Lauri Ainala: Orpokotijuhlat Saarella

k-03-2017-27-levyt_ainala

Svart Records

****

Taidekollektiivi Paavoharjusta tuttu Ainala on saanut aikaan soolotuotoksen, joka on ehtinyt hämmentää kotimaisia levykriitikoita, ja toisaalta saada ulkomaisista musiikkimedioista ylistäviä lausuntoja.

Levyn äänimaisemat asettavat koko ”musiikki” -termin eksistentialistiseen puntarointiin. Mitä musiikki edes on? Mikä erottaa sen pelkistä äänistä? Onko siinä esimerkiksi oltava rytmi ja melodia? Ei ainakaan aina.

Visionääri Ainalan tuotos on kuin huuruisen, tarkoituksellisen rakeisen omakustanne-elokuvan soundtrack. Se ei ole perinteistä äänite- tai konserttimusiikkia vaan sangen yhteen kursittu äänikollaasi. Kokonaisuus koostuu Uukuniemeläisyys-liikkeen vuotuisilta Orpokotijuhlilta äänitetyistä virsien- ja liturgiapätkien osista sekä miehen itsensä tuottamista kohisevista, usvaisista ja usein kaoottisista soundimaailmoista.

Ainalan tuottamat äänimaisemat ovat osin kovinkin tuttuja Paavoharjun levyiltä. Niissä käytettiin ambient-henkisiä tuokioita varsinaisten biisien introina ja höysteinä. Tällä levyllä niistä taas tuotetaan erittäin minimalistisia, kappaleiden mittaisia äänikohtauksia.

Levyllä ei oikeastaan tapahdu juuri mitään. Siksi sekin vähä, mitä tapahtuu, pääsee kiehtovaan rooliin. Aivan kuin nauhuri olisi jäänyt äänittämään tuulista kirkonmäkeä. Tuon tuosta kuuluu urkuja ja veisuuta, kuin tuulen välillä avaamasta kirkon sivuikkunasta. Minä pidän tästä, mutta määrittelenkin itseni hieman oudoksi tapaukseksi.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä