12.10.2017Satu Kreivi-Palosaari

Mikset sää rukkoile?

Satu Kreivi-Palosaari

Se oli harmaa ja väsynyt perjantai-iltapäivä. Olin pojan kanssa kahdestaan kotona ja päätimme lähteä lähimpään pizza-puffettiin syömään. Ei luvassa kulinaarisia huippunautintoja, mutta niin vain onnellisena kohta kauhoimme siipipaloja, nakkeja, salaattia ja pizzaa lautasille.

Noin sata muutakin perhettä oli valinnut saman kokin sille perjantaille. Pöydät olivat sotkuisia, vauvat itkivät ja pehmistä pursotettiin litrakaupalla purkkeihin.  Kannoin lautasta pöytään ja lähdin hakemaan limpparia. Pöydästäni kuului ääni. Kirkkaasti, kauniisti ja viattomasti.

– Äiti, mikset sää rukkoile?

Vilkaisin vaivautuneena ympärilleni ja hymähdin sillä lailla ”pojat on poikia” -hymyä ympärilleni. Saatan kuvitella ja liioitella, mutta minusta tuntui, että sata silmäparia oli luotu meihin.

– Niin, että mikset sää rukkoile?

– Rukkoilen mie, sanoin ja lopotin nopeasti: – Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Amen.

Poika oli harpponut jo tyytyväisenä täydentämään kuudetta pizzaslicea lautaselleen.

Olin aivan poissa tolaltani. Miksi mie en rukkoile? Ruokarukous kuuluu tapoihini. Kotona rukoilemme aina. Ei tosin niin kekseliäästi kuin mieheni tytär pienenä ”siunaa Jeesus lettumme, ole itse hillomme” vaan aivan tavallisesti. Mutta kuitenkin. Se kuuluu asiaan.

Päiväkodeista on lopetettu pikkukirkot. Eivät sovi kuulemma vasumaailmaan. Upeat lapsityötä tekevät seurakunnan ohjaajat ja papit katselevat hämmentyneitä tyhiä koloja kalentereissaan. Mietin, tajuavatko vanhemmat, että tätä sydämen sivistystä, tätä hiljentymistä, tätä pyhän ihmettelyä ei saa enää lapsille tarjota säännöllisesti.

Olen vihainen itselleni. Miksi minä olen suostunut siihen, että uskonto katoaa julkisesta tilasta? Miksi en rukoile pizza-puffassa ruokarukousta ääneen ja ylpeästi? Miksi en tee ristinmerkkiä, kun löydän uuden ihanan leningin, vaikka käsi liikahtaa jo ristinmuotoiseen kiitosrukoukseen.

Siitä pizzaperjantaista alkaen rukoilen ääneen ja kädet ristissä ruokarukouksen. Sushibaarissa, salaattibuffassa, nuudelimestassa ja huoltoaseman jauhelihakeiton äärellä. Enkä suostu vaihtamaan sähköpostini allekirjoitusta, jossa toivotan siunausta. 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä