Meriheini Luoto: Metsänpeitto

k-38-2017-27-Levyt Metsänpeitto front coverOmakustanne

*****

Liike loppuu, kun tämä musiikki soi. Viulisti ja nyckelharpisti Meriheini Luoto pysäyttää kuulijan täysin kokonaisuutensa kanssa. Sibelius-akatemiasta maisteriksi viime vuonna valmistunut muusikko esitti improvisatorisen Metsänpeitto-teoskokonaisuuden Musiikkitalossa lokakuussa 2015. Nyt levyyn perehdyttyäni olisin toivonut olevani paikalla.

Luoto määrittelee itsensä avantgarde-folkia soittavaksi viulistiksi. Kuten levyn otsikostakin
osin ilmenee, teoskokonaisuutta on suuresti inspiroinut pohjoismainen luonto. Metsänpeitto ei koostu vain seesteisistä ja rauhoittavista elementeistä, vaikka niin
voisi luulla. Luodon kohtaama metsä on oikukas ja yllättävä, välillä kuin myrskyn riepoma.
Korkeaääniset viulun viillot kaikuvat paikoin korvissa kuin syysviima

Luodon melodioiden käsittelyssä on jotain tautologisen samaa kuin Robert Frippin kitaroinnissa. Kohdatussa luonnossa on viivasuoruutta ja loogisuutta, mutta niin myös äkkivääryyttä ja yllätyksiä. Pohjoisen luonto  osaa näyttää myös raa’an ja armottoman puolensa. Mutta juuri siinä puolessa on sielua kiehtovaa kauneutta.

Kokonaisuus on äänitetty vanhassa teollisuushallissa, jonka luontaiset kaiut soivat lisäinstrumenttien lailla. Tuskin havaittavat ihmisäänet ja sieltä täältä soivat perkussioiden jymähdykset yllättävät kuin ikimännystä putoava oksa. Puupuhaltimet värittävät karua, osin hankalasti kuljettavaa, mutta niin armottoman kiehtovaa maisemaa. Luodon estetiikassa on paljon hengenheimolaisuutta Kimmo Pohjosen, Jan Garbarekin
ja Kronos Quartetin taiteeseen. Jos artistin esikoislevy on tällainen, mitä kuullaankaan
tulevaisuudessa?

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä