18.5.2017

Rakkaus tahtoo…

maija nyman

Mikä se on, joka tulee ihan puun takaa. Ottaa valtaansa koko ihmisen kertomatta mitään tulevista ajoista. Suurimpana Se vakuuttaa kestävänsä, uskovansa, toivovansa ja kärsivänsä kaiken. Tätä lajia tuli todistettua vapunaattona lumihiutaleiden säestyksellä. Mikään sääkään ei siis voi estää rakkautta, koettelee kyllä pakkaspäivinä.

Kun oma poika astui tähän säätyyn, siirtyi itse vaivattomasti toukokuun 18.päivään 1974. Koleassa säässä, tuskin silmin nähtävien hiirenkorvien paukuttaessa kevään tuloa, astuimme itsekin kirkon ovesta ulos tosielämään. Ei mihinkään rauhan satamaan – vaan avomerelle. Perämies oli, mutta karttaa ei.

Elämä on parhaimmillaan juuri tässä. Suunta eteenpäin, kohti tuntemattomia vesiä, kahdet kädet airoilla. Kun toinen soutaa, toinen huopaa, vene pyörii ympyrää, toisinaan rakkauden turhauttavaa kiertoa. Laineet lyövät yli laidan, vettä äyskäröidään hiki hatussa, kämmenet rakoilla ja sielut myös.

Laineilla on tapana talttua aikanaan ja vene pääsee aika ajoin tyveneen. Jopa satamaan korjaamaan pintavaurioita esimerkiksi Samassa Veneessä -firman suojissa. Kun on taas aika Mennä Eteenpäin, kynät sauhuavat tunteita tarpeiden viidakossa. Korvat herkistyvät kuulemaan toisen viestin ja silmät oppivat tulkitsemaan elekielen rikkautta.

Kun omille läheisilleen toivottaa siunausta Rakkauden matkalle, samalla tiedostaa edessä olevan soutumatkan karikot. Niitä ei voi toisten puolesta tasoittaa, mutta voi olla läsnä, jos paatti karahtaa karille. Ihminen ei pääse pakoon yksin eikä yhdessä sitä tosielämää, johon meidät on asetettu. Jeesus veneen pohjalla myrskyävällä järvellä, on aina ajankohtainen. Kun tietää Herran olevan mukana, vaikka nukkuukin, ei synny toivotonta paniikkia. Rakkaus, joka on hänessä, kestää muun sortuessa. 

Korinttilaiskirjeen 13. luku huimaa vaatimuksillaan. Ettei muka kadehdi, ei muistele kärsimäänsä pahaa (mitä nyt sen loukkauksen viides päivä syyskuuta…), ei katkeroidu ja on kärsivällinen. Rima on korkealla, eikä kukaan ylitä sitä. On vaan suostuttava vajaaseen ja rosoiseen, sillä siihen kätkeytyy oikea elämänasenne. Rosoisessa valo säihkyy kirkkaammin – särmät tekevät parisuhteestakin taideteoksen.

Kun Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä juuri hääjuhlissa, tilanne enteili omaamme. Kaksi erilaista yhdessä ei kestä ilman isoja ja pienempiä ihmeitä. Ne eivät tule itsestään, vaan tarvitaan osapuolten halu täyttää ensin ruukut vedellä. Eli tulla mukaan ihmeen tekemiseen, pysähtyä, arvioida, katsoa peiliin ja etsiä uusia rakkauden työkaluja. Jumala tulee mukaan ja vie ihmeen loppuun saakka kerta toisensa jälkeen. Rakkaudessa tarvitaan aina tahtotila, sillä se ei ole vain tunne. Suuresti arvostamani Matti J. Kurosen mukaan tarvitaan myös suhteellisuuden, armon ja huumorin tajua.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä