13.7.2017Teksti Tapani Ruokanen

Arvotonta ja armotonta menoa

k-04-2015-08-Tapani Ruokanen

Onko ihmisarvo loukkaamaton, riippumaton siitä, kuinka hyödyllinen yksilö on? Näin olemme uskoneet. Nyt väitetään, että ihmisarvo pitääkin mitata aineellisilla suoritteilla.

Äskettäin kohulla valittu puoluejohtaja on kirjoittanut seuraavaa eikä tätä ole peruttu:

”Yksi nykyajan aksioomista on, että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo, ja että tuo ihmisarvo on kaikilla ihmisillä samansuuruinen… Itse asiassa mikään ei viittaa siihen, että ihmisten yhtäläinen arvokkuus (tai ylipäänsä arvokkuus) olisi mitään muuta kuin ajallemme tyypillinen konventio ja julistus, samanlainen kuin menneiden aikojen aksioomat: "aurinko kiertää maata", "paavi on erehtymätön", "naisella ei ole sielua"…”

Näin ajatellen ihmisellä on pelkkä välinearvo sen yhteisön kannalta, jossa hän sattuu elämään. Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus joutavat romukoppaan. Vain vahvimmilla on oikeus elämään ja jälkeläisten hankkimiseen. Looginen johtopäätös on: sairaat, vanhat, vammaiset ja poikkeavat on tuhottava.

Kuulostaako tutulta?  Ajattelu ei ole uutta, päinvastoin. Ihmisen kyvyttömyydestä kehittyä moraalisena olentona ei muita todisteita tarvita. Fasistiset ajatukset, joiden luulimme kadonneen viime vuosisadan kauheaan historiaan, ovat nousemassa taas. Siitä on merkkejä eri puolilla maailmaa, myös meillä.

Yhtä armoton on ajatus, että ihmisen ja eläimen välillä ei ole eroa: biosfäärin kannalta ihminen voidaan nähdä tuholaisena, jonka olemassaolo häiritsee muun luonnon tasapainoa. Tämä äärivihreä ääni voimistuu.

Ääriajattelu vie väistämättä umpikujaan, kuten natsien holokaustissa ja kommunistien puhdistuksissa. Lopulta kaikki ovat vihollisia – ainoa looginen johtopäätös on itsemurha. Tämä on silkkaa pahuutta: perkeleen töitä.

Jokaisen sukupolven on torjuttava ihmisyyden polkeminen, sillä muuten hirviö nostaa päänsä. Vaikka valistus ja humanismi, poliittinen liberalismi ja oikeusvaltio ovat melko tuoreita keksintöjä, niiden taustana on vuosituhantinen kehitys, joka jatkuu.

Kehitys alkaa, kun Jumala asettaa ihmisen viljelemään ja varjelemaan Maata – molempiin tehtäviin, ei vain toiseen.  Historian kehitys on kesken. Ihminen itse muuttuu kovin hitaasti, jos ollenkaan. Silti tämä maailma on meitä ihmisiä varten.

Kuva ihmisyyden aamuhämärästä kertoo elämästä puutarhassa, sopusoinnusta. Maailma ei ole enää paratiisi. Ihminen on langennut, hukassa, eksyksissä, pahan verkossa, syntinen – kuten poliittinen debatti osoittaa. Hän tarvitsee Vapauttajaa, joka on jo täällä.

Fasismi on kristillisen uskon vastaista – siksi sitä on vastustettava kaikin voimin. Ennen kuin se on myöhäistä.

Kirjoittaja on emerituspäätoimittaja.


 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä