8.11.2017Teksti: Kristiina Miettinen

Kohtaamisen kirkko?

Olen aika tavallinen luterilaisen kirkon jäsen siinäkin, etten kovin ahkerasti käy jumalanpalveluksessa. Yhtenä sunnuntaina sain kuitenkin lähdetyksi ja vielä naapuriseurakunnan kirkkoon, jossa en ollut käynyt aikaisemmin.

kristiina miettinen

Lähiön pieni moderni puukirkko oli kaunis, virret mukavan tuttuja ja tarjolla oli myös ehtoollinen. Kaiken hyvän päälle seurakunta tarjosi vielä kirkkokahvit.

En tuntenut kirkkokahveille tulleesta parinkymmenen hengen porukasta ketään ja asetuin teekuppini ja pullani kanssa yksin pöytään istumaan. Ehkä olin vähän testimielellä: tuleeko kukaan esittäytymään ja juttelemaan uuden kasvon kanssa.

Kukaan ei tullut. Jumalanpalveluksen toimittaneet kolme pappiakin näyttivät hakeutuvan ennestään tuttuun seuraan, kaksi vielä samaan pöytäseurueeseen. Sinä sunnuntaina työvuorossa olleista viidestä, kuudesta seurakunnan työntekijästä minut kohtasi henkilökohtaisesti ainoastaan kirkkokahveja emännöinyt nainen. Hän vaihtoi kanssani muutaman ystävällisen sanan, kun lähtiessäni palautin tyhjän kuppini ja kiitin.

Suomen luterilaisen kirkon vuoteen 2020 ulottuva toimintastrategia on nimeltään Kohtaamisen kirkko. Jalkautumista, somettamista, kampanjointia ja uusia avauksia tarvitaan kirkosta kovaa vauhtia vieraantuneiden suomalaisten tavoittamiseksi. Mutta tärkeitä ovat myös pienet ystävälliset kohtaamiset kirkon ydintoiminnassa.

Kiitos sinulle, joka sinä sunnuntaina kohtasit minut. Jäit mieleeni kirkon kasvona.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä