuren Ohjaajan kanssa olivat päivittäisiä. Hän opasti kärsivällisesti, mutta jätti usein oivaltamaan itse.

Kultaista vaikenemista

On olemassa lukuisia vanhoja sanontoja siitä, että kannattaisi pitää kielensä kurissa, sillä pikaistuksissaan ihminen on tavallaan edesvastuuttomassa tilassa. Harkintakyky palailee vasta pätkittäin.

Miesasiaa ja sananvapautta

Onko miehellä oikeus olla mies niin kuin hänestä hyvältä tuntuu? Vai määrittelevätkö ulkopuoliset, mitä on miehen elämä? Vanhat asenteet eivät enää toimi.

Antaudu kannettavaksi

Kierrettyäni viikon verran luostarikirkkoja matkaryhmän kanssa, havahduin tarpeeseen.

Tee näin Turun jälkeen

Turussa tiesi tapahtuvan, jos seurasi sosiaalista mediaa 18.8. klo 16.02 eteenpäin. Verkkoon alkoi tihkua uutisia, kuvaa ja mielipiteitä. Tietotihkut muuttuivat uutisten ja kansalaiskeskustelun kymeksi. Some-kuplani oli sekaisin huhuista ja tiedosta, viileästä analyysista ja tunteen palosta.

Seitsemänkymmentäseitsemän kertaa

Vuosia sitten minulla oli etuoikeus tavata mies, jota kutsuttiin herra Helluntaiksi. Hänen takinrinnuksessaan oli pinssi, jota en ollut ennen nähnyt. Siinä luki 7x77.

Tavallinen elämä on tosi hyvää

Turun keskustassa todella tapahtunut paha vaikuttaa yhä vain jotenkin epätodelliselta.

Ota kirja käteen!

Näin reformaation juhlavuonna muistellaan reformaatiota ja sen merkitystä. Yksi tärkeä seikka kannattaa tulla mainituksi: lukutaito.

Turhaa hurskastelua

Olen huomannut, että mitä tahansa Herramme tekee elämässäni, se yllättää minut. Omat kaavailuni niin kulkusuunnasta, matkavauhdista kuin ikeestäkin ovat menneet metsään. Minulta pyrkii unohtumaan, että nämä asiat elämässäni ovat sataprosenttisesti Herramme käsissä. Hänen, jonka tiet ja ajatukset ovat yhtä kaukana omistani kuin itä on lännestä tai taivas maasta.

Harkitse, mitä kuvia julkaiset

Turun terrori-iskun jälkeen netissä alkoi levitä silminnäkijöiden lataamia kuvia ja videoita. Ainakin yksi näkemäni videoklippi rikkoo räikeästi hyökkäyksen uhrin yksityisyydensuojaa. Kamera zoomaa lähietäisyydeltä suoraan verilammikossa Puutorin kulmalla makaavaan nuoreen naiseen.

Jokku seurat

Rippileiriohjelma sille päivälle oli muutoin aivan normaali, mutta iltaohjelman kohdalla luki ”Seurat”. Rentoon leiriimme levisi outo jännittyneisyys. ”Jokku seurat”, ”miksei Igoria ja iltaohjelmaa”, kuului käytäviltä mutinoita.

Korppien koulussa

Lintu- ja kasvituntemukseni edelleen varsin vaatimaton. Lisäksi se liittyy paljolti kesämaisemieni Kiimingin ja Simon elinympäristöihin. Vähäiset tiedot eivät onneksi estä kokemasta luonnossa huikeitakin hetkiä.

Maan mato

Minä vaivainen, vain mato, alkaa virsi 622. Ajatus vaivaisesta maan matosesta on ärsyttävä. Millä oikeudella ihminen näkee itsensä paremmaksi kuin mato?

Minä itte

Älkää vielä minä itte -ihmiset riemuitko. Piruuttanikin aion istua bussissa juuri sellaisten viereen, joilla on laukku matkakaverina.

Päiväunet isän polvella

Pienen sukulaistytön unta katsoessani mietin, että tuokin on luvallista – välillä saa levähtää autuaan tietämättömänä kaikesta sekasortoisesta ja mielettömästä, mitä maa päällään kantaa.

Pitkä viikonloppu Puolassa

Hetken mielijohteessa suutuspäissä tehty väkivalta olisi paremmin ymmärrettävissä kuin täsmällisenä insinöörityönä tehty siviilien joukkotuho. Kun kaikki toimi suunnitellusti, voitiin surmata kaksituhatta ihmistä päivässä. Käsite pahuuden arkipäiväisyydestä tuli konkreettiseksi.

Onks toivoo näkyny?

Kaikenlaisia herttaisia toivotteluja kyllä piisaa, mutta ihan aikuisten oikeasti: missä toivo on. Joka aamu voisi herätä toivottomuuteen, jos tarjolla ei olisi muuta kuin silmille heitetyt uutiset.

Elämässä kiinni

Istuin telttakokouksessa. Kyseessä oli vähän erikoisempi tapahtuma.

Arvotonta ja armotonta menoa

Fasismi on kristillisen uskon vastaista – siksi sitä on vastustettava kaikin voimin.

Kun hyvä tahto ei riitä

Euroopassa koetun terroriaallon myötä on ollut pakko havahtua siihen, että kaikki eivät jaa ihanteitamme tasa-arvosta ja demokratiasta. Merkittävällä tavalla rauhanponnisteluihin ja humanitaariseen työhön eri puolilla maailmaa panostavat kirkot ovat joutuneet myös terroristien kohteiksi.

Jättäkää kaikki taaksenne

Uuden testamentin puhuttelevimpia kohtia on opetuslasten kutsuminen. Matteuksen evankeliumin neljännessä luvussa kerrotaan, kuinka Jeesus putkahtaa Galilean järven rannalla kalastavien Pietarin ja Andreaan elämään: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”.

Hiljaisuus puhuu

Ensin ajattelin kirjoittaa siitä, miten otetaan kesäloma haltuun, kun päivät on viritetty minuuttiaikatauluksi jo ennen loman alkua. Sitten mietin, että pitäisikö kirjoittaa jostain yhteiskunnallisesta aiheesta, kuten rasistisesta kielenkäytöstä tai terroristi-iskujen tuomasta pelon ilmapiiristä.

Elämän sakkokierroksia

Sattuneista syistä sosiaalisiin ympyröihini kuuluu enimmäkseen nuoria aikuisia, vähän päälle parikymppisiä elämänsä suuntaa pohtivia ja etsiviä ihmisiä. Monet elävät parhaillaan ensimmäistä vakavaa parisuhdettaan. Toisilla on menossa ammatinvalinta. Jotkut ovat vastikään tulleet isiksi tai äideiksi.

Kesäistä myötämieltä

Juhannus on juhla, mutta mitä silloin juhlitaan? Ei ainakaan Johannes Kastajaa. Eikä Suomen lipullakaan ole juuri mahdollisuuksia. Kirkollisena juhlana juhannus kuitenkin yrittää olla Johanneksen synttärit ja kansallisena juhlana lipun nimikko.

Täydellinenkö kaunista?

Japanilaisessa kulttuurissa vaikuttaa toisenlainen kauneusperinne: wasa-sabi, epätäydellisyyden estetiikka. Sen mukaan keskeneräinen voi olla kauniimpaa kuin viimeistelty, kulunut kauniimpaa kuin uutuuttaan hohtava ja säröillyt kauniimpaa kuin ehjä.

Keskeneräisyyden sietämätön keveys

Joukossamme kun on aina niitä, jotka eivät kestä katsella reaalikuvaa maailmasta

Sylvi-tädin kyyneleet

Tädilläni Sylvillä on kyyneleiden armolahja. Kuumien, syvistä lähteistä kumpuavien kyyneleiden armolahja. – Nyt net taas tuli, hän saattaa sanoa. Virren, jumalanpalveluksen, ehtoollisen, seurojen aikana silmistä tulvahtavat kyyneleet. Pyhä Henki koskettaa, hän sanoo mutkattomasti. – Mammaa kosketethiin, puolisonsa Seppo sanoo hellästi.

Aikamme taikauskoiset

Olin kahvilla korkeasti koulutetun ja hyvässä asemassa olevan tuttavani kanssa. Hän kauhistui, kun en ottanut kahvikupposeni kyytipojaksi lasillista vettä. Etkö sinä tiedä, että kahvilla on niin suuri nesteenpoistovaikutus, että sen päälle pitää juoda aina vettä. Tiesin toki, että kahvilla on nestettä poistava vaikutus, mutta en ole koskaan pelännyt kuolevani janoon.

Sotilaan äiti

Kun Puolustusvoimat tarttuu perheeseen, kaikki muuttuu. Sitä on tullut tuumittua, kun olen istunut autossa ja odotellut varuskunnan parkkipaikalla sotilasta viikonlopuksi kotiin. Sieltä ne ovat tulleet, kaikki samanlaisissa maastokuvioissa ja baretti päässä.

Rajatonta lähimmäisenrakkautta

Turisteja vilisevässä korttelissa Berliinissä katseeni sattuu kylttiin, joka mainostaa ilmaista museota. Vanhan talon toisesta kerroksesta löytyy Hiljaisten sankarien museo. Se kertoo tavallisista saksalaisista, jotka auttoivat vainottuja juutalaisia holokaustin aikaan, usein oman henkensä uhalla.

Elämänsuru elämättömästä elämästä

Olen puolen vuoden sisällä kantanut hautaan sekä isäni että äitini. Elän yhtä elämäni käännekohtaa, vaikkei siihen ulkoisesti mitään dramaattista liitykään. Näinhän on käynyt sukupolvesta toiseen. Uuden sukupolven on otettava täysi vastuu ja vietävä elämän viestikapulaa eteenpäin.

Turvapaikkapäätös on aina arvio

Turvapaikkapäätöksistä ja niiden perusteista on voitava käydä julkista keskustelua. Maahanmuuttoviraston päätösten julkinen arvostelu ei ole epäluottamusta demokraattista päätöksentekoa tai virkavaltaa kohtaan.

Pokerinaamat liikenteessä

Oliko minulla poikkeuksellisen huono tuuri vai onko tällainen hyvinkin yleistä? Onneksi ei. Liikenneturva selvitti viime kesänä suomalaisten mielipiteitä liikenteessä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta.

Rakkaus tahtoo…

Elämä on parhaimmillaan juuri tässä. Suunta eteenpäin, kohti tuntemattomia vesiä, kahdet kädet airoilla. Kun toinen soutaa, toinen huopaa, vene pyörii ympyrää, toisinaan rakkauden turhauttavaa kiertoa.

Viro on eri maata

Viro elää vauhdikkaasti. Se on jo ottanut kiinni vuosikymmenet, jotka menetettiin puolen sadan miehitysvuoden aikana. Silmiinpistävää on Viron erilaisuus Suomeen verrattuna, vaikka veljeksiä haluammekin olla.

Evankeliumia mobiilisti

Kirja on hieno esine, mutta kännykkäraamatussa on selvät etunsa. Se kulkee aina mukana. Voit myös vertailla eri käännös- ja kieliversioita.

Siis sivistymään!

Kevään kiihkeitä kiistanaiheita ovat olleet koulutusasiat. Miten hallituksen tekemät säästöt ja budjettileikkaukset vaikuttavat tieteenharjoitukseen, korkeakoulutukseen ja ylipäätänsä opiskelumahdollisuuksiin? Vai pilataanko suomalainen koulutus jo alkumetreillä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisella?

Pääsiäinen riisui vanhat roolit

Heräsin pääsiäispäivänä helpottuneena, kuin uudestisyntyneenä. Uni oli alkanut tavallisena painajaisena: urkuri vetää jo alkusoittoa, pengon mustaa reppuani sydän pamppaillen kirkon eteisessä. Nuotit hukassa! Saattoväki odottaa mustissaan kirkonpenkeissä. Osaisin minä kai Hannikaisen ”Niin kuin muuttolintusen tien” ulkoakin… mutta entä jos unohtaisin sanat? Paniikkihiki valuu ohimoita pitkin. Pakko ne nuotit on jossain olla, takataskuun taitettuna, hattuhyllyllä, vessassa jossa availin ääntä?

Perinnöksi vapaus uskontoon

Miten veteraanipäivää sitten tulevaisuudessa vietetäänkin, veteraanien perintö on jo saatu sanoiksi. Jälkipolville siirrettäviksi arvoiksi on tunnistettu vastuunkanto ja yhteisöllisyys, oikeudenmukaisuus ja velvollisuudentunto, kunnia ja isänmaallisuus sekä vapauden vaalinta ja välittäminen.

Tottumus on puoli ruokaa

Lihattomuus on muotia. Nyhtökaura, Härkis, hernerouhe, soija, tofu muut lihankorvikkeet kiinnostavat myös tavallisia sekasyöjiä.

Me kaikki

Nuoruudessani olin innokas penkkiurheilija. Iän myötä seuraamieni urheilulajien määrä on vähentynyt.

Jeesus meni metsään

Olen aina pitänyt puista. Taidan olla niitä suomalaisia, joille ”metsä kirkkoni olla saa”.

Tunteet jäässä

Minun on vaikea kuvitella, että Jeesus olisi ollut tunnekylmä.

Muistosauna

Muistosaunan hienous olisi – ja on – surun kehollinen kokeminen ja se merkillinen pyhyys, joka saunaan meillä liittyy.

Matkalla helvettiin

Nykyään on vaikea eläytyä ajatteluun, jonka mukaan helvetti oli todellinen paikka.

Eläinystäviä

Uskalsin vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja marraskuussa meille tuli koiranpentu.

Ei saa valehdella

Amerikan politiikassa puhutaan nyt luottamuksesta. Presidentti Donald Trump on jäänyt kiinni toistuvasti valheista tai vaihtoehtoisista totuuksista, kuten hänen neuvonantajansa Kellyanne Conway totesi.

Suurmoskeija ja uskonnonvapaus

On vaikeaa löytää maankäyttö- ja rakennuslaista perustetta, jolla rakennuslupahakemus voitaisiin hylätä rakennuksessa mahdollisesti julistettavan ideologian perusteella. Jos näin kuitenkin käy, mihin mennään seuraavaksi?

Yhteydessä on voima

Olen pyhiinvaellusmatkalla ja jalkoja saa pakottaa. Olennaista on, että henki kulkee, sielu avartuu ja saan avattua lukkiutuneita asenteita.

Vihasta vapaaksi

Viha – se on vahva sana ja vielä vahvempi tunne, saati sitten teko. Vihaa nykyinen mustavalkoisuus puhkuu. Politiikassa sillä suorastaan pullistellaan.

Rakkaat lapset!

On jotenkin niin suomalaista pitää lapsia vanhempiensa mukana kulkevina häiriöinä, joiden ei pitäisi näkyä, ei kuulua ja joilla ei ole näkemystä. Sillä tavalla vajaina ihmisinä. Ja

Irvokas näytelmä

Trumpin puhetilaisuus antoi pelottavan kuvan turvattomasta kansasta matkalla poliittiseen fanaattisuuteen sekopuheitten johtamana, kuin Saksa 1930-luvulla. Vai?

Isä, poika ja nunna läsnäolon lähteellä

Poika, sanoin. Nunna oli iäkäs. Pitkä musta hame, musta villatakki ja huntu liehuen hän tuli vastaan, kun kävelimme katolisen yliopiston kampuksen poikki päivittäisellä rattailulenkillämme Washington DC:ssä. Hän pysäytti meidät jäämällä katsomaan vauvaa tutkivasti.

Vietetään luostarikuu

On meneillään hetken suvantovaihe. Alkuvuoden neuvoryöppy laihduttamiseen, kuntoiluun ja hyvään oloon on ohi. Kuntosaleilla on tilaa. Muutamat pudonneet kilotkin ovat ehkä tulleet jo takaisin.

Rakkaustutkija Jason Lepojärvi: ”Abortti koskettaa myös meitä miehiä”

Suomalais-kanadalainen rakkaustutkija, teologian tohtori Jason Lepojärvi osallistui hiljakkoin kiivaaksi yltyneeseen aborttiaiheiseen keskusteluun verkossa ja teki havaintoja sen syvätasosta. Hän kertoo tässä kirjoituksessaan siitä, miten keskustelijat suhtautuivat toisiinsa, arvottivat toistensa mielipiteitä ja pyrkivät rajoittamaan toisten oikeutta ottaa kantaa asiaan.

Puudutuksella vai ilman?

– Laitetaanko puudutus? hammashoitaja kysyi. – Ei, kiitos, sanoin. – Tämä kyllä tuntuu.

Petoksia ja juonia vastaan

Juonikkaimmin ja petollisimmin meidät viskoo hajalleen taistelu puhtaan totuuden ja ehdottoman rakkauden puolesta.

Siitä me puhumme

Eläkkeelle siirtymisen myötä lisääntynyt vapaa-aika on mahdollistanut sellaista, jota kaipasin evankelistan työssäni joskus kovastikin. Oman sisimpäni hoitamiseksi aukesi kokonaan uusi taso, kun olen päässyt kuuntelemaan muita.

Opitut asiat

Olen aina ollut huono rituaaleissa. Aina välillä yritän, mutta kohta en taas muista. Se koskee niin urheilua kuin hengenelämääkin. Minusta ei koskaan tullut sen pahemmin aamulenkkeilijää kuin säännöllistä raamatunlukijaakaan tai iltarukouksen lausujaa.

Liian pitkä jono

Ihmiset värjöttelivät kirpeässä pikkupakkasessa. Jono kiemurteli pitkin Helsinginkatua. Kävelin ja kävelin. Ehdin jo tuskastua ennen kuin jonon häntä näkyi.

Voiko kylä kadota?

Kun Pellon kirkon sanomakellot ilmoittavat kyläläisen saaneen kutsun taivaalliseen Orajärveen, se usein merkitse valojen sammumisesta kokonaan yhdestä talosta.

Lepää rauhassa

Ymmärrän, että ihmisillä saattaa olla jälkeenpäin tarve loata joku Stalinin tai Hitlerin kaltainen hirmuhallitsija, mutta on vaikea käsittää, mikä saa kirjoittelemaan törkyä tavallisista nuorista ihmisistä.

Erään toimittajan lähtö

Siewert Öholm, yksi Ruotsin tunnetuimmista tv-kasvoista, kertoi 15.1. sulkevansa Facebook-tilinsä, koska hänellä ei ollut kuin muutama päivä elinaikaa. Samalla hän jätti jäähyväiset Fb-ystävilleen. Hän kuoli 25.1.2017.

Nautitaan juhlavuodesta

Itsenäisyyden juhlavuoden konseptissa on taitavasti onnistuttu korostamaan suomalaisuuden monipuolisuutta, eikä ole sorruttu yksipuolisiin suomalaisuuden määrittelyihin.

Työnteon kirous ja siunaus

Nykyään lähes kuka tahansa voi menettää työnsä. Osaaminen tai asennekaan ei auta, jos koko toimiala tai virasto ajetaan alas.

Vastuu omasta ja toisten käyttäytymisestä

Koulu- ja työpaikkakiusaamisesta on puhuttu julkisuudessa kyllästymiseen asti. Ongelmasta ei ole päästy niin kauan kuin löytyy yksikin lapsi, jota on kiusattu – eikä vain muistoissa. Yli 100 000 työntekijää kokee joka päivä olevansa kiusaamisen kohteena työpaikallaan.

”Ota pyhä ristinmerkki…”

Kaste ristinmerkin turviin on väkevintä mitä olla voi.

Epävarma vuosi 2017

Demokratia on vaarassa. Poliittinen eliitti on etääntynyt kansan arjesta ja maksaa nyt. Oikeisto on vaaleissa yhä demokratian piirissä, mutta useissa maissa – myös Suomessa – on syntynyt ääriliikkeitä, joista kuuluu ääniä niitä arvoja vastaan, joihin on uskottu rakennettaessa nykyistä maailmanjärjestystä.

Jokapäiväinen ruisleipämme

Neljän päivän vierailunsa aikana ystäväni avasi silmäni näkemään uudella tavalla kotimaani. Kaikki arkinen ja tavallinen oli hänen mielestään aivan mahtavaa, kaunista ja hienoa.

Tähtipolku

Sillä tähtipolulla olen vieläkin, vaikken tiedä minne se lopulta johtaa.

Totta se on – media valehtelee taas!

Ihanko totta valeuutiset alkoivat vasta 2016? Valemedioita on ollut aina.

Kerro totuus

Mikä on vaikeinta? Vaikeinta on kertoa totuus.

Pyhä perhe ja muut pakolaiset

Kirpputorin joulutavaroita penkoessani ihastuin taidokkaasti kirjottuun pieneen seinävaatteeseen. Naivistiseen tyyliin toteutetussa kuva-aiheessa Joosef ja aasin selässä istuva Maria matkaavat aavikon halki. Kohti Betlehemiä, oletin, kunnes kotona katsoin ostostani tarkemmin.

Etäällä ja yksin

Istuin palvelutalon ruokasalissa, vastapäätä juuri sitä ystävääni, jolle olin aina kelvannut, olinpa juoppo tai uskovainen. Hänen ystävyyttään ei mikään elämässäni katkaissut.

Onnen avaimia

Mikä tekee ihmisestä onnellisen? Siihen tarjoavat vastausta tuhannet opaskirjat sekä kaikenlaiset gurut ja konsultit. Vastausta voi etsiä myös lehdissä julkaistuista vainajien muistokirjoituksista.

Vielä viemäritkin

Kun asioista tulee itsestäänselvyyksiä, niistä ei enää muista olla kiitollinen.

Kaunis käteinen vai e-krona?

Ruotsin keskuspankki harkitsee e-kronan käyttöönottoa. Se tutkii sähköisen valuutan mahdollisuutta ensimmäisenä valtiona maailmassa.

Paiseita sielussa

”Minä en ole koskaan ystävilleni kateellinen. Tietenkin iloitsen tärkeiden ihmisten hyvistä uutisista!” Kommentti Facebookissa pysäyttää. On toki hurjan hienoa, jos joku ei tunne kateutta ystäviään kohtaan. Mutta onko se totuus?

Johtajuus muutoksessa

Meillä kaikilla on hyviä ja huonoja kokemuksia johtajista, olivat ne pomoja, kirkkoherroja tai vaikka opettajia. Hyvän johtajan määritelmäkin on muuttunut aikojen saatossa.

Niin maailma toimii

Kuninkaiden kirjoja ja Aikakirjoja lukiessa tajuaa jotain maailman menosta. Hyvää hallitsijaa seuraa huono ja huonoa taas hyvä. Niin maailma toimii. Sen kun ymmärtää, pystyy suhtautumaan tyynesti tähän nykyiseenkin maailman menoon. Ei ole mitään uutta auringon alla.

Huijatuksi tulemisen tarve

USA:n presidentinvaalit oli ja meni, ja tuloksen tiedämme. Trumpin kampanja oli täynnä mahdottomia lupauksia, ja hänen mielipiteensä lähes kaikista asioista vaihtuivat useaan otteeseen. Kun oli tarve miellyttää evankelikaalisia kristittyjä, hän alkoi vastustaa aborttia ja suhtautua homoseksuaaleihin kielteisesti, vaikka oli vuotta aikaisemmin ollut näistä päinvastaista mieltä. Maahanmuuttolinjauksia vaihdettiin edestakaisin. Trumpin taktiikassa oleellista oli saada huomiota keinolla millä hyvänsä, jota sitten käytettiin hyväksi oman viestin tunnetuksi tekemiseen. Mainostuloista elävä perinteinen media sai liikennettä, ja sosiaalisen median algoritmit olivat hänen puolellaan.

Vastuullisuus kunniaan

Joku saattaa yhdistää vastuun kantamisen negatiiviseen murehtimiseen. Minusta kyseessä on kaksi eri asiaa.

Hyvää jaossa sittenkin

Ihminen on keksinyt tilannestrategioita, ja niin varmaan uusi sukupolvikin tulee tekemään.

Töitä saa ihanteellinen työruumis

Tuttuni asui 2000-luvun alussa tilapäisesti Turussa. Kaduilla ja kuppiloissa häntä melkein järkytti se, kuinka kovalta ilmapiiri vaikutti. Vaatimukset, kilpailu ja kamppailu näkyivät nuorten, etenkin nuorten naisten, olemuksessa. Ulkonäön ja muutenkin kaiken piti olla viimeisen päälle.

Älä usko – olet kristitty

On alkanut näyttää epäselvältä, mihin suuntaan maailman kehitys kulkee. Outoja asioita tapahtuu – –sellaista ei kukaan osannut kuvitella. Emme tiedä, mitä on edessämme.

Istuvatko toimittajat dialogipiiriin?

Journalismi kukoisti, kun asiat olivat selkeitä, kehitys kehittyi ja tiukat ammattiroolit olivat edistystä. Nyt ongelmien monimutkaisuus vaatii paljaampaa ihmisten kohtaamista.

Se aika vuodesta

Toisinaan kuulee puhuttavan siitä, kuinka haukkaamme kristikunnan toisen suuren juhlan kovin aikaisin. Joulu juhlitaan puhki etuajassa. Ehkä tässä puheessa onkin perää, mutta itse en oikein argumenttia enää ymmärrä.

Hämmennyksen tilassa

Oletko miettinyt tätä: Vähän väliä julkaistaan kansainvälisiä tutkimuksia, joissa Suomi sijoittuu välillä ensimmäiseksi, välillä kolmanneksi ja lähes aina kymmenen parhaan maan joukkoon maailmassa. Siis maailmassa, 195 itsenäisen valtion joukossa

Vallan kupla

– Käske sitä porkkanaa! Kaukosäädinkäteni jähmettyy. Mitä minä juuri kuulin? Olen selaamassa laiskasti sohvalla kanavia, kun hengellisen puhujan sanat pysäyttävät. Hän selittää parhaillaan, miten ihmiselle on annettu valta hallita luomakuntaa. Joten jos omistat porkkanamaan, käske porkkanoiden kasvaa tai niiden käy huonosti.

Menetin metsän, mutta sain näköalan

Keski-ikäinen on jo ehtinyt harjoittaa menettämisen taitoa. Silti menetykset iskevät aina palleaan. Elokuussa menetin kesämökkimme lähimetsän, jota vuosikymmenet olin pitänyt melkein omanani. Lähes satavuotiaat hongat katkesivat yhdellä rusauksella maanomistajan lähettämän metsäkonejättiläisen teräskourissa.

Torjuntatappiot

Lankeemuksen jälki saa meidät pelkäämään vapautta, ja näin vierastamaan Jumalan myllyjen uutta luovaa ja eteenpäin vievää pyörimissuuntaa.

Kun sanat ovat turhia

On hetkiä, jolloin sanoja ei tarvita. Jos oma kuolinhetkeni on sellainen, että lähelläni on rakkaimpiani, toivoisin, että joku pitäisi minua kädestä kiinni ja silittäisi poskeani tai hiuksiani.

Pimeän pelko

Sen ainoan virkeän marraskuun olen viettänyt kerran nuoruudessani Israelissa. Pimeyttä ei pääse pakoon, kun arki pitää kotimaassa.

Häpeä kaapissa

Käymällä oman häpeän (ja kaapit) läpi, olen oikeasti löytänyt valoisamman elämän. Tuntuu, että kun en elä tavaravuorien keskellä, sielulle jää enemmän tilaa ja valoa. On tilaa ajatella, lukea ja keskittyä oleelliseen. Kodin karsiminen on prosessi, joka auttaa ymmärtämään, mikä on itselle ihan oikeasti tärkeää.

Suomalainenkin osaa olla kohtelia ja ystävällinen

Meikäläiset kuvailevat itseään usein vakaviksi, hymyttömiksi tai jäykiksi. Ei pidä paikkaansa, mikäli on uskominen meksikolaisia oppilaitani, jotka menneenä kesänä kävivät kielikurssilla Suomessa. He kiittävät kilvan suomalaista ystävällisyyttä, avuliaisuutta ja kohteliaisuutta.

Usko ja sananvapaus

Uskon ja omantunnon vapaus on ihmisoikeuksien ytimessä. Uskolla on ollut monia kansakuntia yhdistävä tekijä. Siksi eri mieltä oleminen uskonasioissa on ollut monessa maassa rangaistava teko. Vähemmistöjen asema on ratkaistu eri tavoin.

Väkivallan merkit

Erityisesti parin viimevuoden aikana sivullisiin kohdistuva väkivalta on ollut aihe, joka esiintyy toistuvasti otsikoissa. Järjettömiin tekoihin on yritetty saada järkeä selittämällä niitä syrjäytymisellä tai rasismilla. Niin poliitikkojen, tutkijoiden kuin kirkon johdonkin pyrkimys ymmärtämiseen on hyvää tarkoittavaa, mutta samalla vastuu siirretään yksilöltä yhteisön ja jopa uhrien kannettavaksi.

Lapset sodan jaloissa

En koskaan unohda lapsuuteni pelottavimman päivän tunnelmaa. Kun lähdin polkupyörällä koulusta kotiin, tie oli täynnä sotilaita.

Jumalaisen arkista elämää

Kaikkivaltiaan Jumalan suuri käsi ja rajaton viisaus toimivat omalakisesti ja toisinaan ristiriitaisestikin.

Ihmisen elämää

– Äiti, paljonko on 90 jaettuna kahdella? – 45. Miten niin? – Eli se on keski-ikä ja sä olet yli sen, joten olet siirtynyt vanhuspuolelle, kuului tuomio.

Saarnan tuskaa

Olen kirjoittanut journalistin työssä satoja pääkirjoituksia ja kolumneja. Niiden tekeminen on aina ankara paikka, lukijat ovat vaativia. Mutta se on pientä verrattuna saarnan tekemiseen. Lehden nimissä esiintyessä on kunnioitettava sen perinteitä, mutta kenen nimissä pappi saarnaakaan?

Kirkolla on vastaus Jari Ehnroothille

Yhteiskunnallista keskustelua parantaisi, jos kristillisen perinteen panos elämän merkitykselle kuuluisi voimakkaammin. Siitä hyötyisivät sekä kirkko että yhteiskunta.

Onko risti hullutusta?

Viestiessäni näytän kuvan, symbolin tai kirjoitan, ja otan riskin, että viestini ymmärretään väärin. Kaikki viestintä tapahtuu vastaanottajan ehdoilla, joten viesti ymmärretään usein toisin kuin sen oli ajatellut. Ja vaikka sanoma olisi pläkkiselvä, joidenkin mielestä se on hulluutta.

Huoliyhteiskunta

Sinä olet huolissasi. Minä olen huolissani. Sinun ystäväsi on huolissaan. Minunkin ystäväni on huolissaan. Paha vain, että olemme huolissamme täysin eri asioista ja asioista, jotka eivät ole yhteismitallisia.

Oletko digitaidoton?

Pankkini haluaa minun ottavan käyttöön uuden kirjautumistavan, jotta voin palvella itseäni mobiilisti missä vain ja milloin vain. Suoriuduin tehtävässä lähes puoleen väliin, ennen kuin tuli tenkkapoo ja hermot menivät.

Reilu mahdollisuus

He tulivat kaukaa sotaa käyvästä maasta. Nuoria miehiä ja hieman vanhempiakin, sekalainen seurakunta. Uusissa olosuhteissa henki ei aina ollut hyvä. Yhteismajoituksessa nuristiin ja tapeltiin. Jotkut alkoivat katua koko reissuun lähtöä. Erilaiset olivat olleet odotukset.

Vastavirtoja

Iso kuva näistä pikkuisista jokipahasista koskineen, pyörteineen ja suvantoineen on kuin pienoismalli ihmiselämästä.

Mitä käsillä saa tehdä kirkossa?

Uskalletaanko seurakunnissa kuunnella uusia ihmisiä ja heidän mielipiteitään vai odotetaanko, että heidän tulee sopeutua olemassa oleviin tapoihin?

Lupa rukoilla

Jäin miettimään, että tarvitseeko toisen puolesta rukoilemiseen edes kysyä lupaa. Miksei kenen tahansa puolesta voisi vain rukoilla kertomatta siitä hänelle?

Kurin kaipuu

”Jos olet aina miettinyt, miten olisit toiminut Natsi-Saksassa, nyt on tilaisuutesi saada se selville”, sanotaan somessa kiertävässä sitaatissa. Olen miettinyt aihetta aina, tai ainakin 11-vuotiaasta, jolloin luin Judith Kerrin romaanin ”Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin”. Kirjassa 9-vuotias Anna joutuu pakenemaan natseja ja jättämään kaiken. Romaania seurasi tietenkin Anne Frankin päiväkirja. Olin takuuvarma, että juuri minä olisin tyrmistyttävän rohkea vastarintaliikkeen sankari, joka toimisi ihmisoikeuksien puolesta omasta turvallisuudestaan piittaamatta.

Ei enää pieni, muttei isokaan

Tällä viikolla monissa perheissä kaivetaan reppu kaapin perukoilta. Laitetaan penaaliin värikynät, pikku sakset ja muut tarvikkeet. Kynän, kumin ja viivoittimen saa sitten koulusta. Ekaluokkalaisten äidit pakkaavat omaan käsilaukkuunsa nessupaketin.

Pakistan

Viime aikoina olemme lukeneet terrori-iskuista eri puolilla maailmaa. Poliisit tekevät työnsä, ja usein saavat terroristit kiinni. Paras turva terrorismia vastaan on kuitenkin turvallinen yhteiskunta, jossa perustarpeista huolehditaan.

Avoimuuden ja ihmettelyn taito

Uteliaisuus ja avoimuus maan ihmeille tekevät elämästä täyteläistä. Lapsen kaltaisuus – sekoitus uteliaisuutta, avoimuutta ja vilpittömyyttä – asenteena ei liene mahdottomuus aikuisellekaan.

Luonnon oppitunnilla

Ihmisen sielu on kuin viljapelto, johon Luoja kylvää hyvää siementä eri tavoin.

Töissä heinäkuussa

Selviytymisohjeet niille, jotka uurastavat kesän töissä.

Kenen puolella seisot

Ennen Britanniassa käytyjä EU-jäsenyyttä koskevia vaaleja Canterburyn arkkipiispa Justin Welby julkaisi oman kantansa asiaan: hän ilmoitti äänestävänsä EU:ssa pysymisen puolesta. Welbyn perusteluna oli, että kristityn tehtävä on rakentaa siltoja eikä rajoja, mitä hänen mielestään EU:sta lähteminen merkitsisi.

Trump ja brexit ovat sukua

Katkeruus purkautuu Atlantin molemmin puolin protestina vallanpitäjiä ja eliittejä vastaan. Kehitys on vakava viesti hyväosaisille hyvissä työpaikoissa, ennen muuta päättäjille politiikassa ja edunvalvonnassakin.

Aika on valita

Kun elämä alkaa olla yli puolen välin, näitä valintoja tulee eteen. Suostunko luopumaan, saanko jotain tilalle kun luovun? Vai taistelenko vuosia vastaan?

Jeesus lievittäisi kipua kuin amerikkalainen

Kipu ja valta liittyvät yhteen. Se, joka kärsii, on alamainen. Se, joka ei lievitä tuskaa, käyttää armotonta valtaa. Kristityille tämä on tuskallista tunnustaa

Ystävän tehtävä

Kuinka monta ystävää sinulla on? Minulla on enemmän kuin kolme ja vähemmän kuin kymmenen ystävää. Tarkka luku lienee jossain kolmen ja seitsemän välillä. Luulisin, että olen onnekas. Minulla on paljon ystäviä.

Juhannus kaukana herättää koti-ikävän

Juhla-ajat katkaisevat rutiinin, antavat luvan rentoutua ja olla yhdessä toisten kanssa. Niihin liittyvät perinteet muistuttavat kuulumisesta johonkin. Juhannus on meille suomalaisille varmaankin juhlien tärkeimmästä päästä.

Uusi elämä muoviroskille

Nyt tulisi muutos! Muovipakkauksille tarkoitettu tonkka odottaa jätekatoksessa. Tarvitaan vain lajittelu. Ihanan helppoa!

Apuva!

Eläkkeelle siirtymisen myötä elämääni tulvii monenlaista uutta. Ihan konkreettistakin uutta, mutta etenkin uusia tekemisen mahdollisuuksia aukeaa päivittäin. Sanonta siitä, että eläkkeelle siirryttäessä kiireet vasta alkavat, ei ole tuulesta temmattu, sillä jos joka syöttiin tarttuu, joutuu taatusti kiireen kynsiin.

Jotain ihmeellistä siellä tapahtuu

En tiennyt, miten minun olisi pitänyt suhtautua tilanteeseen. Pari ei malttanut pysyä hetkeäkään irti toisistaan. He tunkivat samaan tuoliin sylikkäin istumaan. He eivät häpeilleet pussailla toisiaan aina, kun kohtasivat illan aikana.

Luonnosta tuli trendikäs

Nyt luonto, ikiaikainen kumppanimme, on ikään kuin keksitty. On alettu puhua sen hyvää tekevistä ja jopa terveyttä edistävistä vaikutuksista.

Ettei vain satu virhettä

Pienenä minä pelkäsin mummiani. Mummi oli ankara nainen, joka käytti tyylikkäitä pukuja, piti kotona päässään pallokuvioista huivia ja asusti muistoissani lähinnä hellan ääressä. Sinne hellan äärelle ei ollut muilla asiaa eikä muihinkaan kodin askareisiin. Niissä nimittäin ei saanut sattua virheitä.

Ärsyttävät tatuoinnit

Mummoillakin pitää olla nykyään tatuointi. Ikäiseni naiset esittelevät lehdessä ihokuviaan. Ne ovat ”hyvin henkilökohtaisia”. Yhdellä lukee kämmenselässä breathe, toisella itsekuri. Kolmannella on yläkroppa täynnä ruusuja ja kiemuroita suoraan tatuoijan katalogista.

Oletko uskossa?

Tartun hetkeen ja kirjoitan otsikosta, jonka tarjosi yllättäen ruotsalainen aikakauslehti Vi. Luin lehteä lennolla Frankfurtiin. ”Är du kristen?” Oletko uskossa” tai ”oletko kristitty”. Kulttuurilehden päätoimittajalta oli kysytty tätä asiaa, kuten minultakin kysyttiin vuosia sitten.

Elämän lahja

Huhtikuun lopulla täytin 40 vuotta. Suomalaisen miehen elinajanodote on nykyisin 78 vuotta, joten tilastollisen todennäköisyyden mukaan olen ohittanut elämäni puolenvälin.

Mitä tuli tahdottua?

Tahdon, tahdonn sanotaan tänäkin kesänä monta kerta. Tuo pieni sana vie kohti avomerta, vaikka pappi puhuisikin rauhan satamasta. Lausuin kyseisen sanan itse toukokuussa 1974. En tiennyt, mitä kaikkea maan ja taivaan väliltä tuli tahdottua. Hyvä, ettei kukaan tiedä ennakkoon. Jos tietäisi, uskaltaisiko kukaan mennä vihille.

Etanoita pelastamassa

Kun lukee keskustelupalstoja, Koko kylä kasvattaa -ajatuksella tuntuu olevan kovin negatiivinen klangi. Miksi?

Vaaralliset symbolit?

Pöytälaatikkoa penkoessani löysin potentiaalisesti arveluttavan esineen. Sveitsin armeijan näppärä linkkuveitsi ei ole kenellekään suuri uhka, mutta oma versioni on alkuperäisestä poiketen sininen. Ja kaiken kukkuraksi kahvassa komeilee Suomen vaakunaleijona!

Nyt se tulee

Viime viikkoina olen kuunnellut innostuneita puheenvuoroja siitä kuinka kaikki on menossa entistä parempaan suuntaan. Keskenään erilaiset ovat jopa yhdessä kilpailijoiden kanssa luomassa aivan uutta. Tämmöinen puhe on ristiriidassa mustamaalaamisen, pelon, vihan ja kielteisyyden kanssa, joka saastuttaa mieltämme kovin monesta lähteestä.

Kamppailu työstä jatkuu

Työttömänä ollut hitsaaja pääsi töihin. Hän oli innoissaan saadessaan oman alansa töitä, mutta ennen kuin koeaika päättyi, hänet irtisanottiin. Mielikuvaksi jäi, että töihin otettiin halvempipalkkaisia työntekijöitä Itämeren eteläpuolelta.

Kalaretkeltä löytyi lähimmäisenrakkaus

Ilta pimeni ja kylmeni vuorella. Olin kalastanut päivän kirkkaissa vesissä Catoctin Mountainin kansallispuistossa Marylandissa.

Mihin tarinaan uskot?

Hyvinvointiyhteiskunta on suuri suomalainen tarina ja se on totta, mutta uskommeko siihen?

Vappu Tsernobylin varjossa

Tsernobylin ydinreaktorin räjähtäessä 26.4.1996 olin käymässä Tallinnassa. Kevät oli etuajassa, aurinko helotti ja vanhat naiset kaupustelivat sinivuokkoja vanhankaupungin sisäänkäynnillä.

Via Crucis

Ensimmäiset kuukaudet eläkeläisen tittelillä ovat sujuneet oman arvioni mukaan varsin mukavasti. Kaikki on mennyt suunnitellusti eikä yllätyksiä ole tullut sen enempää piinaavan toimettomuuden kuin stressaavan kiireenkään muodossa.

Kohtaamisia koulutiellä

Katselen mäntymetsää, jonka lävitse linja-auto puskee kohti kotikuntaani. Istun kyydissä. Syksystä saakka olen opiskellut noin sadan kilometrin päässä sijaitsevassa suuremmassa kaupungissa. Kulunut lukuvuosi on syövyttänyt muistiini monia kohtaamisia koulumatkoilta.

Yksi mies ja pino halkoja, kiitos

Olen kuullut elämäni aikana monia hämmentäviä tarinoita siitä, mitä ihmiset ovat tehneet luottamuksesta Jumalaan.

Pelargonian kanssa

Kävin hakemassa pelargonian kellarista. Oltuaan siellä pimeässä monta kuukautta se ilahtui auringon valosta niin, että alkoi heti työntää lehteä. Meillä on pelargonian kanssa jo kolmas yhteinen vuosi meneillään.

Kiukuttelevat netti-ilkeilijät

Brysselin terroristi-isku oli kylmäävä murhenäytelmä. Siksi oli järkyttävää, että poliitikot Olli Immonen, Jussi Halla-aho ja James Hirvisaari olivat saman tien valmiita käyttämään tapahtumaa omien asioidensa ajamiseen.

Vastuu pahoista teoista

Brysselin terrori-iskujen jälkeen käynnistyi uudelleen keskustelu siitä, mikä saa Euroopassa kasvaneet nuoret muslimit murhaamaan toisia ihmisiä uskonnon nimissä. On vaikea käsittää sitä vihaa, mitä terroristit tuntevat, sillä maailman mittakaavassa eurooppalaiset yhteiskunnat ovat hyviä paikkoja elää.

Sopimisen taito

Sopiminen on kaunis sana mutta vaikea laji. On osattava aistia, mihin vastapuoli on valmis joustamaan, milloin kannattaa itse tulla vastaan ja milloin on aika pysyä tiukkana.

Kesytetään kiukku kiltteydellä

Unelias tunnelma muuttui hetkessä, kun junavaunuun nousi vihainen nuorukainen. Pelko laskeutui pieneen tilaan.

Öljyinen pisara iholla

Otsaan ja käsivarteen oli pudonnut jotain vettä raskaampaa. Joukkomme agnostikko muisti mitä Mika Waltari oli kertonut kirjassaan Sinuhe. Korkeimman kosketus saatetaan tuntea joskus öljyisenä pisarana otsaan tai käsivarteen!

Yhdistääkö sometus sittenkään?

Yhdistääkö sometus sittenkään? Nyt tunnustan sellaista, mitä ei ehkä kannattaisi. Nimittäin sometus on syvältä.

Uskon koska se on mieletöntä

Keskustelin viisaan ystävän kanssa. Hän kyseli kirkon kantaa yhteen jos toiseenkin asiaan, ovatko mielipiteet jakautuneet, miten eettisiä kysymyksiä käsitellään, mistä arvoista pidetään kiinni. Keskustelu soljui ja koetin selvitellä asioita parhain päin, mikäli jotain tiesin.

Pettämättömät kevään merkit

Mistä tietää, että on kevät?

Suomi tarvitsee kristillisen yliopiston

Olisiko aika laittaa yliopistokenttään vipinää oikeasti radikaalilla ajattelulla? Täällä Yhdysvalloissa sadoilla korkeakouluilla on elävä yhteys johonkin kristilliseen kirkkoon. Oppilaitosten arvopohja näkyy koulutusta ohjaavissa tavoitteissa.

Tiedon valintatiskillä

Juttelin bussipysäkillä tutun rouvan kanssa niitä näitä. Ykskaks hän halusi tietää, mitä mieltä olen turvapaikanhakijoista. Olisin voinut vastata jollain vakiototeamuksella, mutta myönsinkin, että minulla ei ole yksinkertaista ja ehdotonta vastausta.

Taivaallinen katse

Kuorma-auto toisensa jälkeen jyrisi ohitse. Koulunpenkiltä vihdoinkin pääsevät nuoret riehuivat riemuissaan lavoilla. Seisoin kyynel silmässä Bulevardilla ja huiskutin ohi ajaville. Siinä sitä mentiin elämää ja vapautta kohti uhmakkain kyltein. Hallussa kaikki tieto ja sanat, jotka nuoreen päähän on kaadettu.

Tahallisen rakastamisen taito

Anteeksianto on rakkauden korkein muoto. Kun samaan ajatukseen kirjoittaa anteeksi ja rakkaus, tulee astuneeksi moraliteettien lettoon ja tekopyhyyden talvivaaraan.

Puiston laidalla

Juuri tämän puiston penkillä istuskelin lähes 50 vuotta sitten suuren hämmästyksen vallassa.

Älä anna periksi!

Eräs sukulaiseni kertoi äskettäin tarvinneensa psykologin apua masennukseensa. Yllätyin, koska olin pitänyt häntä vahvana selviytyjänä.

Opettele olemaan vastuuton

Vuosi sitten eläkkeelle jäänyt ystäväni huokaisi syvään ja hymyili. Hän mietti, miten tässä oli päässyt käymään näin. Hän oli luvannut mennä työntämään pyörätuolissa olevaa vanhusta maanantaina. Tiistaina ja keskiviikkona hän oli menossa seurakunnan leirikeskuksen siivoustalkoisiin. Torstaina hän veti naistenpiiriä, perjantaina hän kutoi sukkia pakolaisille käsityöpiirissä ja viikonloppuna ohjelmassa oli leivontaa sunnuntaisia kirkkokahveja varten.

Kuvan ymmärtävät kaikki

”Ihmiset eivät enää lue”, totesi Applen perustaja Steve Jobs The New York Timesille jo reilut kymmenen vuotta sitten. Hän povasi haastattelussa loppua sähköisiä kirjoja myyvälle Kindle eBooksille. Hän perusteli väitettään tutkimustiedolla, jonka mukaan 40 prosenttia amerikkalaisista luki vain kirjan tai sitäkin vähemmän vuodessa.

Pääseekö rokkari taivaaseen?

Alkuvuonna on käynyt kova harvennus musiikkitähtien parissa. Niin sanottuun taivaalliseen bändiin siirtyivät muun muassa Ian ”Lemmy” Kilmister sekä David Bowie.

Yksinäiset pojat

Jokaisella välitunnilla seison betoniseinässä kiinni, katse kirjassa. Itku polttaa silmiä. Koetan teeskennellä muille, että haluankin viettää välitunnit lukien. Oikeasti haluaisin mukaan. Haluaisin eniten maailmassa olla tärkeä jollekin koulutoverille.

Pakolaiskriisi on haaste Euroopalle

Irakin ja Syyrian levottomuudet ovat tuoneet suuren määrän turvapaikanhakijoita Eurooppaan. Tilanne on koetellut monien julkisten järjestelmien kestokykyä niin rajavalvonnan, sosiaaliturvan kuin pakolaisia koskevan kansainvälisen sääntelyn osalta.

Ahdistelukeskustelu ahdistaa

Talvipimeän hiljaisessa illassa kävelin kevyenliikenteen väylää uimahallilta kotiin päin. Vastaani tuli mies, harmaata ohimoillaan, ja tervehti. Totta kai vastasin.

Juhlia ajassa ja ytimessä

”Ne, jotka syvästi rakastavat, eivät koskaan vanhene. He kenties kuolevat korkeassa iässä, mutta he kuolevat nuorina”, sanoi Viktorian ajan näytelmäkirjailija Arthur Wing Pinere. Olen samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Myötätuntoa työelämään!

Sosiaalialalla työskentelevä ystäväni vaihtoi työpaikkaa. Jo parin kuukauden kuluttua hän kulki hartiat lysyssä.

Asenne ratkaisee?

Reissuaikataulumme oli alun perinkin tiukka. Viikon aikana minun, vaimoni, oksennusherkän kissan, suuressa laukussa kulkevan sellon, täyteen sullotun rinkan ja käsimatkalaukun virkaa toimittavan vanhan puukassin oli määrä matkustaa läntisestä Suomesta itään, sitten etelään ja taas kotikulmille. Autottomana parivaljakkona olimme julkisten kulkupelien varassa.

Suuren marinan aika

Vuosi 2015 oli käännekohta: havaitsimme Suomessa, ettei historia kehity välttämättä kohti parempaa. Maailmassa on niitäkin – ehkä enemmistö – jotka eivät ihaile demokratiaa, oikeusvaltiota ja tasa-arvoa. Voi käydä huonosti, ja sekös on saanut meidät surkuttelemaan itseämme. Saattaapa olla, että takanamme on omaan napaan tuijottamisen merkkivuosi.

Klassikot pysyvät

Juon kahvia keittiössä ja yritän summata mennyttä vuotta. Olihan se kauhea vuosi, jona maailma tuntui menevän sekaisin. Minulle nousee kuitenkin mieleen vuodesta vain neljä asiaa.

Kirkon arvokkain aarre on varattu eliitille

Hiljaisuuden harjoitukset voisivat olla kirkon oma matalan kynnyksen seuratupa. Kirkon voisi laskea hiljaisuuden leipävartaan alas ja halventaa hintaa. Digitaalinen tekniikka tekee sen helpoksi.

Oletko täysikasvuinen?

Netflix on julkaissut erinomaisen dokumentin The Rolling Stonesin kitaristista Keith Richardsista. Dokumentin nimi Under The Influence ei viittaa päihteisiin, vaan siihen musiikkiin, jonka vaikutuksen alla Richards on elänyt: jazzin, bluesin, reggaen ja klassisen musiikin,.

Lapsuuden joulu

Monilla joulun rakkaimmat muistot liittyvät omiin lapsuusvuosiin. Lapsen kannalta juhlan valmisteluun kuuluu kaikkea salaperäistä ja itse joulu on tietysti juhlista paras. Voi hyvin olla, että ainakin omalla kohdallani aika on kullannut muistot ja yhdistänyt eri vuosien parhaimmat tunnelmapalat mielessäni, sillä todellisuudessa meidän perheen lapsikatras ei ollut kovin sopuisa edes joulun kunniaksi.

Siirryin suvun perälaudaksi

Esittelin itseni suvun perälautana ja ystäväni jäi tuijottamaan. Piti ryhtyä selittämään.

Vain muutos on pysyvää

Perheessäni puhutaan viittä kieltä. Meillä lusikoidaan eri kulttuurien sekametelisoppaa. Välillä sitä on vaikea, välillä helppo niellä.

Miten pysyä järjissään hullussa maailmassa?

Kun maailma ympärillä on mennyt ihan hulluksi, pitää miettiä, mikä täällä pitää ihmisen tolkuissaan. Tässä on minun listani:

Tahdon katsoa kauas

Mummuklubilaiset ovat pitkään jatkuneen elossa olonsa aikana ehtineet nähdä monia hienoja innovaatioita, jotka ovat pelastaneet maailman. Esimerkiksi vihreän vallankumouksen, ehkäisypillerin ja ydinvoiman.

Tartu Jumalan antamaan muutosturvaan

Kymmenisen vuotta taaksepäin minulla oli tyttäreni kanssa tapana asettua kirkkaina talvi-iltoina selälleen pihamaalle ja katsella yllä hohtavaa tähtitaivasta. Muistan kuinka tähtiä tuijotellessa syntyi tunne kuin olisimme olleet paikoillamme ja koko maailmankaikkeus kulki ohitsemme.

Hyvä pahat pillerit

Äiti luisui hiljalleen pois tästä maailmasta. Hän ei katsellut enää televisiota, ei kuunnellut radiota. Enimmäkseen hän vain nukkui. Nimet ja sanatkin alkoivat kadota mielestä. Sitten hänet kiidätettiin sairaalaan ja kun kysyin siellä lääkäriltä, mikä hätänä, hän vastasi tyynesti, etteihän kenenkään elimistö kestä tuollaista lääkitystä. Äiti selvisi, ja hänen lääkitystään karsittiin.

Rauhan ja toivon marssilla

Pariisin terrori-iskut järkyttivät ja toivat avuttoman olon. Tehdäkseni edes jotakin osallistuin rauhankävelyyn, jossa eri uskontojen edustajat marssivat Helsingin Senaatintorilta Ranskan suurlähetystölle osoittaakseen tukeaan.

Sairas mies tervehtyi

Terveiset Berliinistä. Kun kävin siellä ensi kertaa vuosia sitten, muuri halkaisi korttelit, erotti säälimättömästi toisen kerrostalon itään ja toisen länteen, naapurukset ja sukulaiset toisistaan. Lännen ilmasilta toi tavaraa katkeamattomana virtana ja miljoonat dollarit tukivat Länsi-Berliinin boheemia elämää, iloista meininkiä, jossa kulttuuri ja taidekin viihtyivät. Tupakkamainos julisti idän suuntaan: ”West is best!” Idässä kadut olivat hiljaisia ja kaupat pulan kourissa, kivikasvoiset rajavartijat ampuivat kovilla muurin yli pyrkijöitä.

Koirapuiston hiljaiset

”Mistä tunnistan ystäväni? Nähdessään minut metrossa he esittävät etteivät huomaisikaan.” Amerikkalaiskoomikon twiitti hymyilyttää minua, sillä olen samalla tavalla sosiaalisesti laiska. Kaikkein mieluiten vietän metromatkan omassa loistavassa seurassani.

Vuorossa

– Ihan vain varmuuden vuoksi, lääkäri koetti lieventää sanojaan, mutta ilme oli huolestunut. Kävelin vaiteliaana varaamaan ajan mammografiaan. Tätä olin odottanut aina siitä alkaen, kun äitini sairastui syöpään. Tuntui jotenkin selvältä, että jokaiselle vuoro koittaa. Tässä sitä nyt sitten oltiin.

Yrittäjän ajatuksia

Yrittäjyyttä on yhtä monenlaista kuin yrittäjiäkin. Lakitoimistoyrittäjänä nautin siitä, kun yhä useammat asiakkaat kokevat luottavansa minuun ja valitsevat minut hoitamaan juttuaan. Näen monenlaisia persoonallisuuksia, elämäntarinoita ja ihmisenä olemisen eri puolia.

Kehu kirittää

Kannustakaa hyvät ihmiset toisianne! Kehukaa ja kannustakaa! Se irrottaa myös kielenkannat. Kehu kirittää hyviin suorituksiin.

Epävarmuudessa elämisestä

Suomen talousongelmat, pakolaistulva, ilmastonmuutos, medianmurros, yt-uutiset. Tekisi mieli laittaa tietokone ja televisio kiinni, mutta en voi, koska olen toimittaja. Minun on tiedettävä, mitä on meneillään, ahdisti kuinka paljon tahansa.

Tulkoon sinun valtakuntasi

Minun hengellinen heräämiseni tapahtui noin 4 vuotta sitten. Pappisvihkimyksestäni oli kulunut silloin jo yli kymmenen vuotta. Omalla kohdallani heräämisessä oli kysymys parannuksen armosta sen alkuperäisessä merkityksessä. Parannus tarkoittaa ennen kaikkea mielenmuutosta.

Mihin olisin itse valmis?

Olisinko valmis ottamaan kovan riskin ja maksamaan salakuljettajille itseni ja perheeni kuskaamisesta jonnekin, jossa on paremmat mahdollisuudet edessä? Olisin.

Kansallista vauhkoilua

”Arabit, ne s…tanat! Kukaan niistä mutiaisista ei ole sotaa nähnytkään!” Näin rajua puhetta voi kuulla nykyään Suomessa keskellä kirkasta päivää. Ihan normaalin oloinen rouva siinä purki kovaan ääneen turhaumia ystävälleen. Oli kuin verkossa vellova vihapuhe olisi muuttunut lihaksi ja vereksi.

Liian paljon liian pian

Lehdissä ja televisiossa on haastateltu turvapaikanhakijoita pian heidän saavuttuaan maahan. On kysytty muun muassa heidän tulevaisuuden suunnitelmiaan Suomessa.

Ajoitusten ihmettelyä

Äidiksi tullut muusikko sanoo elävänsä merkityksellistä aikaa. Kaikki eletty ja koettu on kääntynyt tarkoitukseksi, työnäyksi ihmisten kohtaamisessa. Häpeän tunteet, tyhmyydet ja tappiot ovat alkaneet kääntyä voimaksi ja viisaudeksi. Tarina on niin uskottava, ettei kenelläkään ole epäilyjä eikä vastaväitteitä.

Kirjoitustaidosta ja apinoista

Turvapaikanhakijoita on saapunut Suomeen päivittäin ja aiempaa merkittävästi suurempia määriä. Sosiaalinen media on keskustellut ja osoittanut sekä lämmintä myötätuntoa että pakkasen puolelle painuvaa torjuntaa. Viranomaiset, järjestöt ja vapaaehtoiset ovat järjestäneet vauhdilla fyysistä lämpöä, ruokaa ja turvaa.

Syyslomalla

Terveiset mökillä vietetyltä syyslomalta. Kesälomaan verrattuna syysloma on ihmeen leppoista aikaa. Kesälomalainen vahtii kireänä sääennusteita peläten, että jos aurinko ei paista, vaan matalapaine pysyttelee mökkipaikkakunnan päällä, loma on pilalla. Syyslomalainen pakkaa tyynesti mukaan villapaidan ja sadekamppeet, ja jos aurinko sitten paistaa, se on iloinen yllätys.

Pääseekö Jumalan töistä eläkkeelle?

Työelämän aamut vähenevät. Olen jäämässä vanhuuseläkkeelle.

Katkeruudesta anteeksiantamiseen

Jonkinasteinen katkeruus lienee ainakin elämänkokemusta omaaville tuttu, eivätkä siltä säästy usein nuoremmatkaan. Elämä ei päästä helpolla ketään.

Turvapaikka

– Aamu ja YÖÖ, äännän huolellisesti suomen sanoja. Seuraavaksi pitää selittää, miten suomeksi kysytään kuulumisia, ja sitten ollaankin siinä kaikkein tärkeimmässä, miten sanotaan minä rakastan sinua. Jollakin on kipuja. Ryhdytään googlaamaan taudin nimeä ensin arabiasta englanniksi ja sitten suomeksi. – Missä on pesukone, kysyy seuraava. – Voinko saada bussilipun? – Onko leipää? – Te syötte täällä paljon makeaa ruokaa, pohtii muuan.

Tulevaisuus tuli Kansalaistorille

Terveiset Helsingin Kansalaistorilta: Welcome to Finland – tervetuloa Suomeen! Tuntui mukavalta olla iloisten ja toivorikkaiden ihmisten keskellä osoittamassa hyvää mieltä. Esiintymislavalla kävi toinen toisensa perään innostuneita ja toiveikkaita ihmisiä, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, jotka olivat löytäneet uuden kodin ja tulevaisuuden Suomesta. Useat heistä puhuivat täydellistä suomea ja kertoivat kiitollisina, miten saivat täällä mahdollisuuden ryhtyä opiskelemaan, tekemään töitä, elättämään perhettään. Nuori yrittäjä kertoi, ettei ollut käynyt koskaan sossussa eikä Kelan luukulla. Riitti se, että hän sai mahdollisuuden päästä pois sodan jaloista tekemään sitä, mitä osasi ja halusi.

Muutu tai kuole

Tunnelma on tuttu monelta alalta jo monen vuoden ajalta. Pysyväksi olotilaksi jämähtänyt taantuma tekee bisneksestä nihkeää, mutta todellinen romahduttaja on useassa tapauksessa vielä taantumaakin voimakkaampi luonnonvoima: maailman muutos.

Kristityn lähimmäisenrakkaus näkyy käytännössä

Suomessa on puhuttu paljon kansalaistemme rasismista ja muukalaisvihasta, mutta kukin voi nyt nähdä, että kristityn lähimmäisenrakkaus toimii käytännössä.

Epäuskon aika

Läntisessä turvallisuuspolitiikassa kaikki, mikä on voinut mennä pieleen, on mennyt pieleen. Syyrian sisällissodan pakolaisvirta on osoittanut, ettei eurooppalainen rajavalvonta toimi lainkaan, mutta vielä vähemmän näyttää olevan kykyä varautua lähialueiden sanoinkuvaamattomaan inhimilliseen hätään ja humanitääriseen kriisiin.

Keräätkö perhosia?

– Miksi pitää edes udella ihmisten ammatteja ja työpaikkoja? Eikö meissä ole mitään muuta kiinnostavaa? Paljon hauskempi aloitus olisi esimerkiksi, että keräätkö perhosia? ystäväni tokaisi.

Synnin palkka on elämä

Väitän, että rakas kirkkomme ei osaa puhua synnistä. Kun synti-sana juuttuu julistajan kitalakeen, valitaan lähestymiskulmaksi armo. Puhe on armosta ja Jumalan rakkaudesta onkin kirkon keskeisin viesti, mutta synnistä puhumisen välttäminen tekee armon avaruuden maalailusta falskia.

Kun kaikki ei mene ihan putkeen

Olisipa kivaa jos aina olisi kivaa. Tai ainakin, että elämä soljuisi ilman kupruja ja kipuja. Rauhallisesti siten, että kolhutkin tulisivat sitten kun olisin ”valmis”, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Pidetään Suomi hyvänä maana kaikille

Naisen arvostaminen ja naisen oikeuksien kunnioittaminen ovat niitä asioita, jotka tekevät Suomesta hyvän maan, siinä missä demokraattia, sananvapaus, uskonnonvapaus, sosiaaliturva, ilmainen koulutus ja julkinen terveydenhuoltokin.

Säkkipimeässä

Säkissä on säkkipimeää. Jotkut pelkäävät mörköjä. Niitä ei ole olemassa, paitsi säkkipimeässä mielikuvituksessa.

Tarpeetonta vertailua

Suomessa on liian vähän vessoja. Tämä oli intialaisnaisen kritiikkiä lehtiartikkelissa, jossa kyseltiin Suomessa työskenteleviltä ulkomaalaisilta heidän mielipiteitään maastamme. En naurun hyrinältä lukenut juttua loppuun, joten minulle jäi epäselväksi, mihin maihin hän Suomea vertasi.

Avuttomuuden missio

Yksi olkapää operoitiin ja hetkessä oli suostuttava arkiavuttomuuteen. Uusi tila yllätti ja on nostattanut uusia tunteita. Itsenäisyyden ja oman itsensä hallinnan tilalla on jatkuva avun tarve. Ei ole helppoa eikä järin miellyttävääkään pyydellä apua. Huumori auttaa, mutta vähitellen vitsit vähenevät.

Mikromaksut ja marsu

Olisi aika kivaa, jos olisi marsu. Kävin katsomassa netistä, onko marsuille valjaita. Olisihan se siistiä, jos lyhyt paksu mummu raahaisi parkinsonjäykkiä jalkojaan kadulla ja vieressä valjaissa tepastelisi pieni paksu marsu...

Sisua se vaatii

Joku joutuu Suomeen pakolaisena, toinen töiden takia, joku rakkauden. Mutta lievästi hullu pitää olla, että tänne koleaan harmauteen aina palaa.

Tiliote

Ihmiset kyselevät paljon. Kysymysten kirjo koskettelee niin hengellisen elämän että arkielämänkin problematiikkaa. Ylivoimaisesti eniten kysytään kuitenkin sitä, miksi evankeliumin leviäminen sakkaa tässä maassa aika pahasti. Vastaan aina tuohon kysymykseen samalla tavalla. Ainoa syy on se, mikä Jeesuksen mukaan on synnin varsinainen olemus: epäusko. Se, että me ihmiset emme usko Jeesukseen. Siinä on se syy.

Mansikkamaito ja uuden pelko

Mansikkamaitoa iltapäiväkahvin sijasta maiskutellessa ajattelin, että mansikkamaalle on päästävä joka kesä itse poimimaan muutama kilo näitä makeita herkkuja. Ei niin, ettei niitä saisi marketista milloin vain, mutta mansikoiden poimimisesta on tullut kesärituaali.

Älä pelkää!

Pari neuvoa haluaisin antaa kaikille elämän alussa oleville nuorille täältä aikuisuuden viisaudesta käsin. Ensinnäkin sen, että elämässä väistämättä sattuu pari muuttujaa.

Kreikan tragedian syyt

Kreikan murhenäytelmän teemat ovat isoja: miten käy kokonaiselle kansalle, kansakuntien yhteistyölle euroalueella ja lopulta unelmalle yhteisestä Euroopasta. Kreikan kohtalo ei ole irrallaan koko EU:n alkuperäisestä pyrkimyksestä rauhaan ja hyvinvointiin yhteistyössä.

Ora et labora

Rukoile ja tee työtä on ikivanha viisaus. Se toimii nykypäivänäkin.

Onko sillä väliä, että olen mies?

Oman kulttuurin tai äidinkielen perussäännöt ovat niin syvällä selkäytimessä, että niiden selittäminen ulkopuoliselle on vaikeaa. Niin tosiaan, miten me viittaamme suomenkielessä eri sukupuoliin?

Lapset ja urheilu

Poikani on pelannut toista vuotta lentopalloa ja lähti ensimmäiseen isompaan turnaukseensa. Vaasassa pidettiin lentopallon Power Cup -turnaus, joka kokosi yli 8000 juniorilentopalloilijaa kilpailemaan.

Hiljaisuus on luksusta

Olen kerran elämässäni kuunnellut täydellistä hiljaisuutta.

Raamattu ei ole pyhä esine

Minulla ja ystävilläni on tapana kokoontua säännöllisesti yhteen ja puhua asiaa. Meitä on noin kymmenen hengen sekalainen äijäporukka, joka edustaa yhteiskunnan eri alan ihmisiä. Muutama vuosi sitten päätimme, että kokoontumistemme aluksi kukin pitää esitelmän oman alansa ajankohtaisista teemoista.

Se täydellisyydestä

Onpa kaunis koti. Hyvin valkoinen, huolellisesti sisustettu. Asuntoesittelijä näyttää aikakauslehden kantta. Tämähän on yksi Suomen kauneimmista kodeista. Makuuhuoneessa pysähdyn katsomaan täydellisen upeaa hääkuvaa. Se on seinällä parivuoteen yllä. Harmi vain, että kuvan pari ei nuku enää yhdessä.

Pieni vilkaisu aikalaisdiagnostiikkaan

Sosiologiassa harrastetaan niin sanottuja aikalaisdiagnooseja, oppineita hahmotelmia siitä, millaisessa ajassa elämme.

Arvoremontti

Terapeuttiystäväni sanoo, että ”kriisi on aina arvoremontti”. Tämä tuli mieleeni, kun teimme remonttia.

Satakielihän se!

PRRR. PRRR. Missä soi kännykkä? Puutarhapalsta-alueella ei näy ketään. Aurinko on laskenut. Tuomi- ja leppäryteikössä satakielet kaiuttavat reviirivaroituksiaan ja lemmenlurituksiaan Luulen kuulleeni harhoja ja jatkan lapiohommiani. Taas kuuluu kännykän ääni. Silloin tajuan, että sehän on kännykkää matkiva satakieli!

Perintöasioista

Kirjoitan nyt perintöasioista, mutta en tarkoita nyt rahaa ja tavaraa. Tähtäimessäni ovat isommat asiat, joiden merkitys on mittava: ikäihmisten perintö uudelle sukupolvelle, elämänkaaren tuoma ymmärrys ja kokemus, selviytymiskeinot ja ihmisyyden ihmettely. Parhaimmillaan siis usko, toivo ja rakkaus.

Mummuklubi, hallitus ja psalmi 90

Hallitusohjelman leikkauslista pönöttää verkkohesarin ruudulla. Hätkähdän. Ajattelen sitä lakitekstien ja hallinnonmuutosten määrää, joka on saatava poikki ja pinoon neljässä vuodessa. Tässä nopeiden muutosten ajassa kun saattaa käydä niin, että seuraavien vaalien jälkeen tulevatkin uudet rakennemuutokset. Eikä tavis* mummu tai kodinrakentaja lopulta tiedä öötäkään kulloisistakin oikeuksistaan eikä velvoitteistaan.

Eläinten kanssa

Tänä keväänä vähän joka paikassa näyttäisi olevan suloisia eläinvauvoja. En tarkoita pelkästään citykanin poikasia, joita vilahtaa takapihan pusikoissa, vaan sellaisia, joita ihmiset ovat hankkineet itselleen lemmikeiksi.

Juuret(on)

Yhtenä saamistani suurista Jumalan lahjoista pidän sitä, että alusta alkaen sydämeeni on piirtynyt evankeliointityöstä laaja kuva. Käytännössä tuon ison kuvan omistaminen on tarkoittanut työrukkasen asemaa, jossa Taivaallinen Työnantaja on saanut suvereenisesti käyttää rukkastaan tahtonsa mukaisesti ja antamiaan lahjoja hyödyntäen.

Synttärihumua

Järjestämme esikoiselle syntymäpäiväjuhlia, itse asiassa kaksia juhlia: yhdet tarhakavereille ja toiset kummeille ja sukulaisille. On pitänyt huolehtia kutsukorteista, koristeista, tarjoiluista, lahjoista, ohjelmasta ja yllätyspusseista. Kaikki valmistelut tehdään tietysti työ-, tarha- ja sairasteluruljanssin pyörteissä.

Kontrollifriikin tunnustuksia

Tuntuuko sinusta koskaan, että kontrolli pettää, etkä pysty hallitsemaan tilannetta. Minusta ainakin.

Uuden ajan kynnyksellä

Olen saarnannut viime aikoina kahdesta sanasta: digitalisaatio ja globalisaatio – ne vaikuttavat kuin kirjapainon keksiminen 500 vuotta sitten. Se johti reformaatioon, kansallisvaltioon, kansalaisten järjestäytymiseen, ihmisoikeuksien ja vapauden vaatimukseen ja lopulta nykyaikaiseen oikeusvaltioon.

Juuri nyt

”Jos ihminen olisi joutunut läpikäymään saman, hän käsittelisi tuskaa lopun elämänsä. Koirat elävät niin hetkessä, että suruja ei kanneta mukana. Joskus ajattelen, että voisimme ottaa niiltä oppia.”

Hottia luvassa

Miehellä, jonka aikanaan nain, oli hoikka vartalo. Lyhyt ja tanakka se muuten oli, mutta ylimääräistä siinä ei ollut, paitsi tukkaa. Sitä riitti – silloin. Itsekin olin toki hoikanpuoleinen. Tukkani nyt oli, miten sen sanoisi, yksivärisen maantienruskea.

Henkisiä timantteja

Ystävättärelläni on lapsenlapsi, jolla on napakka tapa huomautella mummolleen tämän iästä. Kerrankin hän kysyi, että mummo, elitkö sinä jo dinosaurusten aikaan.

Huoltajuuskiistat ovat juristin perusarkea

Lakiasiaintoimiston perusarkea ovat lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat kiistat. Toimistolle tulee asiakas, jonka avioliitto tai muuntyyppinen parisuhde lapsensa toisen vanhemman kanssa on päättynyt. Alamme selvittämään, miten rakentaa vanhempien ja lapsien välistä suhdetta muuttuneessa tilanteessa.

Häviämisen anatomia

Vaalisunnuntai oli tähänastisen elämäni pisin päivä. Olin ensimmäistä kertaa ehdolla Suomen eduskuntaan. Odotin kuitenkin vaalitulosta suhteellinen levollisin mielin, sillä olin laittanut vaalityöhän kaikki voimanrippeeni ja rahani.

Veli venäläinen

Kun äitini oli pieni tyttö Ylitorniolla sotien jälkeen, hänen isoveljensä sai ohjeen: ¬– Jos tulee venäläisiä, otat sitten pikkusiskon ja hiihdätte joen yli Ruotsin puolelle niin nopeasti kuin ehditte. Pitkähän se matka ei ollut Torniojoen yli. Onneksi sille ei kuitenkaan tarvinnut lähteä.

Mitä haluat lisää?

Omalta kohdaltani osaan tunnistaa kaksi selvää tapojen ja asenteiden muutoskohtaa, siis koko elämäni varrelta 47 vuoden ajalta. Nyt puhutaan tietysti isoista muutoksista. Pieniä muutoksia teemme joka päivä. Valitsemme mitä syömme, kuinka paljon lepäämme, mihin käytämme aikaamme.

Marttyyrien itku

Armon vuonna 2015 entisen Neuvostoliiton alueella on yhä maita, joissa kristityt ovat ahtaalla. Vaikeimmat maat kristityille ovat nyt Lähi-idässä ja Aasiassa.

Tavallinen riittää onneen

Etsin netistä uutisaiheita. Tunnettu upeannäköinen bloggaaja julisti sivuillaan: Olen Pariisissa, ja täällä on ihanaa!

Perustukset ratkaisevat kaiken

Metsän läpi kiemurteleva tie johdattaa kalliolle, meren rantaan. Uutta sepeliä, soraa ja sementtipilareita on odottamassa uutta pytinkiä. Siirtolaisten isovanhempieni valtiolta saama alue on tullut lahjana uuden sukupolven käyttöön ja on aika rakentaa. Lähtökohtana on ollut perustusten tekeminen. Niitä onkin tehty vuoden verran urakalla. Hiki on virrannut, kaivuri on raapinut maata, siirtokone raivannut tilaa, rinnemaisema on muuttunut vastaamaan uusia tarpeita.

Kirkkoperformanssia

Jokunen viikko sitten Helsingin Kallion kirkossa saatiin todistaa omalaatuista näytelmää. Vasemmistoliiton sitoutumattomana kansanedustajaehdokkaana oleva pastori Kai Sadinmaa oli mukana järjestämässä "Uskonto, politiikka ja jumalanpilkka" -keskustelutilaisuutta.

Ahkeran kanan ahkera lapsi

Pääsiäinen on taas tällä erää ohi, kellot käyvät kesäaikaa ja maisema pyrkii sisukkaasti vihertymään talouskriiseistä ja maailman epävakauksista huolimatta. Mainospostin joukosta tipahtaa lattialle kuitenkin myöhästynyt pääsiäiskortti. Siinä on räjähtävän hauska sarjakuvatyyliin piirretty pupuperhe. Puput virnistelevät ja pomppivat.

Pääsevätkö kissat ja koirat taivaaseen?

Espoon seurakunnissa on muutamia kertoja järjestetty sururyhmä lemmikkieläimensä menettäneille. Tarvetta ryhmälle varmasti on. Monelle koira tai kissa on paras kaveri, tai peräti elämäntoveri, jonka seurassa ei tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi.

Vaikka sattuu

Tammikuussa me itäisessä Suomessa asustavat saimme osaksemme ihan kunnollisen talven. Sellaisen suomalaisen perustalven, jossa lunta tuli ihan riittävästi ja pakkanenkin välillä puraisi nenänpäätä ihan kunnolla. Vaikka pakkasjakso jäi lyhyeksi, iloitsin täysin sydämin ja kiitollisena monista touhuista, joista edellisenä poikkeuksellisen lumettomana talvena jäätiin paitsi.

Otsa hiessä työtä tehden

Meillä suomalaisilla on kaksi perusarvoa: työtä on tehtävä ja kaveria ei jätetä. Silti ykkösongelmamme tänään on työpaikkojen puute. Mikä on työn olemus?

Mitä virkaa on ihmisellä?

Mitä ihmiselle jää, kun puoliso tai lähiystävät ovat kuolleet tai kun lapsenlapset eivät enää tarvitse? Voisiko vastausta etsiä ihmisyydestä ja ihmisen tehtävästä – ja mitä se sitten pitäisi sisällään?

Tunnustan opiskelevani

Palasin syksyllä päätoimiseksi opiskelijaksi lukemaan kirjallisuutta ja kulttuurintutkimusta. Viime ajat ovatkin olleet totuttelua tuttuun ja vanhaan, tenttikirjojen ahmimiseen ja esseiden sekä tutkielmien takomiseen.

Poliitikoista

Mitäs tämä nyt on? Olen viime viikot kiertänyt matkasaarnaajana jakamassa empatiaa poliitikoille. Yhdessä Reetta Rädyn kanssa kirjoittamani kirja Kuka hullu haluaa poliitikoksi? (Teos) on ilmestynyt, ja sen myötä olemme päässeet moneen haastatteluun ja tilaisuuteen kertomaan, miten raskasta on yhteisten asioiden hoitaminen – poliitikkojen itsensä mielestä.

Uskonnonvapaus on yhteinen asia

Ranskassa uskonnon asema on noussut uudenlaiseen keskusteluun Charlie Hebdon pilapiirtäjien murhan jälkeen. Ranskalaiset ovat nousseet kaduille osoittamaan mieltä sananvapauden puolesta ja aivan hyvästä syystä. Surullisen tapauksen jälkipuinti on saanut ikäviä käänteitä. Muslimien julkinen nöyryytys on saanut ennennäkemättömiä mittapuitteita, ja pilanteko profeetta Muhammedin kustannuksella alkaa olla jo kulunut vitsi.

Sinun pitää uudistua

Tuttava oli löytänyt dynaamisemman seurakunnan. Siellä oli valtavan sosiaalista ja tapahtui ihmeitä. Hän luki nyt Raamattua kaiken aikaa, eli johdatuksen ja profetioiden virroissa. – Kyllä sinunkin kannattaisi uudistua uskossasi, hän rohkaisi minua.

Talkoohengessä

Talkoot ovat loistava suomalainen perinne. Niiden avulla on korjattu heinät pellosta, rakennettu jopa taloja ja vuoltu paanuja kirkkojen kattoihin. Samaa ajatusta toteutetaan edelleen harrastuksissa, kouluissa ja taloyhtiöissä. Yhdessä tekeminen on hyvä tapa saada välttämättömät asiat hoidettua ja siinä sivussa kasvattaa yhteisöllisyyttä pienessä tai isossakin porukassa.

Viimeinen tanssi

Morsiamen isän puhe on läkähdyttävän pitkä. Hän aloittaa jatkosodan loppuhetkistä, ja puolen tunnin kuluttua hän on vasta vuodessa 1948. Mittaan kännykän sekuntikellolla aikaa. Tuntuu, että sadasosat muuttuvat sekunneiksi ja sekunnit minuuteiksi.

Kevyen jutustelun vaikea taito

Kahden pienen lapsen äitinä uudella paikkakunnalla joutuu jatkuvasti hiomaan rupattelutaitojaan. Tämä rupattelu, eli small talk, tarkoittaa kevyttä keskustelua, jonka tarkoituksena on olla yhdessä sanomatta mitään tärkeää tai haitallista.

Mustavalkoinen Suomi

Simo ja Eeva Ristan Helsinki-valokuvia on koottu upeaan Asfalttia ja auringonkukkia -kirjaan. Se on loistava. Kuvia on valikoitu mukaan vuosien 1969-1979 väliltä. Mustavalkoiset kuvat dokumentoivat paitsi Helsinkiä ja helsinkiläisiä, myös suomalaisuutta ja Suomea.

Ihmisellä on Ystävä

”Kun uskosi peruskivenä on Jeesuksen jumaluus, silloin voit rakentaa tietoisena siitä, että kaikki on hyvin”, valaisi joka-aamuinen hartaus-miete -kirjani kuun vaihteessa.

Entä jos riittäisimme?

Nuori mies jäänyt junan alle. Vanha rouva ryöstetty. Eläinsuojelurikos. Epidemia. Kaasuräjähdys. Terrori-isku. Lapsia surmattu. Naapurit kyttäävät toisiaan. Petos. Kavallus. Valhe. Kateus. Kauna. Kun somea silmäilee, paha, paha on maailma.

Näpit irti virkistysalueistamme!

Kaavoittajan silmissä kartalla oleva tyhjä tilkku on joutomaata, jolle hyvin mahtuu muutama kerrostalo lisää. Vastapäisen talon asukkaalle ikkunasta näkyvä metsäkaistale on pala arvokasta lähiluontoa, lintujen laululehto, jonka menettäminen tuntuu kipeältä.

Kirkollista kotihoitoa

Vanhus…eikun, anteeksi, senioriväestössä, johon suurin osa omista tutuistani kuuluu, yksinäisyyden aiheuttama masennus on osoittautunut kasvavaksi ongelmaksi. Enin osa tästä ehkäisevästä toiminnasta on kuitenkin niiden ulottumattomissa, jotka asuvat yksin eivätkä syystä tai toisesta voi liikkua itsenäisesti kodistaan ryhmiin tai vastaanotoille.

Kolmanteen polveen

3.7. klo 21.37 ja 3 680g ja 51 cm on ihmeellinen numerosarja. Kaksi ensimmäistä lukua jäivät pysyväksi, kaksi seuraavaa on jo muuttunut ja muuttuvat koko ajan, jos tarkkoja ollaan. Ja tarkkana tässä pitää isoisän olla, jos meinaa jaksaa tämän uusimman hengellisen opettajani kelkassa.

Kohti vaalihumua

Sukupolville, jotka kokivat sotavuodet ja jälleenrakentamisen ajan, tulivat tärkeiksi sellaiset arvot kuin yhteishenki, uhrautuminen ja velvollisuuksien hoitaminen. Uskon, että silloin mielihyvää saatiin siitä, kun selvittiin arjesta. Nyt on luiskahdettu aikaan, jota leimaa itsekkyys, ahneus ja tavarapaljous.

Mikä mättää Suomessa?

Suomi on maailman paras maa – miksi meillä menee huonosti? Koska yhteinen suuri näky, hyvinvointivaltio on kriisissä.

Korvapuustiongelma

Helsingin Sanomat testasi kahviloiden korvapuustit. Luin juttua kiinnostuneena, sillä minulla on jo vuosia ollut ongelmia kyseisten herkkujen kanssa. Ne tuoksuvat ihanalle. Mutta joka kerta, kun haukkaan kahvilan puustia, joudun pettymään. Maku on silkkaa kanelia, ällöttävän makeaa ilman ytyä.

Lapsenusko vai lapsenomainen usko?

Ruotsin radiossa esitetään ohjelmaa, jossa tunnetut ja vähemmän tunnetut ruotsalaiset kertovat elämästään ja soittavat mielimusiikkiaan. Yleisö valitsee nämä puolitoistatuntisten ohjelmien isännät. Heidän kertomansa tarinat ovat usein koskettavia ja innostavia.

Puhu minulle!

Puhu minulle! Meillä on selvästi kehityskelpoinen presidentti. Kun Sauli Niinistö 2012 piti ensimmäisen puheensa presidenttinä YK:n yleiskokouksessa, puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio oli tyrmistynyt. ”Virastokieli ei sisällä elävyyttä, sävyjä, sanaleikkejä, alku- tai loppusointuja, vertauksia saati metaforia”, Mustakallio pui puhetta Kanava-lehdessä. Tammikuussa 2015 kouluttajan ääni on muuttunut.

Vastuun vuosi

Uudelle vuodelle on tapana luvata tehdä kaikenlaista. Joku muuttaa ruokavalionsa terveelliseksi, toinen aloittaa kuntoliikunnan, kolmas opiskelee jotain uutta.

Pieniä hyviä tekoja

Istuskelin ostosten kanssa penkillä marketin ulkopuolella. Ohitseni pyöräili koulupoika, jolta tipahti tarakalta perunapussi kadulle. Perunat pomppivat pitkin harmaata asfalttia. Poika teki äkkijarrutuksen ja katseli harmistuneena ympäriinsä pyöriviä potaatteja.

Tähdenlennon tiellä

Monissa perheissä hiljennyttiin Luukkaan jouluevankeliumin äärelle ennen kuin käytiin kiinni sinappihuntuiseen joulukinkkuun. Takan päälle oli aseteltu jouluseimi, jossa sulassa sovussa Jeesus-vauvaa onnittelivat niin aasit, härät, paimenet, enkelit kuin idän tietäjät. Erikoinen joukko, jos vertaa nykypäivän synnytyssairaalaan.

Täydellinen johtaja

Uusi vuosi on saatu alulle ja monia puheita pidetty. Perinteen mukaisesti valtionpäämiehet ovat kiinnittäneet huomioita kansojen ja maailman nykytilaan. Rohkeimmat ovat visioineet tulevaisuuttakin.

Kyllä vai ei?

Kuinka monta sellaista asiaa elämässä on, joissa vaihtoehdot rajautuvat todellakin vain kahteen? Kuolemme ennemmin tai myöhemmin riippumatta siitä, mitä mieltä satumme kuolemasta olemaan. Vaihtoehtoa ei ole. Ellei ajattele, että vaihtoehto on iankaikkinen elämä kuoleman jälkeen. Yhä useampi haluaa iankaikkisen elämän ennen kuolemaa.

Muutama päivä paratiisia

Jouluisin ajan kiivas pyörä tuntuu hetkeksi pysähtyvän. Vuorokaudenajat menettävät merkityksensä, kun pimeää on vastassa pimeä. Kun herätyskello ei hätyytä ylös sängystä tiettyyn aikaan, saa huoleti nukkua puolille päivin, jos on sattunut valvomaan aamutunneille.

Se tarkoitus, se tarkoitus …

Ellei ihmisen elämällä ole tarkoitusta, mitä sitten on? Mikä riittää syyksi elää? Kaikki mahdollinen on jo sallittua, kaikki on kokeiltu, ja silti itsemurhat, rikokset ihmisyyttä vastaan, ylenmääräinen pahuus lisääntyy. Joulun tienoon valo ja rakkauden liekki korostavat pimeyttä ympärillämme, ja sen keskellä onkin tekemistä että joulumielen saisi.

Ihan ikioma uskonto?

Kuulin pätkän radiohaastattelua. Ajankohtaisaiheesta kuultavana oli varttuneeseen ikään ehtinyt ja pitkän valtiollisen uran tehnyt henkilö. Erinäisten kannanottojen jälkeen keskustelu oli siirtynyt vaiheeseen, jossa kyseltiin hänen suhdettaan kirkkoon.

Sohvaperuna

Minä vietin lapsuuteni metsässä. Kesät ja talvet aamupalan jälkeen juoksin sisarusten kanssa metsään. Leikimme siellä, kunnes käväisimme kotona syömässä ja sitten taas takaisin. Satoi tai paistoi, yksin tai toisten kanssa, sinne mentiin. Nyt aikuisena metsä on edelleen minulle erityinen paikka. Se tarkoittaa omaa aikaa ja rentoutumista.

Tellervo kirjoittaa kirjeen

Tellervo, seiskyt ja risat, kirjoittaa kirjettä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Toistaiseksi kirjetiedosto on vain Tellervon päässä. Eikä tekniikka ole vielä niin pitkällä, että suoraan ajatuksista tulostavia printtereitä olisi saatavissa.

Isäni haudalla

Kuljen hautausmaan kiviaidan viertä ja ajattelen, että jos joku nyt seuraisi kulkuani, hänelle syntyisi vaikutelma siitä, että tuo kulkija tietää mihin on menossa. Epäröimättömään kulkuuni on syynsä. Reitti hautausmaan portilta isäni haudalle on 53 vuoden aikana tullut kovin tutuksi.

Kirjoituskoneen äärestä

Löydän vanhaintavarain liikkeestä mekaanisen kirjoituskoneen. Laite on japanilaista tekoa, valmistettu 60-luvulla. Näppäimistöt ovat kermanväriset ja isot. Niitä on painettava yllättävän lujaa, että paperiin jää jälki. Jokainen painallus täytyy harkita tarkoin, sillä kun kirjasinvasarat ovat kerran lyöneet, ei kirjaimia saa noin vain pois pyyhityksi. Teksti näyttää lopullisemmalta kuin tietokoneella kirjoitettaessa, samoin selkeämmältä ja yksinkertaisemmalta.

Se on niin ding

Ylen Inhimillisessä tekijässä keskusteltiin uskoontulosta. Aihe näkyy olevan pinnalla – liekö siinä osansa Sanan julkkishaastatteluilla, jotka kertovat, että uskoa saa taas pohtia.

Loistava äänestysprosentti

Seurakuntavaalin äänestysprosentin selvittyä kirkossa on nähty tuttu manööveri: on pukeuduttu säkkiin ja istuttu nurkkaan häpeämään. On kyselty, miksi vain 15,6 prosenttia kirkon jäsenistä äänesti. Eikö kirkon tulevaisuus kiinnosta? Kannustan nousemaan pois nurkasta. Tulevaan tähyillessä voi vilkaista myös palan matkaa historiaan. Äänestysaktiivisuus on Suomessa muutamassa kymmenessä vuodessa paikoin satakertaistunut.

Menetetty ystävä

Puhelin soi illalla. Soittaja oli vanha ystäväni, ja hänen äänestään kuulin heti, että jotain ikävää oli tapahtunut. Yhteinen ystävämme oli kuollut. Kyseessä oli itsemurha, jota oli edeltänyt runsas alkoholin käyttö, avioero ja työttömyys.

Miehet muistelevat

Samana päivänä lokakuun alussa julkaistiin kaksi päiväkirjaa samoilta vuosilta. Erkki Tuomiojan Siinä syntyy vielä ruumihia (Tammi) ja Iiro Viinasen Vaaran vuodet 1991–1995 (Paasilinna) kertovat molemmat lamavuosien politiikan kulisseista.

En ole urheiluhullu, mutta kuitenkin...

Kuulun ihmisiin, jotka eivät seuraa urheilua. Puoli maailmaa sekaisin saavat olympialaiset tai MM-kisat ovat minun elämässäni etäistä taustakohinaa. Television urheiluohjelman alkaessa käännän kanavaa. En ikinä ole ostanut lippua lätkämatsiin tai jalkapallo-otteluun. Innosta kiehuvassa kisakatsomossa tuntisin itseni ulkopuoliseksi.

Syysyön suuri suru

Ihmismielen synkkä puoli on kaikessa julmuudessaan musertava. On kauhea ajatella mielenmaisemaa, jossa voi tehdä laajennetun itsemurhan.

Kun sanat ovat tyhjiä

Rakas ystäväni on sairastunut vakavaan etenevään sairauteen, joka pala palalta murentaa ennen niin vahvan ihmisen. Viime aikoina hänelle ei ole annettu juuri muita kuin vielä huonompia vaihtoehtoja. Nyt hänen on päätettävä, kumman valita kahdesta hengenvaarallisesta, hyvällä tuurilla ehkä tehoavasta hoitomuodosta Myös hänen puolisonsa sai juuri diagnoosin: elinaikaa mahdollisesti joitakin kuukausia.

Työn orja

Opiskeluaikana jaoin öisin Hesaria. Herätyskello soi usein jo ennen aamukolmea, ja ylös noustuani laitoin aivojen automaattiohjauksen päälle. Ilman sen suurempia ajatuksia raahauduin läheiselle jakelupisteelle, josta alkoi öinen kierros pitkin Pakilan omakotialueen kapeita rännejä.

Retriitin kaipuu

Muistan ihmetelleeni nuorena teologian opiskelijana retriittien suosiota. En voinut ymmärtää, mitä ihanaa voisi olla siinä, että mennään porukalla pariksi päiväksi jonnekin 70-luvun pulpettikattoiseen leirintäkeskukseen olemaan hiljaa. Omia kirjojakaan ei saisi tuoda, vaan pitäisi lukea, mitä siellä tarjotaan. Mieluummin sitä lähti reppureissulle maailmalle kokemaan ja näkemään.

Miehen kriisi

Heinäkuisena loma-aamuna iski viidenkympin kriisi. Täsmälleen tiettynä hetkenä. Olin keittänyt kahvit ja avannut Hesarin. Samassa tajusin, että minun on pakko päästä altaaseen. Uima-altaaseen.

Terveisiä kotiin

Mieleni kuohahtaa joka kerta, kun kuulen koulukiusaamistapauksista, jotka eivät ole lasten keskinäisiä juttuja, vaan joissa jäljet johtavat selvästi kiusaajan kotiin, hänen vanhempiensa asenteisiin ja puheisiin.

Laulamissa on voimaa

”Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti”, kaikui Vivamon Särkyneen Sydämen kirkossa logoslaisten voimin. Unelma entisten Logos- ja Carissimi-kuorolaisten ja erilaisten muiden musiikkiryhmien tapaamisesta syyskuussa toteutui yli odotusten. Ilmassa oli nostalgiaa, halauksia, eri vuosikertojen laulajien tutustumista ja lopuksi äänet soivat kauniisti vanhasta muistista. Muistot, tunteet ja tunnelmat liikkuivat sieluissa.

Ihmeellistä

En ole koskaan nähnyt enkeliä. En tiedä, haluaisinko edes. Luulen että tähän maailmaan kuulumattoman olennon näkeminen olisi minusta pelottavaa. Raamatussakin enkelin ilmestys näyttää herättävän lähinnä kauhua päätellen siitä, että olennon ensimmäiset sanat ovat yleensä: "Älä pelkää!"

Kuvanlukutaito ja kristinoppi

Minulla on kaksi tuolia, joita voi hyvällä tahdolla nimittää nojatuoleiksi. Toinen tosin on virallisesti toimistohuonekalusarjan asiakastuoli, mutta kutsun sitä ystäväntuoliksi, koska vierailevat ystävät istuvat yleensä siinä. Tässä taannoin yhtä ystäväntuolissa istunutta ärsytti kirkon puhe ihmisestä Jumalan kuvana. Jos Jumala loi ihmiset kuvikseen, niin miksi ihmiset sitten eivät ole tämän parempia?

Sama vika

Julistaessani olen alkanut kuin huomaamatta tarkkailla ihmisten reagointeja julistettuun Sanaan. Enää tarkkailu ei ole sitä alkuvuosien hyvä puhe/huono puhe -tärinää, vaan eräänlaista etsintää – Sanan voimavaikutusten etsintää.

Myrskyn jälkeen – kiitos elämästä

Vapaan toimittajan luontoisetuihin kuuluvat päiväunet. Tämän tekstin aihio syntyi päiväunilla, joista tosin tuli vain lepohetki ilman unta, kun ajatus alkoi ajatuttaa. Yleensä 15 minuutin torkut antavat kivasti potkua iltapäivään varsinkin, jos on luvassa iltatöitä.

Ihan parasta Suomessa

Mikä elintarvike ilmentää kaikkein parhaiten suomalaisuutta? Tietysti ruisleipä. Tämän vahvistaa Suomalaisen työn liiton teettämä kampanjatutkimus parin kuukauden takaa.

Ateistit ehdokkaina

Seurakuntavaalien lähestyessä on ehdokkuusaikeitaan esitellyt kaksi ateistiksi julistautuvaa kirkon jäsentä.

Loppui se nirsoilu

Tänä vuonna olen käynyt poikkeuksellisen paljon kirkossa. Olen aina ollut huono messussa kävijä. Liikkeelle lähteminen sunnuntaiaamuisin ennen puolta päivää ei ole koskaan oikein ollut minun juttuni. Toisaalta olen myös ollut nirso ja valikoinut kenen saarnaa olen mennyt kuulemaan.

Eroista ja yhteydestä

Tämä tuuli on minulle tuttu. Alkusyksyn meltemi ei ole mikään vieno tuulenvire, vaan päättäväinen, iltapäivästä jo hiekkaa mukanaan nostava lämmin puhuri. Palaan sen hoitoon tälle samalle kreikkalaissaarelle, tälle samalle rannalle, nyt viidettä kertaa.

Perhelounaalla

Päätimme eräänä viikonloppuna mennä ravintolaan lounaalle koko perheellä. Harvemmin käymme, mutta nyt mies julisti haluavansa päästä valmiiseen pöytään. Pakkasimme mukaan lapset, rattaat ja hoitolaukun, ja lähdimme tuttuun italialaiseen ravintolaan.

Kulttuuriero

Kävimme demariporukalla ruotsalaisessa ystävyyskaupungissamme Trollhättanissa. Ruotsissa pidetään 14. syyskuuta valtiopäivien, maakuntapäivien ja kunnanvaltuustojen vaalit, ja tutustuimme vaalikampanjan tunnelmiin ja eri ruotsalaisten puolueiden vaalityöhön.

Sattuman sormet - ihana rakkaustarina

Kirkkoherranvirastoon asteli tavallista onnellisemman näköinen iäkäs pariskunta. He tulivat varaamaan vihkikirkkoa ja sopimaan vihkitoimituksen kulusta. Ohjasin toisiinsa liimautuneet kyyhkyläiset työhuoneeni sohvalle ja tarjosin heille kupin automaattikahvia.

Annetaanko kaikkien kukkien kukkia?

Jos julistettaisiin kilpailu Suomen roskaisimmasta kaupungista, pitäisin valitettavasti yhtenä ennakkosuosikkina kotikaupunkiani Tamperetta.

Elämän olohuone

Lähdimme parisuhdekävelylle. Sehän on sellaista, että jätetään lapset jonnekin ja kävellään kahdestaan käsi kädessä luonnossa keskustellen henkevästi suhteesta, toiveista ja lapsuuden muistoista. Vietetään kahden aikuisen harvinaista laatuaikaa.

Kiireinen hetki

Kuten hyvin tiedetään, vuorokaudessa on aina sama määrä minuutteja, viikosta toiseen, vuodesta toiseen.

Peilissä

Kesän lopussa moni miettii jotain uutta ohjelmaa syyskauteen. Mutta mikä olisi vaivan arvoista – ja sellaista, josta innostuisi alusta loppuun?

Rakenteellista rakkautta

Tehtiin sosiaalihoitajan kanssa minulle anomus kuljetustuesta eli niin sanotusta taksisetelistä. Itse en olisi hakemista tullut ajatelleeksikaan. Sehän kun on selvää, ainakin jos toisia mummuja kuuntelee, ettei kukaan mitään saa eikä hyvinvointiyhteiskunnasta ole jäljellä ripaustakaan. Lääkäri sitä kuitenkin ehdotti ja kehotti sinne sosiaalihoitajalle menemään. Minä työtä käskettyä tekemään, mikäs auttoi…

Rakkautta ja rajoja

Lehtien keskustelupalstoilla on keskusteltu aiheesta isovanhemmat ja lapsenlapset. Suhteet suvun kesken ovat tuskin koskaan olleet auvoiset, mutta nykyään niistä voi puhua avoimemmin. Tosin asenteet ovat ehkä koventuneet ja sietokyky heikentynyt.

Yhteys toisiin antaa elämälle merkityksen

Miksi näkee enemmän karkeaa kuin huomaavaista käytöstä niin netissä kuin tosielämässä? Tähän kysymykseen on mietitty vastausta julkisuudessa.

Kahden maailman kuilu

Moottoritien ja kadun väliin jää kaistale joutomaata, jolla on joskus kulkenut tie, ollut rakennuksia. Nyt siellä ei ole enää mitään. Vain halkeillutta asvalttia, pusikkoa ja metalliaitaa. Joutomaan toisella puolella, moottoritien takana on taas vehreitä puita ja kauniisti maalattuja kivitaloja.

Hän säät ja ilmat säätää…

Tätä kirjoittaessani on kesäkuun viimeinen päivä. Kolmas lomaviikkoni on juuri alkanut. Lomalaisen näkökulmasta katsoen työhuoneeni ikkunasta avautuva näkymä on jokseenkin lohduton.

Ei mitään krääsää

”Vai kirppikselle. Mitäs meinaat ostaa?” kysyi puoliso kesken varastohyllyjen nikkaroinnin. ”Säilytyslaatikoita etsiskelen, kun aion järjestää kaappeja.” ”Jaahas, hyvä. Otapa tuosta parikymppiä ekstraa. Älä sitten osta mitään krääsää.”

Parempi myöhään...

Puuteria nenänpäähän, punaa huuliin, korkokengät jalkaan ja menoksi mekon helmat hulmuten. Katselin kuoromatkalla epäillen 60–80 -vuotiaiden amerikansuomalaisten leidien valmistautumista treffeille.

Terveisiä plyysipenkistä

”Se ei vuoda lainkaan.” Ystävän kuvaus yhdysvaltalaisesta näyttämöviihteestä on osuva. Broadwaylla tanssi ja laulu on harjoitettu, hikoiltu ja hiottu niin saumattomaksi paketiksi, että yleisö voi heittäytyä shown syliin täysin pelotta: jokainen nuotti osuu, jokainen hyppy onnistuu, jokaista kaunista esiintyjää on ilo katsoa ja kuunnella.

Luokkakokous

Kouluajoista ei ole jäänyt mieleeni mitään erityisen lämpimiä muistoja, mutta siitä huolimatta innostuin heti, kun sain keväällä kutsun luokkakokoukseen.

Vieraslajien viidakossa

Alkukesästä poimin kävelytien varresta monta kimppua lupiineja. Sain näyttävät maljakkokukat ja tein samalla ympäristöteon rajoittamalla vieraslajin leviämistä. Tuo puutarhoista tienvarsiin karannut komistus uhkaa perinteisten herkänkauniiden niitty- ja ketokasviemme elintilaa.

Kristillisen politiikan uusi käänne

Europarlamenttivaaleissa tapahtui merkillinen ilmiö. Kaikilla suurimmilla puolueilla oli ehdokkaita, joiden profiilissa oli vahvasti esillä heidän toimintansa kristillisissä seurakunnissa ja järjestöissä.

Onko elämää ennen kuolemaa?

Alttaripulpetin takaa olen toistanut Isä meidän -rukouksen tuhansia kertoja. Rukous on kertakaikkisen hieno. Vaikka rukoukseen keskittyminen on minulle usein tuskallista, Isä meidän -rukouksen kohdalla kaikki on toisin. Usein se on avannut silmien eteen näkymän, jota ennen en ollut ajatellut.

Kenen syy?

Mistä mahtaa johtua, että meillä ihmisillä on tarve syyllistää toisiamme? Totta kai asiat täytyy selvittää, ja on paljon rikoksia, joista tekijän kuuluu kantaa vastuu. Mutta vastuun kantaminen on eri asia kuin kostaminen.

Parempi kesä

Metroasemalla tömähti. Pieni poika juosta töpötti hekottaen isäänsä karkuun lippa silmillä. Ja törmäsi jalkoihini. Ehdin nähdä silmänurkastani nuoren isän kauhistuneen ilmeen. Helsingissä ei aina ole hyvä tömähdellä tuntemattomiin rouviin.

Miten menestyä avioliitossa

Avioliitto on kiinnostava tapa sommitella ihmisten välisiä suhteita. Olen ollut naimisissa 25 vuotta ja tuolle taipaleelle mahtuu luonnollisesti ylä- ja alamäkiä. Kuten luvataan. Listaan muutamia havaintoja.

Nähtäväksi jää

”Hän oli kai niin lähellä, ettemme oikein tajunneet…” Kyse oli pienen lapsen hyvinvoinnista tai siis pahoinvoinnista. Hyvinvointia on, osaamme lukea ja laskea, Pisa-tutkimuksissakin pärjäämme. Mutta näkökykyä ei ole.

Kutsumustyössä

Ennen puhuttiin kutsumusammateista, joihin kuuluivat ainakin sairaanhoitajan, opettajan ja papin ammatit. Diakonissan kutsumukseen kuului sitoutuminen köyhyyteen ja naimattomuuteen, jota moni tänään pitää jo kohtuuttomana.

Elämän laskuoppia

Luin Tommi Kinnusen esikoisromaanin Neljäntienristeys, jota kriitikot eivät ole turhaan suitsuttaneet. Teksti on nautittavaa, ihmisten ja elämänmenon kuvaus hienoa. Hyvä kirja jättää ajattelemaan, ja Kinnusen esikoinen pisti minut muun muassa pohtimaan ihmisten erilaisuutta. Yksi elää rohkeasti muiden mielipiteistä piittaamatta, toinen haluaisi muuttua, mutta ei pysty. Yksi ei halua kenellekään pahaa, mutta kylvää sitä tahtomattaan ympärilleen, toinen osaa luovia ja miellyttää. Yksi kärsii, toinen nauttii. Ja niin edelleen. Koska Kinnusen romaanissa eletään sadan vuoden jana 1800-luvun lopulta 1900-luvun lopulle, se on myös muistutus siitä, että tämä hetki on kaiken ennen eletyn summa. Ketään ei saisi suoralta kädeltä arvostella saatikka tuomita, ellei tunne hänen historiaansa. Sieltä löytyy yleensä vastaus siihen, miksi hän on sellainen kuin on ja toimii niin kuin toimii. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että elämässä on onnea ja epäonnea. Minua on aina kiinnostanut ja kiehtonut se, miten erilaisia ihmiset ovat. Siksi ihmettelen aikamme onnellisuuskonsulttien armeijaa, joka uskoo yhteen prototyyppiin, jonka kaltaisina kaikki voisivat viettää hyvänä ihmisenä hyvää elämää.

Viimeinen jättöpäivä

Vääntäydyn kahvikoneelle. Aamukahvia on aikaistettava, sillä tänä aamuna on dedis. Deadline. Ehdoton hetki, jonka jälkeen määräaika on lopullisesti umpeutunut.

Parasta ennen

Kun seurustelin nykyisen vaimoni kanssa, ajauduimme eräällä kauppareissulla ilmiriitaan, joka johti siihen, että hän heitti minua litran maitopurkilla päin näköä.

Terroristi etsii tarkoitusta

Luin kirjallisuuden klassikon, nobelisti Pär Lagerkvistin Barabbaan.

Uskosta on puheenaiheeksi

Helsingin sisäisen liikenteen bussi on jo lähdössä pysäkiltä, kun ovelle säntää hengästynyt nuori nainen.

Äitiä ikävä

Lähtisit nyt. Metsässä on ihanan raikas ilma. Ollaan vain puoli tuntia. Näin äitini pyyteli, kun olin tullut opiskelijana viikonlopuksi kotiin. Mielessäni olivat muut menot eikä lenkkipolku houkuttanut. Ei tällä kertaa eikä muulloinkaan.

Suurista taiteilijoista

Kymmentä vaille neljä sunnuntai-iltapäivänä hän sulkee silmänsä, laskee sormensa kolhiintuneen pianon koskettimille ja antaa ensimmäisten sävelten täyttää olohuoneensa. Kuten on antanut joka sunnuntai 22 vuoden ajan.

Surun aaria

Joka kevät lintupariskunta innostui autoista. Niitä tutkittiin, ja erityisen kiinnostuksen kohteena olivat takapyörät. Koetin ajatuksen voimalla saada ne luopumaan tuhoon tuomitusta hankkeesta.

Kiitos kaikesta, äiti

Mitä sanoa ihmiselle, josta on maailmaan tullut? Ihmiselle, jonka piirteitä tunnistaa itsestään, kun peiliin katsoo? Mitä sanoa, kun on tultu siihen hetkeen, ettemme enää koskaan tapaa?

Kyynikoiden juhlaviikot

Ukrainan tapahtumien seuraaminen on tuonut lähes koulukirjamaisella tavalla esiin kansainvälisen politiikan toimijoiden raadollisuuden ja lyhytnäköisyyden.

Anteeksiantaminen on löytämistä

Vähän aikaa sitten olin Pohjolan lastensuojelupäivillä tutustumassa lastensuojelun nykytilaan Suomessa.

Kuolema peruutettu

Huhut paperilehtien kuolemasta lienevät vahvasti liioiteltuja.

Löylykauhojen tekeminen koulussa kiellettävä

Löylykauhojen valmistaminen koulujen teknisillä tunneilla on kiellettävä. Vaikka löylykauhoja on koulujen käsitöissä valmistettu sukupolvien ajan, on niiden yhteiskunnallinen konteksti muuttumassa riskialttiiksi.

Älä koskaan sano ehkä

…. jos voit sanoa kyllä, riimitteli Tommy Tabermann. Monet seurakuntalaiset hierovat nyt ohimoitaan. Kyllä, ei? Vai ehkä. Lähtisinkö ehdokkaaksi syksyn seurakuntavaaleissa?

Peilikuva

”En voi nyt häntä syyttää, en voi nyt tuomita kun puutteellinen olen ja elän armosta."

Tulkaa mutta pysykää poissa

Tiesin vanhastaan parkkipaikan, jota ensi kertaa kirkolle tuleva ei välttämättä löydä.

Vieraan otsa

Kastan etusormeni kupissa olevaan öljyyn. Tuen kämmeneni edessä seisovan ihmisen otsaa vasten ja piirrän etusormellani ristin merkin ihoon. Vieressä seisova näkyy tekevän tämän peukalolla ja sanovan jotain pitkästi. Minä lausun ensimmäisen mieleeni tulevan siunauksen. En ole koskaan ollut monisanainen rukoilija.

Öinen helmenkalastaja

Kello on neljä yöllä. Avaan radion ja panen päähäni kuulokkeet, ettei kerrostalo herää. Yle Puhe lähettää Arkiston helmiä.

Etsin kunnes löydän sun…

Olen aloitellut näytelmän kirjoittamista. Taas kerran. Aloitellut, luopunut ja taas aloittanut.

Miksi ajan kulku tuntuu kiihtyvän?

Tuttuni kahden viikon etelänloman aikana olin käynyt kastelemassa hänen kukkiaan. – Tuntuu kuin olisin ollut poissa paljon kauemmin, ystäväni sanoi, kun palautin hänen kotiavaimensa.

Kukaan ei huutele perään

Olin ollut koko päivän liekeissä, sillä valmistelin puheenvuoroa Karjalan teologisen seuran symposiumiin.

Sotakuva, joka jäi mieleen

Päivälleen kaksi vuotta sitten tapahtui siviilien joukkomurha Afganistanissa.

Peruskysymys

”Lopuksi: Miltä tuntuisi, jos teiltä evättäisiin oikeus mennä naimisiin? Miten suhtautuisitte, jos teille tarjottaisiin eräänlaista kevytavioliittoa, kun muut voivat mennä naimisiin? Tyytyisittekö itse siihen? Olisitteko valmiita olemaan lain edessä toisen luokan kansalaisia?”

Eteenpäin on elävän mieli

Göteborgilaisen opinahjon ruotsinkurssilla on väkeä monilta maailmankolkilta. Yhdellä on äidinkielenään arabia, toisella thai ja kolmannella venäjä. Nuori turkkilaistaustainen nainen käyttää ykköskielenään hollantia. Parrakas iranilaisduunari tulee tunnille työhaalareissaan ja haastelee maanmiehilleen persiaa. Keski-ikäinen kroatialainen räjähdysaine-ekspertti höpöttelee paljon uuden asuinmaansa kielellä.

Loppusuoralla

Vuoden lopulla se todennäköisesti alkaa. Ison taloyhtiömme putkiremontti ja sen tuoma evakkotaival. Vieläkin varmemmin alkavat eläkepäivät kesäloman jälkeen. Joko nyt! Vastahan aloitin innokkaana paikallisseurakunnan tiedotussihteerinä

Urheilua ja politiikkaa

Ehkä pysähdyttävin muistutus urheilun ja politiikan suhteesta on taitoluistelun venäläisen olympiavoittajan Adelina Sotnikovan sisko Maria, jolla on harvinainen Treacher Collinsin syndrooma. Kuulovaikeuksia ja kallon epämuodostumia aiheuttava sairaus vaatii toistuvaa leikkaushoitoa. Adelina kertoo käyttävänsä luistelemalla saamiaan tuloja siskonsa hoitokulujen kattamiseen.

Possua vartaassa

Leirintäalueen grillikatos oli siistissä kunnossa. Karavaanarit ovat oivaltaneet jotain olennaista yhteispelistä: Kun jokainen huolehtii sotkunsa pois, on seuraavilla huomattavasti mukavampi grillaushetki.

Liian iloista väkeä

Tässä messussa olen hieman pihalla. Ystävällinen vieressä istuja ojentaa omaa vihkostaan ja näyttää sormella, missä kohtaa olemme. Hän ottaa asiakseen tarkastaa vähän väliä, että pysyn mukana. Aika outoa kirkkokäyttäytymistä! Minusta varmaankin huomaa, etten ole ihan tämän messun perusväkeä.

Mies, jolla ei lopulta ollut yhtään mielipidettä

Näin ja kuulin taannoin mainion stand-up -koomikko Teemu Vesterisen keikan. Vesterinen hahmotteli tarinaa miehestä, joka luopui mielipiteistä. Hänellä ei ollut lopulta mielipidettä mihinkään asiaan.

Kyllä minä tiedän

Meillä ihmisillä on jännä tarve olla oikeassa. Minulla ainakin hyrähtää sydänalassa etenkin silloin, jos tiedän jostakin asiasta enemmän kuin joku toinen. Aika harvoin, mutta silloin tällöin näin käy. On hauskaa opettaa muita ja tietää, kuinka heidän kuuluisi elää. Ei se kovin nöyrältä kuulosta, mutta tuntuu hyvältä olla muita parempi.

Missä hymy?

Olemme uuden liikkeen avajaisissa ja odotamme itse Muumia paikalle. Lapsiperheet, mummot ja vaarit ovat valmiina. Ohjelma alkaa ja on ihan hauska. Tutut hahmot rupattelevat parhaansa mukaan, vetävät lapsia mukaan ja onnistuvatkin osittain. Mutta katsellessani aikuisten kasvoja, en näe hymyn häivää. Hymyttömien vanhempien lapsetkin seuraavat ohjelmaa lähes ilmeettöminä, melkein jäykistyneinä ja toisiaan pälyillen. Arkaillaan heittäytyä ilonpitoon.

Ruokauskoa ja ravintopaimenia

Ajat ovat muuttuneet, mutta ihmiset eivät. Menneinä vuosisatoina kansaa peloteltiin sielunvihollisella ja helvetin tulella, nykyisin ravinnolla. Tämän päivän sielunvihollinen vaanii ihmistä hänen jokaisella ateriallaan.

Arkaluontoinen asia

Tietokoneruudulla on auki kaksi ikkunaa: tämä kolumni ja kansalaisaloite. Aloitteeseen voi panna nimensä ja vaatia hallitusta valmistelemaan lainmuutoksia uskonnollisuuden ja vakaumuksellisen yhdenvertaisuuden takaamiseksi Suomessa.

Saattohoidolla on väliä

Tästä on jo monta vuotta aikaa. Olin tullut katsomaan kollegaani sairaalaan. Rauhallisesti hän kertoi tilanteestaan. Pari kuukautta sitten hänestä oli löytynyt levinnyt syöpä. Nyt oli selvinnyt, että mitään ei ollut enää tehtävissä.

Jos Jumala suo

Oppimassa ollaan. Joka päivä. Elämässä ylipäätään ja evankelistan työssä eritoten. Koska paraskaan julistaja ei kykene tekemään eläväksi Raamatusta ammentamaansa omin konstein, on tärkeää osata asettautua saajan paikalle. Se on vaikeaa tilanteessa, jossa seisot ihmisten edessä. Ikään kuin jakamassa. Sellaista, mitä ei itselläsi kuitenkaan ole. Ellei Jumala suo.

Vieraanvaraisuus lämmittää

Ajelin keikalta kotiin Göteborgista, missä olin jututtanut kaupunginhallituksen puheenjohtajaa, jonka juuret ovat Suomessa. Sisuradiossa, ruotsinsuomalaisten omalla kanavalla, raportoitiin Keski-Ruotsissa sijaitsevasta Sunnen kunnasta, jonne on tullut satoja pakolaisia muun muassa Syyriasta.

Tätä he eivät kuule

Olin ihmeissäni ja iloinen siitä, että olin löytänyt tämän opiskelijoiden porukan Tampereella noin vuonna 1990. En edes muista miten. Ehkä olin nähnyt yliopistolla mainoslappusen.

Lopun lähetessä

En koskaan pääse täysin eroon maailmanlopusta. Se johtuu helluntailaisesta taustastani. Enää en säikähdä tullessani kello väärässä ajassa tyhjään kirkkoon enkä ryntää puhelimeen soittamaan hurskaimmalle tuttavallani – ihan vaan tarkistaakseni ettei ylöstempaus ole iskenyt. Silti aihe herättää minussa loputonta kiinnostusta.

Juurilla

Varhaisimmat juureni vievät itärajalle, missä isän synnyinkotia asutaan edelleen neljännessä polvessa.

Pyhyydestä

Pyhä on kaiken maallisen yläpuolella olevaa, palvottavaa tai pelättävää, saarnaa sanakirja. Itse pidän enemmän sanan suomalaisesta juuresta: Pyhä on sukua pihalle.

Ohut vai rehevä?

On asioita ja kokemuksia, jotka kuuluvat vain omalle mielelle. Niistä rakentuu ihmisen salainen maailma.

Räyhää vai ratkaisuja

Yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä joudutaan aina etsimään tasapainoa asiapitoisen argumentoinnin ja huomion herättämisen välillä.

Maijan tarina

Pikkupoikana asuin Oulussa Heinäpään seurakuntakodin yläkerrassa. Kun pappi-isäni kävi alakerrassa pitämässä mummoille raamattupiiriä, hiivin salaa talon yhteiseen keittiöön Maijan puheille. Maija oli ruudullisine essuineen kuin ilmetty Suomi-Filmin tähti.

Läsnäolon voima

Monessako paikassa ihminen voi olla yhdellä kertaa? Näin hämmentävään kysymykseen törmäsin taannoin. Eri alojen ihmiset pohdiskelivat aivan vakavissaan, miten mainiota olisi monistaa itsensä moneen paikkaan. Kun on niin paljon kaikkea hienoa, mitä pitäisi tehdä, vaan ehdi, kun tuntien määrä vuorokaudessa on rajallinen.

Hintalappuelämää

Kun pikkuisenkin seuraa mediaa, syntyy nopeasti mielikuva, että Suomen hyvinvoinnin esteenä on nykyisin kaksi ihmisryhmää: lapset ja vanhukset.

Seuraavien aikojen itsenäisyys

Itsenäisyys on aina suhteellista. Oli sitten kyse yksilön tai valtion itsenäisyydestä. Itsenäisyys ei ole synonyymi yksinäisyydelle.

Huuto

Englannin joululoman viimeinen aamu sarastaa, kun läpi talon kuuluu tuskan huuto. Yläkerran huoneiden ovia availlaan ja sisareni astuu ulos makuuhuoneestaan. Hän on herännyt siihen, että aviomies ei enää hengitä.

Aikamatkaaja

Ian Fleming on kirjannut ainakin yhden kuolemattoman ajatuksen. Älä koskaan sano ”ei koskaan”. Minulla oli tähän syksyyn asti tapana sanoa, että jos Jumala olisi tarkoittanut minut seurakuntapapiksi, olisi hän jo sen seurakunnan osoittanut. Nyt osoitti. Vieläpä saman nuoruuteni kotiseurakunnan, josta lähdin 34 vuotta sitten.

Suden ääni

Kutsu Herramme lammaslaumaan vie meidät myös susien keskelle.

Matti Nykäsen itsenäisyyspäivä

Tapasin Suomi-seuran saunalla muurari Matti Nykäsen, joka innostui pohtimaan itsenäisyyspäivän merkitystä ruotsinsuomalaisille.

Olemisen sietämätön pimeys

Marraskuun pimeässä tuntuu siltä, ettei ole mitään sanottavaa. Lähden lenkille ja tyypilliseen suomalaiseen tapaan vedän mustat ulkovaatteet niskaani. Se on täydellinen naamioasu. Miltei tunnen, kuinka ääriviivani häipyvät pimeyteen. Olen olematon. Eikä minulla ole heijastinta.

Arpinen ja vahva

Kutittaa, kutittaa. Arpeani kutittaa, mutta se ei enää vuoda verta. On se päivä 28.11., jolloin elämäni arvista kipein muistuttaa olemassaolostaan. Juuri syntymäpäivänäni 22 vuotta sitten, täyttäessäni 45 vuotta sattui jotakin peruuttamatonta.

Työtä!

En pidä asioiden ylihengellistämisestä, mutta minusta työttömyys on suoraan sarvipään tekosia. Maailmahan on täynnä tekemätöntä työtä ja toisaalta työhalukkaita ihmisiä. Miksi näitä asioita ei saada kohtaamaan?

Kannattaako roistot ottaa kiinni?

Suomen rikollisuus ei ole merkittävästi kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana, ja tilastollisesta vaihtelustakin osa selittyy lainmuutoksilla. Rikollisuuden vähentämisessä tärkeintä on huumeongelmaisten ammattitaitoinen hoito, syrjäytymisen ehkäisy, poliisin työn laadun yhdenmukaistaminen ja avun saaminen perheiden ongelmiin. Joka niitä julkisesti kannattaa, saa kuulla olevansa idealistinen kukkahattu.

Mummottelua, yök

Ikään ja vanhenemiseen liittyvät asiat ovat herkkiä, myös kielellisesti. Äskettäin koin ensimmäistä kertaa mummottelua, tosin futuurissa. ”Joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, kun olet vanha mummo”, kolmikymppinen naislääkäri maalaili tulevaisuuttani.

Kirkko ja valta

”Missä on valtaa, siellä ei ole rakkautta.” Näin tylysti määritteli sveitsiläinen psykoanalyytikko C.G. Jung vallan sokeuttavan vaikutuksen ihmiselämässä.

Unipaineita

Taas yksi nelikymppinen tai eläkeikäinen on törmännyt uuteen elämänilmiöön: uni ei tullut illalla tai se loppui aamuyöllä kello kolmelta kuin veitsellä leikaten.

Apinalapsen valinta

Meissä jokaisessa on perimmäinen ikävä täydellisen vanhemmuuden syliin, jossa luotu ihminen saa tuntea Luojansa sydänäänet. Siinä sylissä lupaukset ovat täyttyneet, nälkäinen on ruokittu. Armo on laskeutunut yllemme, syyllisyys on poissa.

Rikas mies jos oisin

Pieni kirja nimeltä Sata Suomen rikkainta (Tammi 2002) vilisee talousuutista tuttuja nimiä, Lesonen, Puolimatka, Ehrnrooth, Hartwall, Laakkonen, Herlin, Siilasmaa, Wahlroos. Björn Wahlroos esiteltiin kymmenen vuotta sitten tasavallan 12. rikkaimpana verotettavan omaisuuden mukaan.

Kameli ja Wahlroos

Jeesuksen kamelivertauksen nykyversio voisi kuulua esimerkiksi näin: Helpompi on Björn Wahlroosin päästä sisälle Nordeaan ottoautomaatin kortin reiästä kuin Suomen rikkaan eliitin päästä Jumalan valtakuntaan.

Oma mansikkapaikka

Varmaan jokaisella on jokin paikka, jonne tuntee sydämensä kuuluvan. Minulle se on eräs niemi hämäläisessä järvimaisemassa. Siellä sijaitsee isovanhempieni rakentama kesähuvila. Saman tontin harjun laelle omat vanhempani rakennuttivat myös kesämökkinsä.

Kummikummi

Ystävälläni Ville Lähdesmäellä on hämmästyttävä, uusi idea. Kummius. Asia vaatii hieman täsmennystä – kummiushan on vanha idea. Niin onkin. Mutta miten kummiutta käytetään, miten kummius toimii, miten kummius ilmenee arjessa?

Kuuma parisuhdevinkki

Todellisuudessa hyvältä ja seksikkäältä näyttämisellä on merkitystä miestä hankittaessa. Kun hänet on hankittu ja nalkkiin saatu, toimivat ihan toiset säännöt.

Temppu vai tehtävä

Kriisin kautta ymmärsin, että kyse onkin minun ja Jumalan suhteesta. Lakkasin arvostelemasta pappien retorisia suorituksia ja päätin kuunnella heidän viestinsä. Suostuin kuulemaan, millaiseen elämään Jeesus Nasaretilainen minua kutsui. Aloin nähdä kirkon työn toisin.

Kahvipaketti tilauksessa

Kuopus on tulossa käymään illalla. Kahvi on lopussa. Lähetän Kuopukselle tekstiviestin: Tuo tullessasi kahvipaketti. Hän lukee sen lounastauolla ja vastaa: Ok. Ilalla hän tulee kahvipaketteineen.

Suomen tulevaisuus?

Vuosikymmen sitten kansakunta tunsi ylpeyttä elektroniikka-alan jättiläisestä nimeltä Nokia. Tänään siitä on jäljellä murusia. Maamme on palannut koivun ja tähden aikaan, kuten muuan kolumnisti Sakari Topeliusta lainaten kirjoitti. Mitä se tarkoittaa?

Viimeinen leposija

Isäni oli loppuun asti jykevä mies. Tarvittiin kuusi kantajaa, kun saatoimme hänet haudan lepoon Lohjalla.

Hääpäivä

Kirjoitan tätä kolumnia syyskuun 19. päivän aamuna, mikä tarkoittaa sitä, että vietämme tänään vaimoni kanssa 15-vuotishääpäiväämme. Uskomatonta, sanon minä. Ja kaikki ne, jotka tunsivat minut ja elämäntapani ennen näitä viittätoista vuotta, vastaavat kuin yhdestä suusta: Amen!

Kyllä luonto opettaa

Yhden ja toisen toimen ohella opetan suomea meksikolaisille. Siinä puuhassa olen oivaltanut armaasta isänmaasta kaikenlaista, mitä en muuten olisi huomannutkaan: Kuten miksi me suomalaiset olemme sellaisia täydellisyydentavoittelijoita kuin olemme?

Marjanpoimintakohun keskellä

Viime sunnuntai-iltana puhelin soi. Ystävä kertoi, että Keski-Suomessa on suuri määrä thaimaalaisia marjanpoimijoita joutunut vaikeuksiin tukkukauppiaan kanssa, tilanne on vaikea ja lakimiestä voitaisiin tarvita. Tunsin ystäväni harkitsevana ihmisenä, joka ei pienestä hätkähdä.

Terveisiä Ruotsista

Loppukesällä pakkasimme vaimon kanssa kamamme autoon ja muutimme vuodeksi pieneen taloon Göteborgiin. Melkein heti keittiömme viemäri tukkeutui ja vuokraemäntä tilasi paikalle putkimiehen.

Me olemme koneita

Kanadalainen kulttuurifilosofi Marshall McLuhan havahdutti maailmaa puolivuosisataa sitten väittämällä, että ihmiskunta on pikkuhiljaa muuttumassa koneeksi. Hänen kuuluisin teesinsä on, että sähköteknologia on ihmisen keskushermoston jatke.

Kestämätöntä kehitystä

Olen huomannut, että minulla on arkisessa käytössäni tavaroita, jotka ovat lähes antiikkia. On esimerkiksi kaksi senkkiä, jotka vanhempani hankkivat kotiinsa 1940-luvulla. On käsin nimikoituja pellavaisia keittiöpyyhkeitä, jotka olen saanut nuorena tyttönä mummoltani joululahjaksi.

Karkealla kädellä

Näyttää olevan tilanteita, joissa pehmeä käsi ei toimi. Pehmeällä ei saa hyvää jälkeä – eli selvää. Kyse ei ole kovuudesta, vaan viisaudesta. Sen vaan tulee toisinaan olla ”karkeaa”.

Sylissä

Jos rukoilemisesta on kadonnut mieli, syy voi olla kuluneisiin raiteisiin juuttuminen, virkkoi teologi-ystävä.

Murtuva kirkko

Kirkko natisee liitoksistaan. Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana kirkosta on eronnut lähes puoli miljoonaa jäsentä. Suonenisku oli vuoden 2003 uskonnonvapauslaki, joka teki kirkosta eroamisen helpoksi. Enää ei tarvinnut marssia kirkkoherranvirastoon, vaan eron saattoi vahvistaa yhdellä klikkauksella eroakirkosta – nettisivustolla.

Parantavat tarinat

Viime aikoina saanut viettää enemmän aikaa vanhempieni kanssa kuin koskaan aikuisiässä. Kun olemme asuneet eri maissa yli kaksi vuosikymmentä, tuntuu nyt erityisen arvokkaalta saada kuunnella heidän kertomuksiaan elämän varrelta.

Pientä vallankäyttöä

Amerikkalainen tietokirjailija Dan Pink väittää, että me kaikki myymme jotain koko ajan. Myyminen on inhimillistä. Vaikka emme olisi työksemme myyjiä, yritämme vakuuttaa toisiamme paremmista näkemyksistä ja siitä, että juuri meidän mielipiteemme on fiksumpi kuin toisen.

Katolle kiipeämisestä

Lapsena yksi mielipaikoistani oli piharakennuksen katto – siis milloin en istunut omenapuussa. Aurinkoisella säällä katon tervapaperi oli lämmin ja tiiliseen savupiippuun oli mukava nojailla. Koskaan mieleeni ei tullut, että tipahtaisin.

Sankaritar lehtihyllyssä

Seisoskelin heinäkuussa marketin lehtihyllyn edessä, kärryissä arkinen lasti ruokaa ja mieli apeana kirkkoani riepottavasta riitelystä. Omankin lusikkani olin pannut soppaan ja kirjoittanut pari kirjoitusta puolustaakseni kristittyjä sisaria ja veljiä.

Armonsuojelualue

Ennen aina naurettiin, kun tavattiin ystävä ja vaihdettiin kuulumisia. Nimittäin sitä, että kysymys oli kyllä mitä sulle kuuluu, mutta vastauksena kerrottiin uusimmat aikuistuvien lasten elämässä tapahtuneet isot asiat. Pikkuhiljaa jutut alkoivat kääntyä siihen, montako lastenlasta on nyt. Sitten tultiin yllättävän nopeasti tähän uusimpaan vaiheeseen, jossa puhutaan lastenlasten rippikouluista.

Joutilaana

Kesälomalla annoin tilaa joutilaisuudelle. Jätin etukäteen lukkoon lyödyt suunnitelmat minimiin nähdäkseni, mihin joutilaisuus lähtee minua viemään.

Isän pikku tyttö

Toukokuun 16. päivänä elämääni tuli uusi ulottuvuus. Pikkuinen Rosa tuli maailmaan. Samalla minusta tuli tyttären isä. Ennestään minulla on yhdeksänvuotias poika, ja ainoa sisarukseni on pikkuveli.

Turvallista flirttiä?

Monen kesään kuuluvat dekkarit. Kirkollisessa mediassa harrastukseen on haluttu liittyä muun muassa kysymällä, mitkä dekkarit puhuttelevat arkkipiispa Kari Mäkistä. Ne, joita asia kiinnostaa, löytävät lukuvinkit netistä, Kotimaa24.fi.

Vuosirenkaita

En nyt tarkoita sellaisia vyötärön seudulla, vaan avarammin. Olen saanut uudet silmälasit katsella elämän kiertoa.

Euroopan rauhan juurilla

Jotakin yhtenäisen Euroopan ideasta selvisi minulle kesäkuussa belgialaisella maaseudulla. Paikka oli Tyne Cot -sotilashautausmaa Passchendalen harjanteella Flanderissa.

Uhkaavat vammaiset

Sosiaali- ja terveysalaa valvovan Valviran ylijohtaja nousi taannoin otsikoihin vastustettuaan vammaisten hoitokodin rakentamista Helsingin Laajasaloon. Hänen mielestään alueella elävät viitasammakot ja lepakot kärsisivät rakentamisesta.

Yhden aikakauden päätös

Tätä kirjoittaessani valmistaudun osallistumaan kummisetäni, liki 90-vuotiaan miehen hautajaisiin. Hän oli isäni työtoveri ja läheinen ystävä vuosikymmenien ajan, mutta ei varsinaisesti sukua. Ystävällinen ja hyväntahtoinen ihminen, joka tuntui olevan aina iloisella mielellä.

Karvainen elämäntaidon opettaja

Pieni, musta kissa pomppaa ikkunalaudalle kuin heinäsirkka, ketterästi ja höyhenenkevyesti. Se asettautuu istumaan ja kietaisee häntänsä ympärilleen.

Valoa kohti

Minulla on ystävä, joka joutui narsistisen sosiopaatin uhriksi. Voi olla, että kyseessä oli sosiopaattinen narsisti. Sama se. Narsisti ei usein tiedä olevansa narsisti, ja toisaalta narsistin uhri ei usein tiedä olevansa narsistin uhri. Ennen kuin on myöhäistä. Narsisti on asettanut aivomadon uhrinsa päähän. Se on sitten menoa.

Kesäseikkailuja

Laskeudu lomaan hitaasti ja ota palatessa alku harjoittelun kannalta, neuvottiin takavuosina. Kuinkahan moni pystyi ottamaan ohjeen onkeensa tai edes kaipasi tätä vinkkiä. Työelämän huonontumispuheista huolimatta monilla on mielekäs ansiotyö, tolkulliset esimiehet ja mukavia työtovereita. Silloin loma-angstipuheet ovat höpöhöpöä.

Kyllä hävetti

Monet lapualaiset muistavat tapauksen. Oli konfirmaatiomessu Lapuan tuomiokirkossa kolme vuotta sitten. Rippilapset istuivat penkissä alboissaan, sukulaiset ja ystävät juhlapuvuissaan.

Hömötiainen Eedenissä

Väittävät siinä vanhassa Raamattu-nimisessä kirjassa, että ihminen luotiin jotenkin eri tavalla ja erilaiseksi kuin eläimet. Kun ihminen oli luotu, hän antoi eläimille nimet. Ihminen erotti leopardin gepardista ja sakaalin sudesta. Hän tunnisti talitiaisen, hömötiaisen ja sinitiaisen eri lajeiksi, mutta tiesi myös, että ne kaikki ovat tiaisia.

Me valittajat

Täällä Meksikon laaksossa on alkanut sadekausi, mikä tarkoittaa aurinkoisia päiviä ja myöhään iltapäivään ajoittuvia sateita. Tällä kertaa ilmoja sotkee pitkään jatkunut, läkähdyttävä helle, jota eivät edes sateet hillitse, sillä sää muuttuu niiden myötä raikkaan sijasta kostean kuumaksi.

Vastenmieliset asiat

Elämässä on aika lailla asioita, joita inhoan. Erityisesti vihaan tiskikoneen tyhjentämistä ja pyykin silittämistä. Olenkin alkanut siirtää niitä vastuita perheen muille jäsenille.

Suruvaippa

On äitienpäivän aamu. Varhainen aamu. Istun tietokoneen ääressä työhuoneessani. Kaipaamassa, niin kuin itse näitä hetkiä kutsun. Paulaharjun rinteet ovat sumun peittämiä, puut näkyvät epäselvinä raskaina hahmoina. Mikään ei ole selkeää. Suru on läsnä.

Mihin katosi työn iloja kunnia?

Minusta on aina ilo katsella ihmistä, joka ilmiselvästi nauttii työstään, oli hän sitten autonasentaja, tutkija, tarjoilija tai minkä tahansa ammatin edustaja.

Kunnianosoitus nalkuttajille

Uutisista luemme ja kuulemme vähän väliä tapauksissa joissa järkeviä ja ammattitaitoisia ihmisiä on johdettu harhaan.

Parantava nauru

ntialainen Lääkäri Madan Kataria tuli käynnistäneeksi kotimaassaan naurun joukkoliikkeen. Vuonna 1995 perehdyttyään naurun terveyttä edistäviin vaikutuksiin hän alkoi miettiä, miten voisi lisätä naurua omaan elämäänsä ja päätti perustaa nauruklubin.

Kaste ei pelasta

Kun viime aikoina olen vilkuillut pappien sähköistä varauskirjaa, on huomioni kiinnittynyt kasteiden määrän rajuun laskuun. Pääkaupunkiseudulla enää noin puolet lapsista kastetaan kristilliseen uskoon, ja muuallakin käyrät näyttävää selvää pudotusta.

Plasebo vai nosebo?

Sairaiden puolesta rukoillaan seurakunnissa. Monet kertovat parantuneensa, mutta aina on epäilijöitä, jotka sanovat, että kyse on vain plaseboilmiöstä. Lumelääke eli plasebo tunnetusti voi saada potilaan tuntemaan itsensä terveemmäksi, vaikka vaikuttavaa ainetta ei otetussa lääkkeessä olekaan.

Kevättulvat veivät

Näillä sanoilla isäni ilmaisi ihmisen poispääsyä jo usean vuoden ajan. Nyt se on tapahtunut, hiljaa ja tyynesti. Finlandian soidessa arkku tuotiin Kaunialan käytävälle. Tehtiin kunniaa sotiemme veteraanille ja kaikille, jotka siitä talosta saavat lähteä viimeiselle matkalleen.

Päivä- ja yörukouksia

Likimain kaikki viime kesän hengellisten rientojen oivallukset ovat vaipuneet unholaan. Paitsi yksi: Mitä jos alkaisit rukoilla kotikatusi puolesta? Sama viesti, samoilta juhlilta, oli jäänyt myös naapurilähiössä asuvan ystävän mieleen.

Raamattu ei ole Jumala

otkut tahot moittivat kirkkoa, piispoja ja pappeja epäraamatullisuudesta. Arvostelijat itse puolestaan kokevat olevansa puhtaan raamatullisia.

Kiusaamisen idea

Miksi ihmiset kiusaavat toisiaan? Tai tarkemmin: miksi sinä kiusaat läheisiäsi? Tai minä?

Lääkemääräys

Saako kirkossa olla iloinen, jopa riemuitseva? Moista mietiskelin tilaisuudessa, jossa viisaat ihmiset pohtivat kirkon tulevaisuuden näkymiä. Kovin vakava oli puheiden sävy, ja puhujien ilmeetkin. Ongelmia löydettiin, ratkaisuja vähemmän.

Löytyykö sateenkaaren pää?

Kukapa ei haluaisi olla onnellinen, mutta olemmeko menneet onnen metsästyksessä liian pitkälle, kysyy Russ Harris kirjassaanOnnellisuusansa. Monen käsitys onnellisuudesta on hänen mukaansa liian pinnallinen: onni on yhtä kuin helppo ja nautintoja tarjoava elämä, jota eivät sumenna ahdistus ja tuskalliset tunteet. Vahvistusta tälle voi löytää elämäntaito-oppaista, joiden mukaan kielteiset ajatukset ja tunteet on viisasta torjua ja keskittyä sen sijaan myönteisiin.

Turpaanveto Helsingissä

Pronssipatsasta esittänyt mies tyrmättiin nyrkiniskulla keskiviikkona iltapäivällä Helsingin Rautatieasemalla.” Näin kertoi Ilta-Sanomat 14. maaliskuuta pikku-uutisessaan. Sekava päällekarkaaja oli selittänyt poliisille tekonsa syyksi, että patsasta esittävä mies oli uhannut hänen vaimonsa turvallisuutta.

Vastaako kukaan?

Eläkeläismies kertoi lähettäneensä sähköpostiviestejä arvostamiinsa järjestöihin. Hän oli kertonut jotain itsestään. Varsinaisena asiana oli tarjoutua vapaaehtoistyöntekijäksi.

Artiklat ja salmiakki

Elämäni kolmantena jouluna sain tiilenpunaisesta purkulangasta kudotun mekon ja Martti Haavion Iloisen eläinkirjan. Kaksi viikkoa aikaisemmin YK oli jo antanut yleisen ihmisoikeuksien julistuksen, jossa minulle ja muille listattiin suuri joukko oikeuksia ja vapauksia.

Väärä vastustaja

Näin pääsiäisen valon ja ilon kirkastamin silmin lienee lupa – näin maallikkonakin – hieman ihmetellä. Nimittäin sitä, miten helposti me ihmislapset olemme eksytettävissä karkaamaan toistemme kimppuun.

Pyhässä liitossa?

Olen seurannut keskustelua avioliiton teologiasta. Se on valtavan hienoa. Avioliitto on pyhä asia, ihmeellinen esimerkki taivaallisista sfääreistä. Mikäpäs siinä. Paitsi että tosielämä on toisenlaista.

Lapsen uteliaisuus voittaa järjen

Ystäväni kertoi tuttavaperheensä 12-vuotiaasta tytöstä, joka oli joutunut sairaalahoitoon alkoholimyrkytyksen takia. Ystävänsä luona kylässä ollut tytär oli etukäteen vakuuttanut, että paikalla olisi aikuisia. Tosiasiassa illan tarkoituksena oli siiderin juonti kaveriporukassa.

Pahan peitetyt kasvot

Kansakuntamme on kauhistellut kahdeksanvuotiaan Eerikan surullista kohtaloa. Yhä järkyttävämpiä uutisia Eerikan isän ja äitipuolen julmuudesta on tullut julki, kun oikeudenkäynti on edennyt. Lastensuojelun väärien ratkaisujen johdosta on koko lastensuojelujärjestelmä joutunut kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Ei lässytetä

– Minun on vaikea uskoa, että ihmiset ovat olet niin pahoja kuin kuvaavat. Yhtä vaikeaa on uskoa, että he ovat uskoon tultuaan muuttuneet niin erinomaisiksi kuin kertovat. Näin sanaili takavuosina Helsingin piispa Aimo. T. Nikolainen.

Sana on vapaa

Voi Pirkko minkäs teit! Menit sanomaan kirkonmiesten katedraalissa, että lääkkeiden kautta demonit pääsevät sisään ihmiseen. Voiko mitään törkeämpää enää lausua? Anteeksiantamatonta.

Hiljaa puhdistavat kyyneleet

Joku on sanonut, etteivät kyyneleet puhdista, mutta kyllä ne puhdistavat.

Kävikin hassusti

Vau, miten rohkaiseva kevätkohu jyllää mediassa ja verkkokeskusteluissa! Viime viikolla MOT-ohjelma herätti kuohunnan rukoilija-saarnaaja Pirkko Jalovaaran rukousilloista, joissa on epätavallisen korostunut ja kirkon opetuksesta poikkeava julistus demonien vaikutuksista.

Valitsen pitemmän reitin

Toisinaan aamuisin minuun iskee halu vastustaa tehokkuusajattelua. Valitsen silloin pitemmän reitin. Sen bussin, joka yhtäkkiä yllättäen kääntyykin kulmasta ja suuntaa kaduille, joita harvoin kuljen.

Rakkauden paradoksi

Valot himmenevät ja salin kauniit kattokoristeet häipyvät näkyvistä. Kännyköitä sammutellaan ja asettaudutaan seuraamaan elokuvaa rakkaudesta. Alkukuvassa vanha nainen makaa kuolleena kukkien ympäröimänä. Mitä on tapahtunut sitä ennen.

Rukoilitteko ehkä puolestani?

Kansan Raamattuseura, jonka yhteydessä työnantajani Karas-Sana Oy toimii, lähetti vuoden alussa kymmeniintuhansiin osoitteisiin rukouskalenterin. Kuukauden joka päivälle on merkitty neljän, viiden työntekijän nimi. Minun nimeni on kalenterissa 15. päivä.

Opettele saarnaamaan!

1980-luvulla Yleisradio lähetti sunnuntaiaamuisin Hannu Taanilan ohjelmaa Kirjapäiväkirja. Taanila tapasi aloittaa ohjelmansa sanomalla: ”Siunattua sapattia!” Ideana oli tietysti paitsi kohteliaasti toivottaa hyvää lepopäivää, mahdollisesti myös hieman säväyttää kuulijoita.

Vapaamuurarius vai Kristus?

Jälleen kuumana käyvä kiistely vapaamuurareista hipaisee minua läheltä, koska sain jo lapsena kurkistusikkunan järjestöön. Isäni kuului vapaamuurareihin lähes 20 vuotta.

Ketä kiinnostaa?

Aikanaan sairaanhoitajaopiskelijana tein keikkoja sairaaloissa. Kerran olin kesätöissä vanhustenosastolla. Se oli monin tavoin opettavainen kokemus.Katsellessani osaston menoa silloin kesällä -95 ajattelin, ettei ikinä vanhaksi eikä toisten armoille.

Raamatullisuutta näkyvissä?

Suomen teologinen instituutti eli STI juhli 25-vuotistaivaltaan tässä taannoin. (Se perustettiin joulun ja uudenvuoden väliviikolla vuonna 1987.)

Me suomalaiset?

Radiotoimittaja aloitti ohjelman uniongelmista toteamalla, että me suomalaiset nukumme huonosti. Suljin radion. Aihe ei kiinnostanut, koska nukun hyvin.

Terveydeksi

Isällä oli työvuosinaan toimiva työterveyshuolto. Äiti, monen alan yksityisyrittäjä, sen sijaan joutui turvautumaan yksityislääkärin, mistä maksoi pitkän pennin.

Kuninkaan puhe

Olen epäpoliittinen henkilö. Otteeni päivänpolitiikan tapahtumiin on lähinnä niiden puolihuolimatonta seuraamista. Minkäänlaista halua poliittiseen toimintaan en ole itsestäni löytänyt enää vuosikausiin. Jopa kansalaisvelvollisuuden täyttäminen on vaatinut ponnistelua. Kun asuu sellaisella paikkakunnalla, jossa demokratiaa jakavat ja toteuttavat käytännössä vain kaksi isoa puoluetta, en enää ole kunnallispolitiikastakaan löytänyt etsimääni.

Elänkö 93-vuotiaaksi?

Uteliaisuus heräsi, kun luin maailman vanhimmista ihmisistä ja kuinka Ruotsissa elää jo lähes 2 000 yli 100-vuotiasta. Päätin saman tien testata huvin vuoksi oman elinajanodotteeni. Amerikkalaisen tohtorin kehittämä testi kun lupasi antaa arvion elämäni pituudesta.

Vippasmuotien virrassa

Vuosia sitten päätimme kollegani kanssa toteuttaa unelman. Teimme suunnitelmat huolellisesti. Panimme likoon kaiken taitomme ja osaamisemme ja haistelimme trendien tuulet löytääksemme viisautta. Emmekä unohtaneet rukousta.

Kovaa peliä anteeksiantamuksella

Kirkkoon on viime vuosina pesiytynyt kummallinen anteeksipyytämisen kulttuuri. Kun juutalaiset parituhatta vuotta sitten karjuivat yhteen ääneen:” Ristiinnaulitse”, niin tämän ajan hengessään köyhät huutavat:” Pyydä anteeksi.” Sama joukkopsykoosi näyttää vaivaavan siis myös messiasuskoisia.

Kirjasto – portti lumottuun maailmaan

Ensimmäinen kirjastoni oli Turun vanha pääkirjasto. Jo vettä sylkevä leijonasuihkulähde sisäänkäynnin edustalla teki kolmivuotiaaseen lähtemättömän vaikutuksen. Kaikuvasta eteishallista tultiin kirjastosaliin, jossa ihmiset puhuivat supattaen kuin kirkossa. Tunnelma oli niin arvokas, ettei yhtään tehnyt mieli lähteä juoksentelemaan omin päin, vaan pysyttelin tiukasti äidin kannoilla. Ensimmäiset lainani taisivat olla Babareita ja Myyrä-kirjoja.

Hidastamalla nuortuu ja nöyrtyy

Veteraanit pitävät meikäläisen vetreänä. Heidän rinnallaan koen olevani melko nuori tyttönen, jalat ovat kepeät ja omien alkuperäisten hampaiden pesu sujuu vaikeuksitta. Siis, jos haluat kokea nuortumisen ihmeen, tulee piipahtamaan Kaunialan sotavammasairaalassa. Tai missä tahansa palvelutalossa ja vanhainkodissa, joissa samaa kunniakansalaisten joukkoa on kulkemassa kuin hidastetussa filmissä.

Pyhälle Fabiolalle!

Joulukuun 27. päivänä vietetään katolisessa kirkossa Pyhän Fabiolan muistopäivää. Fabiolaa pidetään eronneiden, onnettomassa avioliitossa elävien, seksuaalisen väkivallan ja uskottomuuden kohteeksi joutuneiden sekä majatalon pitäjien suojeluspyhimyksenä.

Vallanpitäjien Vapahtaja

Mitä tekemistä toistensa kanssa on Todellisella Jeesuksella ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon Jeesuksella?

Yleisessä saunassa

Harrastan yleisiä saunoja. Vastoin yleistä luuloa ne eivät ole Suomesta vielä kuolleet. Pääkaupungissa on muutama säilynyt, lisäksi kaikille avoimia saunoja on vielä ainakin Tampereella, Turussa ja Kotkassa. Onpa uusikin yleinen sauna nousemassa Helsingin Hakaniemenrantaan.

Onko sillä väliä, että olen mies?

Oman kulttuurin tai äidinkielen perussäännöt ovat niin syvällä selkäytimessä, että niiden selittäminen ulkopuoliselle on vaikeaa. Niin tosiaan, miten me viittaamme suomenkielessä eri sukupuoliin?

Kärsiikö se kaiken?

Viime viikolla suomalainen media kertoi taas kerran surullisesta tapauksesta, jossa mies surmasi Tampereella entisen naisystävänsä, joka pyrki suhteesta eroon. Nainen oli useaan otteeseen hakenut lähestymiskieltoa ja muuta suojaa entistä miesystäväänsä vastaan, mutta siitä ei ollut mitään apua.
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä