14.9.2017Teksti Tapani Ruokanen

Miesasiaa ja sananvapautta

k-04-2015-08-Tapani Ruokanen

Saarijärven maakunnallinen miesten ilta kokosi väkeä kirkollisen. Illan otsikossa ”Itsenäinen mies?” oli kysymysmerkki. Vuorineuvos Ilpo Kokkila kertoi työstään rakentajana, kenttäpiispa Pekka Särkiö tiesi asevelvollisista ja minulta oli pyydetty lehtimiehen näkökulmaa.

Onko miehellä oikeus olla mies niin kuin hänestä hyvältä tuntuu? Vai määrittelevätkö ulkopuoliset, mitä on miehen elämä? Vanhat asenteet eivät enää toimi. Välillä miehen on vaikea kestää paineita. Tilannetta helpottaa, kun ymmärrämme, että käynnissä on meistä riippumaton suuri muutos. Miehet eivät ole siis syyllisiä eivätkä epäonnistuneita, joskin välillä hämmentyneitä. Jumala loi miehen ja naisen. Se riittäköön.

Ihmisoikeuksista väännetään, kun keskusteluun ovat tulleet samaa sukupuolta olevat parit. Siinä on joskus vähätelty isän roolia. Tässä keskustelussa pitäisi jo vähitellen päästä eteenpäin, löytää tasapaino.

Kun puhuu miehestä, ei voi unohtaa naista. Suomessa nainen ja mies ovat kumppaneita. Sodan tullessa ja miesten lähtiessä nainen teki miestenkin työt. Kumppanuus ei aina toimi. Joka vuosi noin 14 000 paria päätyy avioeroon, lisäksi ovat avoerot. Mies kokee suurta epäonnistumisen tunnetta erossa ja jää usein yksin, vaikka yhteishuoltajuus on parantanut tilannetta.

Elämässä on tultava toimeen myös raskaiden ja epämiellyttävien asioiden kanssa. Se on aikuisuutta, josta on pulaa.

Saarijärvellä puhuttiin myös sananvapaudesta. Se on kuin usko: se ei periydy. Mediassa on keskusteltu presidenttien tapaamisesta Valkoisessa talossa. Entinen ulkoministeri tuli sanoneeksi somessa, että oli väärin kysyä Trumpilta minkälaista apua Yhdysvallat olisi valmis antamaan, jos Suomen suhteet Venäjään kärjistyisivät. Toimittaja kysyi sellaista, mitä lukijan mielessä liikkuu. Oikein. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, on vain tyhmiä vastauksia.

Sananvapaus tarkoittaa, että saa kysyä. Epäkohdat ja vääryydet nousevat esiin, syntyy keskustelua ja poliittinen järjestelmä alkaa korjata asioita. Nykyisin jokainen voi tuoda esiin huolensa sosiaalisessa mediassa. Kaiken kinastelunkin keskellä se on hyvä.

Elämme kybervaikuttamisen ja hybridisodan aikaa. Meille ujutetaan uusin keinoin totuutena pötyä ja höynäytetään harhapoluille. Valhe on yhä opittava erottamaan totuudesta. Media on totuusyhteisö, kun se kertoo asioista niin kuin ne ovat eikä vain niin kuin niiden toivotaan olevan. Se on ihanne ja tavoite, vaikka ei siihen aina päästä.

Voimme edellyttää totuuden tavoittelua ammattijournalisteilta. Median kilpailu pakottaa tekemään entistä koskettavampia juttuja. Me lukijat hyödymme siitä.

Kirjoittaja on emerituspäätoimittaja.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä