9.3.2017Freija Özcan

Rakkaat lapset!

k-22-2016-03-Toimittajalta Freija uusi kuva

– Arvoisat matkustajat ja rakkaat lapset, tervetuloa! lentäjä kuulutti. Se ihan hätkähdytti. Ettäkö kaikki nämä korvapaineitaan kiljuvat ja penkkien välissä möyrivät lapsukaiset ovat tervetulleita tähän koneeseen? Mutta niin olivat, ja heiltä asiallisesti tiedusteltiin, mitä he halusivat syödä ja juoda. Siis heiltä, ei heidän vanhemmiltaan.

Olimme turkkilaisen lentoyhtiön koneessa. Istanbulin lentokentällä huomasin muutakin kummaa. Turvatarkastajat leikittelivät vauvoja sylissään sillä aikaa, kun vanhemmat kiskoivat vöitään ja kenkiään läpivalaisuun. Ei meillä Suomessa tuollaista!

Mietin, että kävisikö tuo kirkkoonkin. Jospa messun aloittaisi tervehtimällä: ”Hyvät seurakuntalaiset ja rakkaat lapset, tervetuloa!” Ja sitten kysyisi ehtoollispöydässä lapselta itseltään, haluaako hän leipää ja viiniä vai siunaanko. Tuntisiko lapsi silloin olevansa tervetullut ja arvostettu? Muistaisi ehkä että se pappi piti minua ihmisenä.

On jotenkin niin suomalaista pitää lapsia vanhempiensa mukana kulkevina häiriöinä, joiden ei pitäisi näkyä, ei kuulua ja joilla ei ole näkemystä. Sillä tavalla vajaina ihmisinä. Ja kuitenkin lapset tuoreina tulokkaina ovat lähempänä taivasta kuin me jo pitkään täällä eläneet aikuiset. Ihmeen viisaitakin he ovat ja havainnoivat terävämmin. Siis jos heitä on kiinnostunut kuuntelemaan.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä