18.5.2017Sari Tikkanen

Pokerinaamat liikenteessä

Sari_Tikkanen_kolumnikuva2015

Lomalla tuli ajeltua autolla asioita hoitaessa. Koin useita läheltä piti tilanteita liikenteessä. Kerran meinasin täräyttää edellä ajavan puskuriin, kun tämä unohti näyttää vilkkua vasemmalle kääntyessään. Toisen kerran koukkasin penkan kautta, kun auto tuli vauhdilla kolmion takaa. Kolmannen kerran tein äkkijarrutuksen, kun vanhempi mieshenkilö päätti peruuttaa ajotielle muusta liikenteestä piittaamatta. Ohitseni hän kaarsi penkan kautta ja jatkoi vastaantulevien kaistalla.

No, sattuuhan sitä, mutta jäin ihmettelemään kuskien pokerinaamaa. Yhdenkään ilme ei pahoitellut tai ollut kauhistunut, vaan matka jatkui kasvot peruslukemilla, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vain minä jäin hölmistyneenä tuijottamaan.

Oliko minulla poikkeuksellisen huono tuuri vai onko tällainen hyvinkin yleistä? Onneksi ei. Liikenneturva selvitti viime kesänä suomalaisten mielipiteitä liikenteessä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Lähes puolet vastanneista oli sitä mieltä, että tienkäyttäjien välisessä viestinnässä oli enemmän myönteisiä kuin kielteisiä piirteitä. Mutta usein huonot kokemukset jäävät mieleen, koska ne koetaan voimakkaina, ja ne jäävät pidemmäksi ajaksi mieleen kuin vaikka kiitetyksi tuleminen tai tilan saaminen.

Kukaan ei tietysti ole täysin synnitön. Teinpä tuolloin itsekin komean äkkijarrutuksen, ja onneksi takanani ajanut oli hereillä eikä murjonut takapuskuriani. Toisten mokista viisastuneena osasin sentään viittilöidä pahoitteluni. Huomioidaan siis lähimmäiset liikenteessä! 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä