Pääkirjoitukset


Rannalle jääneet

”Kyllä nyt harmittaa, että änkesin ehdokkaaksi”, kommentoi kunnallisvaalin lopputulosta eräs varsin komean työuran tehnyt vaikuttaja. Hän koki huijanneensa äänestäjiään, kun oli luullut olevansa vielä varteen otettava ehdokas. Hän pyysi heiltä anteeksi, ettei tullut valituksi.

Mittoihin ommeltu puku

Ensimmäisen kerran elämässäni ymmärsin, miten yksilöllinen on kuolema.

Apua rikkinäiseen mieleen

Minulla on äärettömän hienostunut ja hauska ystävä, jonka taitavaa sanankäyttöä ja helisevää huumoria kuuntelee kuin parasta näytelmää. Olisipa jokaisella sellainen!

Kirkkomme suojattomat

Jouduin 16-vuotiaana ystäväni kanssa kireäpipoisen käännyttäjän ahdistamaksi. Tykittävän herätyssaarnan päätteeksi hän julisti meidät kadotetuiksi, jollemme ottaisi hänen johdollaan vastaan Pyhää Henkeä ja kävisi viipymättä uskovien kasteella. Olimme juuri rippikoulun käyneitä, Jumalan armoon kasvaneita nuoria, mutta suojattomia tällaista hyökkäystä vastaan. Ahdistuimme pitkäksi aikaa.

Isänmaan toivot

Suomi on saanut seurata valtakunnan paraatipaikalla julkista, historiaan jäävää näytelmää. Helsingin Rautatientorin kahdella laidalla ovat jo viikkojen ajan pitäneet mielenosoitusleiriään sekä turvapaikanhakijat sekä itseään isänmaallisiksi kutsuvat rasistit.

Aidan kahden puolen

Viime viikolla tiistaiaamuna puin ylleni vanhan ajan vaatteet. Päätäni peittävän körttihuivin alta katselin sadan vuoden takaista aikaa, joka oli herätetty eloon silmieni edessä Tammisunnuntai-draamadokumentin kuvauksissa. Olin poikani kanssa avustavana näyttelijänä joukkokohtauksissa, jotka kuvasivat vuoden 1918 sodan alkutapahtumia Ylistarossa.

Reppujaan kantava kansa

Suomalaisten reppujen painona on sotiemme jäljiltä vielä paljon ylisukupolvisia traumoja, niin sanottua taakkasiirtymää. Vaikka kansa on muistellut menetyksiään hautojen äärellä ja juhlapuheissa, kirjoissa ja elokuvissa, moni on jäänyt ilman henkilökohtaista lohduttajaa ja tunnerepun keventäjää.

Väärin mainostettu?

Seurakuntia ja järjestöjä kiertäneenä viestinnän kouluttajana tiedän, miten pienillä resursseilla ja talkoovoimin viestintää usein hoidetaan. Rakentava palaute auttaa kehittämään mainontaa, mutta nolaava lyttääminen vain masentaa, tekee varovaiseksi ja hajottaa kristittyjen yhteyttä.

Luther itsekin häpeäisi

Tänä vuonna juhlimme reformaatiota ja sen kirkkainta tähteä Martti Lutheria. Tämän teologineron raikas ymmärrys evankeliumin vapauttavasta armosta käynnisti katolisen kirkon vääristymiä oikaisseen uudistusliikkeen ja johti hänen nimeään kantavan kirkkokunnan syntymiseen.

Ystävänpäivä on Suomelle hyväksi

Ystävyys on kallisarvoista ja haurasta, ja kokemuksesta tiedän, miten syvältä sen menettäminen viiltää. Jeesuksen opetukset ja Vanhan testamentin monet sananlaskut ohjaavat vaalimaan ystävyyttä, jotta se kestäisi.

Kristityt turvaverkkona

Kristityt on kutsuttu huolehtimaan niistä, jotka muuten putoaisivat tyhjään, on syy mikä hyvänsä: etninen tausta, kriisi uskonyhteisössä, syrjäytyneisyys, psyyken rikkinäisyys tai koulukiusaaminen. Hyväksyvään yhteisöön kuuluminen on ihmisen hyvinvoinnin elinehto.

Diakoniasta kannattaa pitää meteliä

Diakonian valtava merkitys tämän maan henkiselle hyvinvoinnille on tosiasia. Kirkon jäsenillä on oikeus tietää se. Diakonia on monille tärkein syy pysyä kirkon jäsenenä. Jos työstä ei tiedetä, kuinka ihmiset voivat löytää avun?

Tärkeimmät sanat haudalla

Kristityn elämä on kantamista ja kannettavana olemista. Kun arkkumme päälle piirretään risti, ei ole merkitystä, kumpaa teimme enemmän.

Kivunhoito retuperällä

On surullista, että kivunhoitokeinojen kehittyessä yhä useammat suomalaiset pitävät tarpeellisena armomurhan sallimista sietämättömistä kivuista kärsiville kuoleville.

Lennartin ja Aarnen Suomi

Vuosi 2017 tulee olemaan merkittävä menneen ja tulevan luotaamisen vuosi, koska itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta ja luterilainen reformaatio 500 vuotta.

En ole äitisi, mutta voin puhaltaa

Sain ensimmäisen adventin aikoihin uuden ystävän. Tämä nuori uskoo olevansa Jumalan virhe, niin huono ihminen, että Jumala tahtoo hänen kärsivän. Siksi hän viiltää joskus ihoaan niin, että veri tihkuu.

Jouluasi ei voi varastaa

Joulun vietto on niin vahva kristillinen todistus, että se kohtaa maailmalla odotetusti vihamielisyyttä ja vähättelyä. Viattoman Jeesus-lapsen syntymä kaikkeuden herraksi on uhkaava uutinen maailman väärille valtiaille, jotka eivät häntä vielä tunne.

Ilosanoma sydämen kielellä

Kristillisen uskon reformaation tärkeimpiä päämääriä oli Martti Lutherin vimmaisesti ajama tavoite saattaa evankeliumi ihmisten ulottuville heidän omalla äidinkielellään.

Vaiettu velka Suomen-pojille

On aika kertoa eräs vaiettu historian luku. Sen kertoi minulle muutama vuosi sitten kauhavalainen sotaveteraani ja Lions-toiminnan tarmonpesä, 2015 edesmennyt Martti Mansikkamäki.

Anteeksi, lastensuojelulapset!

”Syvä ja vilpitön anteeksipyyntö – anteeksi!” Näihin sanoihin päätti perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) viime sunnuntaina valtiollisen anteeksipyynnön, jonka hän esitti lastensuojelun sijaishuollossa vuosien varrella kaltoin kohdelluille. Anteeksipyyntö esitettiin mahdollisimman näkyvästi lapsen oikeuksien päivänä Finlandia-talossa. Kutsuvieraina oli miehiä ja naisia, jotka vuosien 1937–1983 aikana ovat kokeneet huostaan otettuina sijaishuollossa kaltoin kohtelua, nöyryytystä ja pilkkaa. Tuore selvitys paljasti, että lasten kaltoinkohtelu on ollut vakavaa ja yleistä, ja että monet laitoksiin tai perheisiin sijoitetut lapset ovat kokeneet väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä.

Trump, rukous ja nöyryys

Parhaassa tapauksessa viran vastuu painaa hänet terveesti polvilleen Jumalan eteen etsimään oman edun sijasta maansa parasta.

Isät, kertokaa tarinoita!

Siitä kohtaamisesta isäni kertoi monesti. Hänen isoisänsä Jaakko oli palannut Amerikasta kotiin 30 siirtolaisvuoden jälkeen vuonna 1931, ja tyrmistys oli suuri, kun vaimolle oli hänen poissa ollessaan syntynyt kahden oman lisäksi kaksi aivan vieraan näköistä lasta. Mitä hän sanoi vaimolleen? Talorahat olivat nyt taskussa, mutta oliko enää halua elää yhteistä elämää?

Kirjan salattu siunaus

On oltava halu ymmärtää, asettua toisen nahkoihin, elää myötätunnon kautta monta elämää. Jokainen kirja, joka tässä auttaa, kantaa salattua siunausta mukanaan.

Haloo, kirkon napisijat!

Viime viikkoina olen iloinnut monesta näkyvästä tapahtumasta, jotka ovat osoittaneet kirkon kykyä kokeilla ja uudistua. Samaan aikaan ihmetyttää, miten pilkallisesti ja ylimielisesti jotkut kristityt arvostelevat tapahtumia loukaten sumeilematta niiden järjestäjiä, toisia kristittyjä.

Olin opettaja joka mokasi

Kun kävin peruskoulun yläastetta 1980-luvulla, koulumme hyvässä opettajakaartissa oli yksi poikkeus. Tämä persoona oli tunnettu epäreiluudestaan. Suosikkejaan hän imarteli, mutta hitaammin oppivia hän lannisti ja nolasi, joskus suoraan huutaen. Valitukset koulun johdolle eivät auttaneet, koska rehtorin tullessa luokkaan seuraamaan opetusta opettaja käyttäytyi enkelimäisesti.

Orpo, evakko ja sotalapsi

Miten näkevät tulevaisuuden journalisti ja pappi Tapani Ruokanen, rauhannobelisti ja kriisien sovittelija Martti Ahtisaari sekä diplomaatti ja kansainvälisen politiikan analyytikko Jaakko Iloniemi?

Kauniita ja kelpaavia

Kristityn elämäntapaan kuuluu toista ihmistä arvostava käytös. Ulkonäöstä tai vammasta ei kiusata, ja tässä aikuisen on oltava mallina lapsille. Nettipalstoilla ei pidä liittyä edes julkkisten ulkonäön mollaamiseen, sillä sellainen normalisoi ilkeyttä. Julkkikset eivät ansaitse eivätkä kestä nolaamista sen enempää kuin me taviksetkaan.

Pieniä sisukkaita tekoja

Edes viiden naisen yksituumainen järkipuhe ei tehonnut Kaitsuun, joka jääräpäisesti puolusti käyttämiään sanoja ”valkolainen, mustalainen, ähälämi ja neekeri”. Naiset selittivät, että sanat ovat provosoivia ja epäkorrekteja, mutta Kaitsun mielestä niiden käyttö ei voinut häiritä ketään. Hän käytti tarkoituksella myös sanaa ”valkolainen”, koska hänen mielestään se osoittaa, että hän käsittelee kaikkia ihmisiä samalla tavalla.

Sielun ja suolen puolesta

Myös ihan tavallinen naapurin tai ystävän asiointiapu voi olla sairauden kanssa kamppailevalle parasta kristillistä lähimmäisenrakkautta.

Hei reformaatiohulinaa, miksi ihmeessä?

Oletko koskaan juhlinut muodon vuoksi tai velvollisuudesta? Katsellut ilmapalloja ja serpentiinejä ilottomasti, koska juhlan syy ei innosta? Tai onko käynyt päinvastoin: olet kokenut sisäistä juhlaa ilouutisesta, vaikkei ulkoisesti ole mitään, millä juhlia?

Onko tämä enää minun kirkkoni?

Kuohunta alkoi mediassa ja nettipalstoilla heti, kun piispainkokous viime viikolla julkisti selontekonsa kirkon avioliittokäsityksestä ja sen suhteesta ensi maaliskuussa voimaan astuvaan uuteen avioliittolakiin. Selonteko vallitsevasta tilanteesta oli yksimielinen: avioliitto on edelleen vain miehen ja naisen välinen, ja kannan voi muuttaa vain kirkolliskokous.

Delfiinikohun ratkaisu

Suloiset, pörröiset eläimet herättävät ihmisessä hellyydentunteita ja suojelunhalun. Me rakastamme bambeja, nallekarhuja ja varsinkin leikkisiä delfiineitä, joiden suu näyttää olevan aina hymyssä. Ei ihme, että viikonvaihteessa käynnistyi mittava kohu Särkänniemen delfiinien siirrosta kreikkalaiseen eläinpuistoon.

Olympia-areenoiden evankelistat

Kun inhimilliset ennätykset on murskattu ja unohdettu, Jeesuksen siunaavat kädet maailman yllä kertovat suurimmasta rakkaudesta.

Ripariuskon hätähuuto

Jos kotona on hengellisyyden vaje, ripari voi täyttää nuoren hengellistä nälkää nopeasti ja tunteenomaisesti, mutta ei ehdi juurruttaa katsomusta elämän perustaksi. Jos perhe ja lähipiiri eivät tue nuoren uskoa, kipinä on vaarassa sammua.

Voimme vielä pysäyttää ilmaston lämpenemisen

Viime vuosi oli tilastoidun ilmastohistorian lämpimin, ja tänäkin vuonna globaalit lämpöennätykset ovat paukkuneet kuukausi kuukaudelta. Ilmastotutkijoiden mukaan lämmönnousun voimakkuutta selittää parin viime vuoden aikana Tyynellä valtamerellä vallinnut El Niño -sääilmiö, joka nyt on hiipumassa. Suurta viilenemistä ei silti ole odotettavissa, vaan suunta on selvä: ihmiskunnan tuottamista, ilmakehää lämmittävistä kaasuista johtuva ilmastonmuutos etenee.

Vääryys voidaan korjata

Lukemattomat suomalaiset ovat ahdistuneet viime viikkoina tietoon tulleista turvapaikkapäätöksistä.

30 vuoden kultakausi

Syvimmiltäänhän Raamattu puhuu suhteesta ja siihen liittyvistä tunteista.

Kelpaanko ruokaseuraksi?

Syissä korostuu riittämättömyyden ja erillisyyden tunne. Suomalainen ei siis koe kelpaavansa ruoanlaittajana eikä ruokaseurana.

Uskonnot ahtaalle Venäjällä

Kristuksen seuraajien joukko on kokonainen vain, jos me muistamme vainottuja sisariamme ja veljiämme rajojen tuolla puolen.

Muillakin on juhannus

Oli juhannusaatto reilut kymmenen vuotta sitten, ja vietimme kesäpäiviä mieheni ja kolmen pienen poikamme kanssa mökillä. Ei ollut tarkoitus tavata ketään eikä kutsua ketään käymään, vaan pysytellä omissa oloissamme saunoen, uiden ja makkaraa paistellen. Mökille ei kulkenut posti eivätkä kännykät olleet vielä nettipuhelimia. Radiota ei pikkulapsiperheessä ehtinyt kuunnella. Emme tienneet ulkopuolisen maailman menosta mitään

Kuoleman uhan edessä

Kristinusko on aina elämän uskonto. Se on sitä tässä ajassa ja täältä ikuisuuteen.

Aidon heimon kaipuu

Joskus kristinusko ja kristillinen seurakunta tapasi olla heimo, joka toi yhteenkuuluvuutta ja peilejä tunteille. Jokainen Raamattunsa lukenut varmasti myös tunnistaa, että sen kertomuksista ei puutu väkivaltaa, seksiä ja juonitteluja. Ei puutu myöskään monenkirjavaa ja rosoista henkilögalleriaa. Silti sen suosio näyttää ainakin hetkeksi hiipuvan.

Kirjat kiinni ja kesätöihin

Lastenhoitaja, jäätelönmyyjä, siivooja, kahvila-apulainen, puistotyöntekijä, taimitarha-apulainen. Kaikkia näitä hommia olin tehnyt kesäisin jo ennen kuin olin 18. Läpi 1980-luvun riitti kesätöitä lähes kaikille muillekin nuorille, jotka eivät nirsoilleet palkan tai työolojen suhteen

Hämmästy kirkkosi tarinoista

Kristinusko tuli Suomeen sekä Turun suunnalta että Venäjän kautta noin tuhat vuotta sitten, ja pitkä historia on jättänyt maan joka kolkkaan kiehtovaa nähtävää kirkosta ja kristillisyydestä kiinnostuneille.

Palavat uskovat rippikoulun kimpussa

Kristittyjen tehtävä on vahvistaa ja rohkaista toistensa uskoa. Hengen palon lämpötilan mittailu voi saada nuoren tuijottamaan uskonsa haaleutta ja epäilemään Jumalaa. Luojan kiitos, konfirmoiva pappi ei kysykään nuorilta, ”Oletko liekeissä?”, vaan ”Tahdotko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässäsi?”

Nimi joka ei unohdu

”Ajattele, miten onnellinen olisit, jos nyt menettäisit kaiken, mitä sinulla on, ja sitten saisit sen takaisin.” Tämä jostakin luettu ajatelma nousi mieleeni sunnuntaina, kun astelin kotikirkkoni äitienpäivämessusta sankarihautausmaan kymmenien muistolaattojen ohi keväiseen päivään. Ensi sunnuntaina on kaatuneiden muistopäivä, ja silloin näille haudoille astelee paljon muistelijoita.

Äitienpäivän valoja ja varjoja

Eräältä kirjailijalta kysyttiin tv-haastattelussa syvällisten kysymysten klassikko: ”Mikä on elämän tarkoitus? Vaikka olin vasta teini, vastaus piirtyi muistiini: ”Se että lapsia rakastetaan.”

Aito kristillinen vappu

Vappu on monille hankala juhla. Kaikki tuntevat toukokuun 1. päivän hulinoinnin ulkoiset muodot, mutta sen vietolla on monta juurta eivätkä kaikki tunne mitään niistä vahvasti omakseen. Tässä kymmenen kristillistä tapaa suhtautua vappuun.

Nuorissa johtajuus, vanhoissa viisaus

Viime viikonvaihteessa kokoonnuttiin Joensuussa sadan hengen voimin luterilaisen kirkon järjestämään evankelioimisen konferenssiin, joka tällä kertaa pidettiin maanläheisellä nimellä Evankelioinnin eväsretki. Näitä konferensseja on pidetty 2000-luvulla joka toinen vuosi, ja niiden tarkoitus on rohkaista, hoitaa ja varustaa kristittyjä evankeliumin työssä.

Surun oppimäärä

Muistan äänen vieläkin. Olin 11-vuotias ja odotin kevätaamuna Nurmon Hyllykalliolla koulubussia, kun pohjoisen suunnasta kuului erikoinen matalataajuinen kumu, kuin ukkosenjyrähdys. Päivän mittaan tuli kauhea tieto. Lapuan patruunatehdas 24 kilometrin päässä oli räjähtänyt, ja kuolleita oli kymmeniä.

Romanit sydämellä

Kun kävit lapsena alakoulua, oliko luokkakavereissasi romaneja? Jos olet nyt yli nelikymppinen, useimpien ikäistesi romanilasten koulupolku oli repaleinen ja jäi kokonaan kesken.

Terrori, viltti ja kahvikuppi

Ihmisen pahuus ei ole kellekään yllätys, mutta sarjatulena tulevat uutiset aikuisten raukkamaisuudesta viattomia kohtaan ovat musertavia. Miksi paha näin tarttuu ja viha kertautuu?

Siksi odotamme iloiten

Ensi sunnuntai on palmusunnuntai ja hiljainen viikko alkaa. Palmusunnuntaista alkaa matka, joka kirkossa tunnetaan nimellä ”kunnian kuninkaan alennustie”.

Uskovalle soveliasta musiikkia

Käynnistin autoni viime sunnuntaina Parikkalassa. Edessä oli kahdeksan tunnin ajomatka kotiin Lapualle, takana viikonloppu Naistenpäivillä Oronmyllyn loma- ja kurssikeskuksessa.

Käärinliina - se pienempi ihme

Italialainen lakimies Secondo Pia sai vuonna 1898 luvan erikoiseen toimenpiteeseen. Hän oli hankkinut tuohon aikaan harvinaisen valokuvaustaidon, ja sai kuvata Torinon kuuluisan käärinliinan, joka olisi esillä Pyhän Johannes Kastajan katedraalin 400-vuotisjuhlan kunniaksi. Kankaasta saattoi hahmottaa miehen vartalon ja epämääräiset kasvonpiirteet.

Apua karjalan kielen pelastajalle

Tunnistatko nämä Raamatun jakeet? ”Minä annan teile uvven käskün: suvaikkua toine tostu. Muga kui minä suvaičin teidü, tüö suvaikkua toine tostu.”

Kirkolliskokouksen sankarit

Suuri osa luterilaisen kirkkomme neljästä miljoonasta jäsenestä tuskin edes huomasi, että viime viikolla valittiin päättäjät neljäksi vuodeksi kirkon korkeimpaan elimeen.

Sytykettä lähetystyöhön

Kirkkomme sai viime viikolla omiltaan läksytystä suhteestaan lähetystyöhön. Asialla olivat Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jaakko Rusama ja Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen.

Ristiä, lippua ja leijonaa ette minulta vie

Kristuksen risti, isänmaan siniristilippu ja Suomen leijonan vaakunatunnus. Nämä suomalaisuuden symbolit ovat kansamme yhteistä kulttuurista omaisuutta. Missä kohoaa risti, siellä on tarjolla Jumalan rakkaus syntistä kohtaan etnisestä taustasta tai ihonväristä riippumatta.

Kärhämä Pohjanmaalla

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusjärjestelyt on pantu radikaalisti uusiksi. Uudessa hybridimallissa uskonnon ja et:n oppilaat opiskelevat oman aineensa oppimäärän, mutta niiden yhteiset osat opiskellaan yhdessä. Sen katsotaan lisäävän dialogia ja oppilaiden keskinäistä ymmärtämystä. Yhteisopetuksen suuri määrä hämmästyttää.

Rukous Soldiers of Odinin puolesta

Raamatusta löydämme Jeesuksen selvän opetuksen suhtautumisesta hätää kärsiviin, ja siksi kristittyjen on Suomessa ollut helppo reagoida kirkkaasti ja yhtenäisesti viime kuukausien suuriin pakolaisvirtoihin. Sanoin ja teoin on puolustettu pakolaisten ihmisarvoa ja turvallisuutta riippumatta näiden kansallisuudesta tai uskonnosta.

Pikkuleijonia ja kotikissoja

Istuin työpäivän jälkeen Helsingissä kahvilassa ja aloin selata kännykästä nettiä. Yhtäkkiä tajusin, miksi lehtijutut ja Facebook-päivitykset vilisivät Suomen lippuja: nuorten jääkiekon MM-loppuottelu alkaisi aivan kohta. Suomen nuoret leijonat taistelisivat kullasta, ja minä olin ilman ennalta sovittua kisaseuruetta. Apua, ei tätä voi katsoa yksin!

Paremman vuoden resepti

Kuningasluokan uudenvuodenparannus voikin olla päätös tehdä vähemmän. Annan periksi ja lakkaan kantamasta maailmaa harteillani. Lakkaan olemasta kaikkitietävä ja itseriittoinen. Myönnän rajallisuuteni ja vastuuni. Suostun siihen, että saan anteeksi. Kuuntelen enemmän ja suostun oppimaan toisilta.

Maailman suurin juhla

On ihmeellistä, miten valtava määrä ihmisiä juhlii joulua kanssamme samaan aikaan. Mikään hengellinen juhla-aika ei näy maailmalla yhtä laajasti, sillä kristinusko on ainut maailmanuskonto, jolla on paljon seuraajia kaikissa maanosissa. Meitä on 2,4 miljardia, noin kolmannes maailman ihmisistä, ja määrä kasvaa yhä.

Perinteiden ilo ja taakka

Jos joulun velvoitteiden vyöry ahdistaa, on lupa pysähtyä ja kysyä itseltään: Miksi minä vietän joulua niin kuin vietän? Kenen mallia minä seuraan?

Kakarat kotiovellasi

Adventus merkitsee saapumista, ja Jeesuksen saapumista me odotamme. Jeesuksen sijasta ovellemme saapuu adventin aikaan kutsumattomia vieraita: lapsia ja nuoria myymässä seinäkalentereita, toffeerasioita, joulukortteja, itsenäisyyspäivän kynttilöitä ja joululehtiä.

Pois arkuus aamunavauksissa

Tuttu pastori kertoi turhauttavasta tilanteesta, jollaisiin hänen kollegansakin törmäävät eri puolilla Suomea. Yläkoulun rehtori on antanut tiukat raamit hänelle ja muille seurakunnan työntekijöille, jotka on kutsuttu pitämään oppilaille aamunavauksia: ei saa rukoilla, ei soittaa virttä eikä sanoa sanaakaan Jeesuksesta. Rehtorin mukaan aamunavaus saadaan näin sopimaan kaikille eikä tule valituksia oppilaiden uskonnottomilta vanhemmilta.

Pariisi rukouksissamme

Viime perjantai-illan terrori-iskut Pariisiin olivat suora hyökkäys Euroopan sivistyksen sydämeen. Se myös herätti monet lopullisesti käsittämään, miten raukkamaisesti islamistinen äärijärjestö Isis voi käydä hyökkäyssotaa myös varsinaisten sota-alueiden ulkopuolella ja surmata summittaisesti siviilejä, joilla ei ole osaa eikä arpaa Lähi-idän monimutkaisten kriisien osapuolena.

Johtajien johtaja

Suomen hallitus vältti täpärästi kaatumisen, kun puoluejohtajat Sipilä, Stubb ja Soini pääsivät pitkän väännön jälkeen sopuun sote-uudistuksen pääkohdista. Jälkipuinneissa media ja kansalaiset ruotivat yhtä paljon kolmikon valtasuhteita kuin uudistuksen sisältöä.

Oikeus tuntea isä

Maailmanhistoria osoittaa, että isyyden paikka sydämessä on lapsessa myötäsyntyinen eikä sitä voi käskysanalla mitätöidä. Vaikka perheessä riittäisi rakkautta, monen elämäntarinan traagisena pohjavirtana on tuntemattoman isän kaipuu.

Tunteita haudan äärellä

Lukemattomat suomalaiset käyvät ensi lauantaina, pyhäinpäivänä, viemässä haudalle kynttilän. Pieni lepattava liekki pimeässä kertoo sanattoman viestin: tahdon muistaa hänet. Hautakiven risti kertoo surevan toivosta, että kuoleman erottamat kohtaavat kerran.

Vähemmän viisastelua, toivoo Huttunen

Yhteyden toivoa ei ole heitetty. Yksi toivon kantajista on Suomen Ekumeenisen Neuvoston pitkäaikainen pääsihteeri Heikki Huttunen, joka on viime viikolla valittu johtamaan mantereemme merkittävintä ekumeenista yhteysjärjestöä, Euroopan kirkkojen konferenssia EKK:ta.

Tack så mycket, Ruotsin kuninkaalliset

Oli se ihanaa katsottavaa, vaikkei suomenkielistä tekstitystä tv-lähetyksessä ollutkaan: Ruotsin prinsessa Madeleinen ja Chistopher O’Neilin poikavauvan ristiäiset viime sunnuntaina Drottningholmin linnan kirkossa. Kuningasperhe ja 160 kutsuvierasta osallistuivat jumalanpalvelukseen, jossa prinssi ja Ångermanlandin herttua Nicolas Paul Gustaf kastettiin kristillisen seurakunnan jäseneksi.

Olet osa Sanan tarinaa

Lukiessasi näitä sanoja olet osa pitkää ketjua. Sadat tuhannet suomalaiset ovat etsineet Sana-lehdestä kristillistä evästä elämänsä. Tämä numero on 70-vuotisjuhlalehti, joka muistaa juuriaan, mutta katsoo tulevaan. Millainen on Suomi ja sen kristillisyys 70 vuoden päästä?

Voiko teologiseen luottaa?

Syyslukukauden alkaessa syttyi jälleen kerran kiistely siitä, horjuttaako Helsingin teologisen tiedekunnan opetus kristinuskon perusdogmeja ja sen ohessa opiskelijoiden kristillistä uskoa.

Lääkettä yrittämisen pelkoon

Tuttu kiinteistösijoittaja kertoi tunnistaneensa kaksi pääsyytä, miksi suomalaiset perustavat yrityksiä. Osa heistä on omaksunut yrittäjäperheessä niin vahvan yrittämisen mallin, ettei osaa ajatella muuta työnteon tapaa. Jotkut ovat särmikkäitä persoonia, jotka eivät taivu toisten tahtoon. Heille on helpointa olla oma pomonsa.

Talkooväki ja avainten valta

Pakolaistalkoot ovat piristäneet myös monia uskollisia kirkossakävijöitä. Kerrankin on ollut käyttöä valtuutukselle, joka kutsuu tekemään Jeesuksen tekoja.

Heli Karhumäki kirjoittaa: Johtajat ja seuraajat

”Jos uskot johtavasi, mutta kukaan ei seuraa, oletkin vain päiväkävelyllä.” Tämä johtamisen periaate on tullut Suomessa koetelluksi viime päivinä. Kirkon ja yhteiskunnan ripeimmin reagoivat johtajat eivät ole tyytyneet päiväkävelyihin, vaan johtaneet esimerkillään.

Ei yhtään lyhemmäksi

Viime viikonvaihteessa vietettiin Suomen seurakunnissa kesän viimeisiä konfirmaatiomessuja. Kymmenissä kirkoissa nähtiin tuttu, sykäyttävä näky: nuorten valkopukuisten kulkue saapuu kirkkoon, heidän edellään risti läsnä olevan Kristuksen merkkinä.

Ei anneta periksi!

Kristillisen kirkon ja lehdistön kutsumuksena on ottaa ihmisen syvät kysymykset todesta. Ne ovat omia kysymyksiämme. Ei ole helppoa selitystä kärsimyksen ongelmaan, mutta meille on annettu selkeä käsky: mene ja ruoki, vaateta, lääkitse, anna suojaa ja auta ihminen jaloilleen.

Oikealle auttajalle

Suomen hallitus on tehnyt kauaskantoisen linjauksen, joka tulee suoraan parantamaan lukuisien ihmisten elämää: se aikoo lisätä ensi vuodesta alkaen noin 10 miljoonalla eurolla vuodessa psykoterapian KELA-korvauksiin varattua rahaa. Suunnitelman mukaan KELA korvaa vastedes yli 26-vuotiaan psykoterapiakäynnistä aiemman 37 euron sijasta 58 euroa, jolloin omavastuuosuus jää keskimäärin alle 20 euron. Tällä on suuri merkitys, sillä tehokas apu vaatii usein 2-3 terapiakäyntiä viikossa. Yksityisen terapeutin käyntimaksu vaihtelee 70 ja 140 euron välillä. Ilman Kela-korvausta hoito maksaa tuhansia euroja vuodessa. Ammattimainen psykoterapia tehoaa. Moni lääkäri huokaa helpotuksesta, kun ei tarvitse enää jättää asiakasta vain lääkepurkin varaan. Keskustelu auttaa ihmistä ymmärtämään tunteitaan ja toimintamallejaan, ja vahvistamaan psyykkisiä rakenteitaan. Neljä viidestä kuntouttavaa psykoterapiaa saaneesta palaa opiskelemaan tai töihin.

Virkistystä ilmeeseen

Kirkkomme elämään toivotaan alituiseen virkistymistä. Toisten mielestä se pitäisi löytää jostakin uudesta ja raikkaasta, toisten mielestä paluusta juurille, sanoman ytimeen. Elokuun alkupäivinä on kirkollisen median aallonharjalla surffannut kaksi tapausta, jotka herättelevät kirkkoa muutokseen näistä kahdesta suunnasta.

Rikkaiden Jumala

Viime viikolla Suomessa heräsi kansalaisten raivo, kun kävi ilmi, että kolme tuoretta eläkemiljoonikkoa oli siirtänyt kirjansa Portugaliin välttääkseen eläkkeittensä verotuksen. Sitä pidetään epäisänmaallisena nyt, kun hallitus patistaa palkansaajia vapaaehtoiseen yhteiskuntasopimukseen 1,5 miljardin pakkosäästöjen uhalla.

Meitä, ei muita

Missä on se vieraanvaraisuus, jota Jeesus käski osoittamaan niin ystäville kuin muukalaisille? Missä on rakkaus, joka karkottaa pelon? Se on suuressa hiljaisessa kirkon jäsenten enemmistössä. Se on siinä ystävällisyydessä, jolla kristitty osoittaa Suomen muslimille, että sinä kuulut tänne.

Varusmies valitkoon

Suomen puolustusvoimissa otettiin heinäkuun saapumiserästä alkaen käyttöön kaksi uudistusta. Mentiinkö tässä kristillisen uskon kannalta eteen vai taaksepäin? Mikä muuttui?

Heidän silmänsä aukenivat

Silmien aukeneminen Jeesuksen tuntemiseen on piispan mukaan helpottava lääke koko kirkon masentuneeseen valitukseen rahahuolista, jäsenkadosta ja hallintouudistusten takkuamisesta.

Vakuutan sinulle

Hengellisen perinnön siirtyminen sukupolvelta toiselle on herkkä tapahtumakulku, jossa lapset kasvaessaan punnitsevat, mitä tahtovat ottaa, mitä jättää. Seurapenkissä jokainen perhe näyttää idylliseltä, mutta pinnan alla risteilevät perheenjäsenten monimutkaiset tunnekudelmat.

Ei pidä haksahtaa

Ensi elokuussa tapahtuu kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on peruskoulujen opetussuunnitelman parannus, joka mahdollistaa katsomusopetuksessa entistä paremmin eri uskontoryhmien välisen yhteistyön. Ryhmiä voidaan tuoda yhteen ja opettajat voivat tehdä yhteistyötä. Myös oppiainerajat voidaan ylittää ilmiöpohjaisuuden kautta.

Postia opettajilta

Lähimmän viikon aikana olen saanut postia opettajilta. He ovat kertoneet, miltä tuntuu jäädä kesälomalle, kun takana on uuvuttava kevät.

Oppilaiden lannistajat

Koulujen päättäjäispäivä näytti taas Suomen upeimmillaan. Juhlasaleissa jaettiin todistuksia, hymypatsaita ja stipendejä. Ylioppilaslakkeja painettiin päähän. Suvivirren sointiin kutoutui suuria tunteita.

Kirkko otti riskin

Pysäytin punatukkaisen papin Kouvolan kaupungintalon portailla, koska luulin häntä erääksi toiseksi. Alkoi keskustelu, ja pian sain kuulla innostavia kokemuksia nuoren pastorin työttömyysajasta. Hän oli päättänyt elää arkeaan papinpaidassa osoittaakseen ihmisille kaduilla ja kassajonossa, että hän on käytettävissä pappina. Alkoi yllätysten vuosi.

Kirkon juurihoitoa

Tampereelle kokoontui viime viikolla lähes tuhat ihmistä Spirit 2015 -yhteisötapahtumaan. Suurin osa heistä oli nuorisoa tai nuoria aikuisia, mutta mukana oli myös vanhempaa väkeä. Lähes koko päivä kului Aleksanterin kirkossa, jossa vietettiin messu, pidettiin puheenvuoroja sekä soitettiin ja laulettiin Jumalan kunniaksi iloisin ilmein.

Hengelliset ja hengettömät

Kirkko on täynnä ihmeitä. Niin kuin se, että kirkon päättäjillä on yksimielinen ja hyvä tarkoitus, mutta toteutusyritys hirttyy vuosi vuodelta yhä mutkikkaampaan solmuun. Tätä hyvää on yritetty jo 55 vuotta. Sykettä haettiin viime viikolla kirkolliskokouksessa, ja syksyllä jatketaan.

Äidit sydämessä

Ensi sunnuntai on lämpimien halausten, iloisten kahvihetkien ja ruusukimppujen päivä. Elämän luonne on sellainen, että äitienpäivä on myös tyhjien sylien, kirvelevien pettymysten ja surujen sunnuntai. Jokaisella meistä on äiti. Sydämessä on äidin paikka silläkin, jonka äiti on kuollut tai jo alun perin tuntematon. Sen paikan täyttävät muistot ja kaipaus, tai ainakin haavekuvat siitä, millainen äiti olisi voinut olla.

Rohkaisun paikka

Nuori aviopari oli päättänyt, ettei kasta lastaan. Äiti ja isoäiti olivat pahoillaan, sillä olivat jo odottaneet ristiäisiä. Nuoren isän perustelu on juuri se, jonka nykyisin niin usein kuulee: vanhempina he ovat kristittyjä, mutta lapsi saa valita itse aikuisena, haluaako kasteen ja kirkon jäsenyyden. Olisi väärin päättää lapsen puolesta.

Ehdokkaat ja valitut

Tunnen luissani jännityksen ja odotuksen. Sanan uutena päätoimittajana hämmästelen elämäni polveilevaa polkua, joka on tuonut tähän. Monet vaiheet, jopa pettymykset, osoittautuvat nyt kokemukseksi, jota tarvitsen. Tie on vienyt Ilta-Sanomista kirkon töihin, ja nyt kristilliseen palvelujärjestöön. Voin sydämestäni liittyä Kansan Raamattuseuran johtoajatukseen: ”Elämme armosta, kerromme Jeesuksesta.”

Kaikella on määräaikansa

”Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.” Virsirunoilija on kirjannut tiiviiseen muotoon omat ajatukseni tätä viimeistä kirjoittamaani Sanan pääkirjoitusta miettiessäni. Runsaan 12 vuoden ja yli 500 pääkirjoituksen jälkeen on tullut aika sanoa näkemiin.

Aprillia – vai ei?

Kun seurakunta elää todeksi oman uskonsa, koko kristillinen kirkko eheytyy ja muodostaa koko maailman kattavan lähimmäisyyden verkoston.

Kuka on tuo mies?

Uuden testamentin evankeliumien kirjoittajat kirjasivat useita kertojaa teksteihinsä yhden ja saman kysymyksen, jonka Jeesusta seuranneet ihmiset esittivät: kuka tämä mies oikein on?

Kristittyjen yhteydestä

Viime aikoina on keskusteltu kristittyjen välisestä yhteydestä, niin ekumenian kuin yhteiskristillisyyden tilasta ja tulevaisuudesta. Aihetta on pohdittu kristillisen kirkon sisällä ja myös eri uskontojen välillä.

Luopumisen vaikeutta

Kokonaan toisen tason asia on suostua todelliseen luopumiseen jostain sellaisesta, joka tuntuu elämässä ja arjessa. Sellaista luopumista ei kuitenkaan saada pakolla. Sen täytyy syntyä sisältä päin.

Koraania kansalle

Kevät 2015 jää maamme historiaan merkittävänä virstanpylväänä. Suhteessa uskontoihin otetaan uusi askel. Suomen valtion – siis meidän kaikkien yhdessä – omistama Yleisradio on päättänyt astua uuteen ja lähettää koko Koraanin luettuna ja selitettynä.

Suomalaisen kulttuurin etsikkoaika

Tämän viikon Sana ilmestyy paria päivää ennen jälleen yhtä vuoden virallisista liputuspäivistä, Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Sammatin suuri poika Elias Lönnrot kirjasi ensimmäisen Kalevalan laitoksen esipuheensa helmikuun 28. päivänä vuonna 1835.

Hengellinen johtajuus

Kristilliseenkin elämään ovat aina kuuluneet johtajat. Kaikkia seurakuntia, kirkkoja ja kristillisiä järjestöjä johtaa joku. Siksi tarvitaan johtajuutta, ja tässä työssä ennen muuta luotettavuutta ja viisautta. Muodollinen johtajuus ei vielä merkitse hyvää hengellistä johtajuutta.

Jumalaa moneen makuun

Monien tutkimustenkin mukaan suomalaisten sanotaan kovasti maallistuneen. Totta onkin, että kovin monen kirkkopolku on päässyt pahasti ruohottumaan. Yhä harvinaisemmaksi näyttävät käyvän myös kirkolliset toimitukset, ehkä hautajaisia lukuun ottamatta.

Asenne ratkaisee

Viime sunnuntaina alkaneen valtakunnallisen Yhteisvastuukeräyksen avajaisjumalanpalvelus pidettiin Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Lohjan valintaan avajaispaikkakunnaksi oli yhtenä perusteena lohjalaisen opettajan Simo Jouhin ideoima hanke, jolla lohjalaiset ovat jo hankkineet yli 100 000 euroa rakentaakseen Haitiin koulun. Haiti on tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen ulkomainen kohde. Messussa saarnannut Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma osoitti vakavan viestinsä kirkkokansalle. Hänen mukaansa nykyilmapiiri korostaa ihmisen oikeuksia. Mutta oikeuksien ohella meillä on myös vastuumme ja velvollisuutemme.

Hyviä uutisia kristilliseltä kentältä

Menneiden kuukausien aikana moni on kysynyt, voiko kristilliseltä kentältä kuulua mitään hyvää. Olemme tottuneet odottamaan vain toinen toistaan masentavampia viestejä. Mutta muutamat uutiset viime viikoilta osoittavat, miten elinvoimainen uskomme on.

Tarvitaanko jumalanpilkkalakia?

Pariisin satiirilehden toimitukseen tehty terrori-isku on laajentunut koskemaan muitakin teemoja. Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö otti esille meidän jumalanpilkkalakimme. Hän kirjoitti ”Kumotaan se. Sananvapaus on vapaan yhteiskunnan perusta. Uskontojakin saa arvostella”. Keskusteluilmapiirin lämpöä kuvaa se, kuinka nopeasti asiat alkavat mennä sekaisin. Niinistön mukaan uskontojen arvosteleminen olisi samaa kuin jumalanpilkka. Näinhän asia ei ole. Jonkun asian kritisoiminen ja sen pilkkaaminen ovat kaksi eri asiaa.

Arvojen eriarvoisuus

Pariisissa tapahtuneet terroriteot ovat järkyttäneet maailmalla ja saaneet luonnollisesti paljon tilaa mediassa, koska kyseessä oli isku sitä vastaan. Isku kohdistui myös eurooppalaisten arvojen ytimeen, vapauteen ja ennen muuta sananvapauteen. Syntynyt rintama sananvapauden puolesta saattaisi olla tätäkin tiiviimpi, ellei terrori-iskun kohteena olisi ollut pilalehti Charlie Hebdo. Tämän lehden keskeinen tavoite on tuon yhden arvon, sananvapauden nimissä pilkata ja rienata toisille ihmisille tärkeitä arvoja, kuten uskoa ja uskontoa.

Annetaan ihmisten auttaa

Viime vuoden lopun merkittävimpiin innovaatioihin kuului kokkolalaisten äitien perustama ja Facebookissa toimiva Hätäkahvit. Siinä äidit tarjoavat toisilleen välitöntä apua, kun joku ryhmässä sitä tarvitsee. Samantyyppisiä vertaisapuryhmiä on syntynyt lukuisia eri puolille maata.

Mihin meillä on kiire?

Kalenterivuoden vaihtumisesta on muodostunut monella tapaa ”kynnyksellä”-tapahtuma. Tämä siitäkin huolimatta, että itse luonnossa mikään ei kerro eikä korosta mitään merkittävää muutosta tavanomaiseen. Kaikki jatkuu niin kuin on jatkunut vuosituhansia. Vaikka tiede ei kykenekään todistamaan sitä, niin kokemuksemme mukaan uusi päivä koittaa taas huomenna.

Tulkoon joulu

Joulustressi alkaa olla pahimmillaan. Joka vuosi vakuutellaan, että tänä jouluna ei sitten sorruta kaupallisen joulun houkutuksiin, mutta kaupan ennustama vain 1,5 prosentin lasku myynnissä ei tätä osoita. Toisaalta eikö juuri jouluun valmistautuminen kerro sen merkityksellisyydestä, olkoon sitten kyse vaikkapa liiallisesta innosta.

Älä eroa kirkosta!

Kirkosta eroaminen on alkanut mennä osittain jo huumorinkin puolelle. Helsingin Sanomien pilapiirtäjä kuvasi miehen seisomassa pysäkillä. Bussin yhä viipyessä hän oli hermostunut, ja uhkasi protestiksi myöhästymiselle erota kirkosta. Muuallakin on pilkahtanut sama huumorin kukka. Mikä tahansa ongelma tuleekaan esille, vastaukseksi tarjotaan kirkosta eroamista. Näinkin vakavan asian keventäminen voi merkitä myös hyvää. Huumori on väline kertoa asian syvempi olemus tosikkomaisen inttämisen takaa. Siksihän me pilapiirroksillekin nauramme. Ne kun kertovat totuuden. Samalla on kuitenkin todettava, ettei kirkosta eroamisesta pelkällä huumorilla selvitä. Asia on vakava, ja siihen on toki pyrittävä etsimään avuksi ratkaisu, joka tuo ihmiset takaisin.

Isänmaan asialla

Noilla keräysilmoituksen miehillä oli heilläkin omat unelmansa, mutta he joutuivat jättämää Salatut elämät väliin ja siirtämään unelmansa syrjään jonkin isomman yhteisen asian vuoksi.

Hyvän tekemistä myös joulukonserteissa

Luterilaisen kirkon sesonki on käsillä. Ensi sunnuntaina alkava adventtiaika kokoaa taas suuret joukot kanssa kirkkoihin. Tosin sanottava, että niihin vaeltava kirkkokansa ei mene sinne kuuntelemaan puhuttuja saarnoja, vaan kansan rakastamia joululauluja.

Ei niin yksinkertaista

Lähi-idän tilanne on ollut jo kauan sellainen, että kokonaiskuvaa ei kykene hahmottamaan, jos ei pysähdy seuraamaan asioiden kulkua pitemmäksi aikaa. Käynti paikan päällä auttaa.

Uuden ajan uskontunnustus

Käsky rakastaa lähimmäistä tekee meidät vastuullisiksi suhteessa toisiimme. Ketään ei saa jättää yksin, ei edes häntä, joka uskoo ja ajattelee eri tavalla kuin minä.

Mene ja tee samoin

Suomea pidetään lukuisilla eri mittareilla mitattuna yhtenä maailman parhaista maista. Monia meitä hämmästyttävät ne uutiset, joissa kerrotaan ulkomaalaisten ihailevan maatamme, pitävän täällä asumista jopa unelmien täyttymyksenä. Meillä itsellämme tuntuu olevan toisenlainen näkemys.

Puhutaan kuolemasta

Markkinavoimat tekevät sinnikkäästi työtään asiansa eteen. Mitään mahdollisuutta oman asian edistämiseksi ei jätetä käyttämättä. Kuten nyt edessä olevana viikonloppuna, kun vietämme pyhäinpäivää. Aito amerikkalainen halloween tunkee sinnikkäästi jalkaa oven väliin ja on jo päässyt vähintäänkin porstuaan asti vallatakseen tämän juhlan itselleen.

Politiikan ja uskonnon uusi asetelma

Suomalaisen perinteen mukaan uskonto ei kuulu politiikkaan. Monet niistäkin poliitikoista, jotka toisaalla ovat tunnustautuneet kristityiksi, ovat politiikan teossaan tehneet selkeän eron oman henkilökohtaisen uskonsa ja politiikan välillä.

Määrääkö laki myös arvot?

Moniarvoisen yhteiskunnan kivijalka ovat nimensä mukaisesti monet arvot. Kaiken aikaa vahvistuva ajattelu, jonka mukaan kukin eläköön omalla tavallaan kunhan ei loukkaa muita, alkaa väkisinkin näkyä suomalaisen arjessa.

Kohti vapaampaa käytäntöä?

Keravan helluntaiseurakunnan pastori Esa Hytönen on saanut aikaan melkoisen keskustelun omiensa piirissä pohtimalla blogikirjoituksessaan toisaalta sitä, miksi kymmenet helluntaiseurakuntien nuorisotyöntekijät jättävät työnsä ja toisaalta sitä, mikä saa nuoret lähtemään perinteisistä helluntaiseurakunnista perustamaan uusia, itsenäisiä seurakuntia.

Huominen täynnä toivoa

Missä kristinuskovaiset ovat uskonsa vuoksi todella lujilla, siellä tuon uskon ydin pelkistyy. Oleellisimmaksi jää se, että Jumala on tosi, vaikka mikään ympäröivissä olosuhteissa ei sitä vakuuttaisi.

Omantunnon asia

Viime viikkojen aikana käydyssä ydinvoimalakeskustelussa on tavan takaa vilahtanut sana ”omantunnon kysymys”. Eduskunnassa kansaa edustavien päätöksissä on olemassa muutamia sellaisia asioita, jotka ohittavat ryhmäpäätökset, ja yhdessä on sovittu kunkin edustajan voivan itse ratkaista ne oman omantuntonsa mukaan. Ydinvoima on yksi näistä.

Vaikeaa olla periaatteellinen

Etelä-Afrikan ovien sulkeminen dalai-laman edestä on vain yksi esimerkki siitä, miten usein meidän periaatteemme ovat ostettavissa. Pienemmässä mittakaavassa tämä sama koskee jokaista meitä.

Karjalasta kajahtaa

Juuri kun olimme päässeet hyvään vauhtiin arvioimaan, jopa kritisoimaan piispojen vastajulkaistuja teesejä, saamme kuulla asetelmaa hämmentävän puheenvuoron sieltä, mistä sitä ei ehkä osattu odottaa, piispojen omasta keskuudesta. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen piti piispainkokouksen avauspuheenvuoron Lappeenrannassa. Nyt ei vain pohdiskeltu ajan ilmiöitä ja tunnusteltu tuulen suuntaa ilmoja haistelemalla, vaan piispa pyrki voimalla luterilaisen kirkon uskon ja olemuksen ytimeen.

Kutsu yhteyteen

Olemme varsin yllättäen ja pyytämättä siirtyneet teesien aikakauteen. Niitä näyttää löytyvän yhdeltä jos toiseltakin ovelta.

Julkisesti anteeksi

Julkisesta anteeksipyytämisestä alkaa tulla muotiasia. On ymmärretty, että virheensä tunnustamalla ja pyytämällä anteeksi saa paljon enemmän kuin yrittämällä peitellä tekemisiään. Myös menneiden, kauan sitten tehtyjen rikkomusten anteeksi pyytäminen näyttää lisääntyneen.

Rajattomuuden haaste

Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, milloin kohtaamme liikkeitä ja ryhmiä, joiden näkemykset haastavat kristillisen uskon rajan.

Pahuutta täytyy vastustaa

Vastaavanlaista viime viikkojen uutisvirtaa maailman eri puolilla raivoavista sodista, väkivaltaisuuksista tai kriiseistä ei ole koettu miesmuistiin. Ei siis ihme, jos täällä omassa rauhassa elelevillä on toisinaan vaikea päättää, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, ja ketä voisimme neuvoa.

Liikaa vapauksia vai liikaa kontrollia?

Mihin mittaan asti yhden ihmisen vapaus yhteisössä voi ulottua? Voiko mikä tahansa asia, joka ei loukkaa muita, olla sallittua? Ovatko kaikki arvot samanarvoisia? Onko yhteiskunnalla, onko valtiolla olemassa jokin arvopohja, vai huolehtiiko se vain kehyksistä ja yksilö tekee päätökset oikeasta ja väärästä?

Ihmisellä on syynsä

Verisiä lapsia, kappaleiksi räjähtäneitä sotilaita, murskaantuneita taloja, haisevia ruumiita auringonkukkien keskellä, ruumiinryöstäjiä, itkeviä toimittajia – kun on viikon kahlannut läpi uutisointia Ukrainasta, Gazasta ja Israelista, tuntuu pahalta. Sota on rumaa ja julmaa.

Älä käy ohi

Jo monet vuodet on puhuttu sosiaalisesta pääomasta, jonka voisi suomentaa myös yhteisöllisyydeksi ja me-hengeksi. Siihen kuuluu, ettemme katso toisen ohi, vaan tartumme kädestä oikeaan aikaan.

Hyvyyden voiman ihmeellinen suoja?

Miten me voimme täällä Suomessa kaikessa rauhassa puhua leppeästi kesätuulen hennossa lämmössä rauhoittavaa viestiä lempeästä Taivaan Isästä samalla, kun veljemme ja sisaremme pelkäävät henkensä edestä vain sen vuoksi, että tahtovat uskoa tähän samaan Jumalaan?

Avoimuutta – mutta luottamuksella

Kun asiat ennen sovittiin kabineteissa, tänään ne kerrotaan julki kaikissa tiedostusvälineissä. Salaisia kassakaappisopimuksia ei nykyään juurikaan pystytä tekemään. Kaikkien on saatava tietää kaikki mahdollinen kaikesta mahdollisesta. Kaiken on oltava läpinäkyvää. Asiat on paljastettava pohjamutia myöten. Onko kuitenkin niin, ettei ihan kaikkea tule saattaa kaikille julki?

Erilaisia juhannuksia?

Vaikka jalkapalloilun MM-kisat näyttävätkin vievän monen mielenkiinnon, viime viikkojen julkisuus on keskittynyt myös toiseen otteluun, jalkapalloa paljon rajumpaan ja raadollisempaan. Jatkosodan päättyminen, erityisesti juuri kesäkuussa 1944 koettu Neuvostoliiton hyökkäys Suomea vastaan on nostattanut monenlaisia muistoja seitsemän vuosikymmenen takaa.

Näe minut!

Monelle ihmiselle henkilökohtainen usko Jeesukseen on merkinnyt nähdyksi ja kohdatuksi tulemista.

Nyt on kesä – ja kesäjuhlat

Suomalaiseen suveen kiinteästi liittyvät hengelliset kesäjuhlat on ilmiö, jota joku puolileikillään esitti jopa ehdotettavaksi Unescon säilytettävien kulttuurikohteiden listalle. Tällaista ilmiötä ei muualla maailmassa juuri tunneta.

"Astui ylös taivaisiin"

Mutta entä jos taivas sittenkin on olemassa? Jos onkin niin, että olemassaolomme jatkuu ikuisesti?

Arvoyhteisön vaalit

Nyt käytävän Eu-vaalitaiston aikana on moneen kertaan hoettu, että Eurooppa on arvoyhteisö. Pelkkä käsitteen toistaminen ei kuitenkaan avaa sitä, mitä eri ehdokkaat sillä tarkoittavat. On syytä muistaa, että me käymme arvokeskustelua kaiken aikaa. Jokaisen yhteiskunnallisen päätöksen takana on jokin perustava näkemys elämästä ja maailmasta. Se Eurooppa, jossa nyt elämme, on niiden arvojen tulosta, joihin nykyiset ja edeltävät edustajat ovat nojanneet. On siis edelleen tärkeää tietää oman ehdokkaansa arvopohja.

Palvelukseen halutaan viisaita opettajia

Viime viikkojen puhutuimpia uutisia on ollut Jehovan todistajien väitetty sisäinen oikeusjärjestelmä.

Sananvapaus ja Tolonen

Vuoden kiertoon liitettyjen satojen erilaisten teemapäivien ja -viikkojen joukossa on niitäkin, joita emme saisi ohittaa. Yksi tällainen oli viime viikon lauantain kansainvälinen sananvapauden päivä. Se on erityisen merkittävä päivä suomalaisille, koska Suomi on arvioitu maailman sananvapaimmaksi maaksi. Täällä saa vapaammin kuin missään muualla julkaista ja ilmaista mielipiteitään.

Jumalan kunnia luonnossa

Viime aikoina on eri puolilla kirjoiteltu yhdestä luonnon käsittämättömyydestä, lintujen kyvystä löytää tuhansien kilometrien jälkeen oma pesäpuunsa.

Laki vai oikeus?

Samalla kun pohdimme Suvivirren oikeudellista asemaa kouluissa tai väittelemme siitä, saavatko hallituksen ministerit lähteä Eurooppaan, voisimme keskustella näitäkin vakavammista kehityskuluista yhteiskunnassamme.

Enemmän sydämellä kuin päällä

Oman kirkkomme vuoden kierto huipentuu tulevaan hiljaiseen viikkoon ja pääsiäiseen.

Pelkkä tyhjä ei riitä

Kevään merkit ovat jälleen ilmassa. Aurinko lämmittää, linnut laulavat, jääkiekon play off -pelit ovat käynnissä – ja taistelu Suvivirrestä on virinnyt.

Panostaa vai painostaa?

Venäjän toimet Krimillä ovat saaneet ankaran tuomion. Länsimaat ovat reagoineet taloudellisilla pakotteilla. Väärin tehnyt valtio on päätetty panna ruotuun painostamalla.

Evankeliumin tulisi kuulua kaikille

Evankelioimisen vastustus kirkkomme sisällä johtuu varmaankin osin siitä, että evankeliointi on aiheuttanut monenlaista hallaa ihmisten keskuudessa.

Rauhanvälityksen suurvallaksi

Jo Vanhan testamentin Saarnaaja tiesi, että ”joka tietoa lisää, lisää tuskaa” (Srn. 1:18). Tämä on totta edelleen. Nykyajan valtava tiedon tulva ruokkii kyllä tiedonnälkäisiä, joskus ähkyyn asti, mutta samalla se tuo mukanaan tuskan kaikesta kertomastaan.

Yhdessä seurakuntien parhaaksi

Meidän kaikkien eri toimijoiden tulee ymmärtää, että vahva paikallisseurakunta on avain sellaiseen tulevaisuuteen, jossa jokaisessa niemen notkossa ja saarelmassa kaikuu pelastavan evankeliumin sana.

Demokratia savuverhona

Viimeksi kuluneet viikot ovat osoittaneet, miten maailman kriisejä vellova meri huuhtoo läheltä omiakin rantojamme. Ukrainan tapahtumat ovat vain parin tunnin lentomatkan päässä meistä. Vakaaksi uskottu Eurooppa rakoilee yhä reunoiltaan. Balkanin keskitysleirit ovat vielä muistissamme, kun nyt seuraamme ihmisten surmaamista Kiovan kaduilla.

Arkkipiispa haastaa ajattelemaan

Arkkipiispan piispainkokpouksen avauspuheesta jää vaikutelma, että Raamattu ja sen maailma olisi vain ja ainoastaan ihmiskuvaa ja sen seurauksena ”täynnä ristiriitaa, horjuntaa, moniulotteisuutta ja muutosta”. Siitä toisesta, muuttumattomasta todellisuudesta arkkipiispa toteaa, että ”kerrotun taakse jää aina kertomaton”. Aivan näin helpolla Raamattu ei meitä päästä. Raamatun sisällön selittäminen toisaalta ihmisen historiana ja kaiken muun pelkkänä ”kertomattomana” on liian helppoa.

Hyvä kuolema

Tämänvuotinen yhteisvastuukeräys on kerännyt harvinaisen paljon huomiota. Sitä ei ole synnyttänyt niinkään keräyksen pääkohde, Guatemala, minne menee 60 prosenttia keräyksen tuotosta, vaan keräyksen saattohoitoon ohjattava avustus, joka on 20 prosenttia keräystuotosta. Viimeinen viidennes menee seurakunnissa ja kirkossa tehtävään avustustyöhön.

Uskonnot tutkitusti vastatuulessa

Viimeisten viikkojen aikana on kristillisessä mediassa kerrottu kahdesta tutkimuksesta, jotka käsittelevät uskonnonvapauden huononevaa tilaa Euroopassa ja maailmassa.

Ei unohdeta taustaamme

Samalla kun voivottelemme ihmisten kääntävän selän kristilliselle uskolle, samalla me tunnumme ottavan itsekin siihen etäisyyttä.

Ei kaikki ole omaa syytä

Luterilaiselle kirkollemme on ollut tuttua kuvata itseään laskevin käyrin. Väki vähenee, talous kiristyy, osallistumisluvut laskevat. Vaikka kirkkoon liittyi viime vuonna enemmän ihmisiä kuin ties koskaan, pääuutinen näytti kuitenkin olevan se, kuinka moni oli eronnut kirkosta. Kirkko on oppinut myös vastaamaan kaikkeen tähän. Menetelmä on tuttu jo vuosisatojen takaa. Sen opetti meille oppi-isämme Luther silloin nuorempana. Menetelmä on itseruoskinta. Kaikesta syytetään itseään. Ongelmat ovat minussa, meissä, ei muissa, ulkopuolisissa. Entä jos asiaa katselisi etäämmältä? Miltä maisema näyttäisi, jos pyrkisi ymmärtämään tilannetta toisesta näkökulmasta?

Lapsi keskellämme

Ei liene yllätys, että Jeesus otti juuri lapsen ja asetti hänet aikuisille esikuvaksi Jumalan valtakunnan kansalaisesta. On ainakin yksi taho, missä lapsi nähdään ensin ja kaikki muu vasta sitten.

Fiksummat puheet

Meille on kiitettävällä laajuudella kerrottu, kuinka moni ihminen on eronnut kirkosta viime vuoden aikana. Tuntuu kuin eroamisesta olisi tullut jonkinlainen muotiasia. Asiaa sen enempää miettimättä moni tekee ratkaisunsa, kun muukin porukka niin tekee.

Henkinen velttous uhkaa

Me elämme kuin suomalaisen osaamisen ihmemaassa, loistoristeilijässä. Sisällä on kaikki hienosti. Kansa pelaa. Kokit tekevät loistavaa ruokaa. Muusikot viihdyttävät meitä ja kansa bailaa. Valoa riittää, kun energia-asiat ovat kunnossa. Kaikki on hyvin. Vain pari asiaa aiheuttaa huolta. Ulkona on pimeää, ja meille ehdotetaan, että ihmisille ei kerrota sitä, mistä me olemme tulossa.

Tulkoon joulu todellinen…

Kun todellisuus näyttäytyy liian arkiselta ja ankealta, tarinoiden toivotaan pitävän yllä uskoa ja toivoa. Jouluevankeliumilla on kuitenkin uhkansa...

Mandela haastaa ajattelemaan

Harvoin voi sanoa, että koko maailma seuraa jotain tapahtumaa. Viime päivinä olemme saaneet nähdä tällaisen ilmiön, kun joka puolelta maapalloa on tulvinut osanottoja Etelä-Afrikan entisen presidentin Nelson Mandelan kuoleman johdosta.

Kansallakin on omatunto

Arvot voi myydä kansainvälisen kaupan ja politiikan markkinoilla, ja päästä halvalla. Mutta arvoista kiinni pitäminen voi tulla kalliiksi.

Ensin evankeliumi, sitten etiikka

Viime viikon Kotimaa-lehdessä oli kiintoisa kansainvälisen talouden professorin Pentti Haaparannan haastattelu.

Meidän arvot ja minun arvoni

Pääministeri Jyrki Kataisen tilaama ja filosofi Pekka Himasen tuottama Kestävän kasvun malli -raportti on synnyttänyt melkoisia laineita usein niin hiljaisessa suomalaisessa keskustelukulttuurissa. Raportin mukaan suurimpia ongelmiamme on henkinen kestävyysvaje.

Valppautta antisemitismin edessä

Vaikka Israelin politiikan arvosteleminen ei olekaan antisemitismiä, on Lähi-idän tilanteen kokonaiskuvan saamiseksi välttämätöntä nähdä tilanteiden ongelmallisuus erityisesti juutalaisuuden kannalta.

Kasvoista kasvoihin

Olkoon kyse isänpäivästä tai äitienpäivästä, tai mistä päivästä tahansa, kasvojen yhteyttä ei korvaa mikään. Usein lapsen parasta on vain se, kun joku kääntyy hänen puoleensa ja antaa jakamatonta huomiota.

Arvostetaan arjen sankaruutta

Itsensä kieltäminen, epäitsekkyys ja uhrautuminen nostattavat meissä ihailua. Itse asiassa ne ovat hyveitä, joita kristillinen usko on saarnannut läpi vuosisatojen.

Lutheria muistellessa

On kuitenkin erityisen selkeästi todettava, että kirkolla on vain yksi elämän ja kuoleman kysymys – se on itse evankeliumi. Jos kadotamme sen, kadotamme sielumme. Kadotamme itse asiassa oikeutuksen enää olla kristillinen kirkko.

Laki, ennen mua syntynyt…

Meidän on vain suostuttava ymmärtämään, että ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä ei sittenkään pohjaa säädettyyn lakiin. Näkemykset pohjaavat paljon syvempään ja inhimillisempään.

Kieli kehittyy, sanoma säilyy

Puhuttu kieli on mielenkiintoinen asia. Kun maailma muuttuu, myös kieli kehittyy. Uusia sanoja tulee niin paljon, ettei tahdo perässä pysyä.

Ihanteet eivät saa kuolla

Vasta kun piirikunnalliset juoksukilpailut täyttävät taas katsomot, alkaa usko ihanteellisuuteen elpyä.

Tasapuolisuutta tuomitsemiseen

Toisinaan tuntuu kuin kaikkien muiden ryhmien, nuorten, työttömien, eläkeläisten, ikäihmisten ja jopa lasten vanhempien asiat menevät lasten edun edelle.

Papeilta läsnäolotodistus

Vanhaa raamatullista kuvaa käyttäen voidaan todeta Herramme lammaslauman paimeniksi pyrkivän yhä enemmän sellaisia, joilta puuttuu ymmärrys laumasta ja laitumesta. Samalla puuttuu käsitys siitä, mitä tällaisen lauman paimentaminen ylipäätään merkitsee.

Mennään eteenpäin

Kaikki ajallinen on sittenkin vain väliaikaista. Koska näin on, rakennetaan rohkeasti ja avoimin mielin tulevaisuutta ymmärtäen myös sen, että kaikki täällä jää kesken. Pääasia on, että mennään eteenpäin.

Ei arkipyhien siirrolle

Kun muut viettävät arkea ja palvovat taloutta, me haastamme ihmiset maailman evankelioimiseen ja muistelemme Jeesuksen taivaaseenastumista.

Uskontoa vai politiikkaa?

Toisinaan ei voi välttyä siltä ajatukselta, että eri puolilla palloamme riehuvissa konflikteissa uskonto näyttelee suurempaa osaa kuin politiikka.

Murenee, murenee

Olisikohan sittenkin niin, että erilaisten hapuilujen jälkeen jokainen sukupolvi palaa vanhaan. Ei niin, että se on arvokasta vanhana, vaan että se on arvokasta koeteltuna.

Viesti Copacabanalta

Omassa kirkossamme käytävä taistelu siitä, millaisin ehdoin tuemme lähetystyötä johtaa totaalisesti vikasuuntaan.

Uusi puheenvuoro lakikeskusteluun

Viime viikot on käyty keskustelua siitä, pitääkö kansalaisten noudattaa aina ja kaikessa Suomen lakia, vai onko olemassa tilanteita, joissa jokin kirjoitettua maallista lakia ylempi periaate tai sääntö voisi ohittaa sen.

Sana on vapaa

Suomessa sanan vapauden myötä evankeliumin julistaminen on vapaampaa kuin missään muualla maailmassa. Mutta onko nyt käynyt niin, että se ei ole meille enää tarpeeksi haastava tehtävä? Kun todellista vainoa puuttuu, sitä on näemmä saatava aikaan keskinäisellä nahistelulla.

Pakko hoitaa?

Kiinassa tuli viime viikolla voimaan laki, joka pakottaa aikuiset lapset tapaamaan yli 60-vuotiaita vanhempiaan vankeuden tai sakkojen uhalla usein. Kuinka usein, sitä laki ei määrittele. Helsingin Sanomien uutisen mukaan vanhusten osuus Kiinan väestöstä kasvaa nopeasti maan yhden lapsen politiikan vuoksi. Kiinalaisista yli 14 prosenttia on 60-vuotiaita, vuoteen 2050 mennessä määrä kasvaa 30 prosenttiin.

Eroon ankeuttajista

Kirkollisen keskustelun selaaminen loman jälkeen on kuin tuijottaisi ikkunasta synkkenevää myrskytaivasta. Musta pilvivaippa sen kun paksunee, eikä valon pilkahduksia näy. Ankeuttajat ovat vallanneet kirkon ja imeneet siitä kaiken ilon.

Nyt juhlitaan

Suomalainen vuodenkierto saavuttaa viikonvaihteessa huippunsa niin valon kuin juhlimisen määrässä. Keskikesän juhla on tuskin missään muualla maailmassa niin tärkeä kuin täällä Suomessa.

Näillä pidot paranee

Viime sunnuntain jumalanpalveluksissa oli vahva saarnateksti. Jeesus kertoi isännästä, joka järjesti pidot, mutta niihin ei ollut juurikaan halukkaita tulijoita. Kutsutut estelivät eikä väkeä tuntunut tulevan edes pakolla.

Lähetys on tässä ja nyt

Yksi puhutuimmista kirkollisista aiheista on pidemmän aikaa ollut lähetystyö. Tosin keskusteltavat teemat ovat olleet kovin erilaisia. Suurinta ääntä on pidetty siellä, missä istutaan kirstun päällä ja käytetään ns. taloudellista valtaa jakamalla varoja mahdollisimman oikeille lähetysjärjestöille. Ihan viimeinen teema lähetyksen saralla liittyy siihen, minkälaisia edellytyksiä lähtevältä henkilöltä vaaditaan.

Joka tietoa lisää…

Siirtymistämme teollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan on ylistetty suurena askeleena kohti parempaa tulevaisuutta. Tiedon määrän lisääntyminen ja ihmisen mahdollisuudet päästä sen lähteille auraavat tietä onnellisempaan maailmaan.

Suhteellisuutta pyytäen

Elämämme on täynnä lukemattomia toisiaan seuraavia, ellei peräti päällekkäisiä asioita. Arjen, ja etenkin median kyllästämässä maailmassa asiat seuraavat toisiaan kiihtyvällä tempolla. Eteemme vyörytetään koko maailma, ja alkaa olla yhä vaikeampi arvioida sitä, mikä on oleellista ja mikä ei. Meiltä kysytään suhteellisuutta, kykyä erottaa oleelliset epäoleellisista.

Kirkon kriisi vai kriisin kirkko?

Ensi viikonvaihteessa kokoontuu kirkkokansa Kirkkopäiville Kuopioon. Joka toinen vuosi järjestettävän tapahtuman tarkoituksena on keskustella kirkkoamme juuri nyt koskettavista tärkeistä asioista. Puhuttavaa varmaan riittää.

Hela... mikä?

Perinteisen ymmärryksen sijaan pyritään Raamatussa historiallisina kerrotuille tapahtumille antamaan henkisempi ja hengellisempi sisältö. Uudessa testamentissa kuvattu tapahtuma tarkoittaisikin tänään jotain syvempää, meidän mielessämme ja sisimmässämme tapahtunutta.

Eipäs yleistetä

Samalla kun tietojen välittämisen nopeus yhä vain kasvaa ja sen määrä lisääntyy, iskee kaiken kantaan yksi uutisoinnin helmasynneistä, yleistäminen. Pahimmillaan tämä ilmenee sosiaalisessa mediassa, mutta ei siitä olla vapaita muuallakaan tiedotusvälineissä.

Verhon heilahdus

Mikä on ihme? Nykysuomen sanakirjan mukaan ihme on yliluonnollinen, selittämätön asia tai tapahtuma. Ihmeet liitetään useimmiten uskonnolliseen elämään. Kristilliseen uskoonkin on alusta lähtien kuulunut ihmeen mahdollisuus. Jeesus teki niitä. Hän paransi sairaita, puuttui luonnon ilmiöihin ja herätti jopa kuolleita. Eikä vain Jeesus, vaan koko kristillisen uskon historia puhuu ihmeistä.

Ei arvoja ilman asennetta

Suomen viimesyksyinen yritys päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi pariksi vuodeksi päättyi katkeraan vaalitappioon järjestön yleiskokouksessa. Koettu takaisku otti sen verran koville, että ulkoministeriö teetti asiasta selvityksen.

Elämän ja kuoleman rajalla

Eutanasian kohdalla vaikein kysymys on, kuka tekee lopullisen päätöksen jonkun elämän lopettamisesta. Kuka ottaa vastuun?

Myönteisyyden voima

Helluntailaisten RV-lehti julkaisi edellisessä numerossaan laajan artikkelin fundamentalismista. Lehti haastatteli artikkelin kirjoittajaa, Tapio Lohikkoa, joka kertoi lainaavansa usein fundamentalismin määritelmäksi lukemaansa George Marsdenin ajatusta: ”Fundamentalisti on evankelinen kristitty, joka on vihainen jostakin.”

Vapaus synnistä, kuolemasta ja Perkeleestä

Kristillisen pääsiäisen ydin keskittyy Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Noiden tapahtumien syvempää sisältöä on kautta aikojen kuvattu sanomalla, että Jeesus sai voiton synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Sinänsä asian ytimeen osuva teologinen lausuma näyttäytyy kuitenkin useimmille yhä etäisempänä.

Arvojen taisto

Taistelu Euroopan sielusta tiivistyy. Panoksena ovat meille tähän asti keskeisinä vaikuttaneet arvot, kuten oikeudenmukaisuus, vapaus – ja myös pyhyys. Kaksi viime viikolla ilmestynyttä aikakauslehteä käsitteli kumpikin tavallaan näitä teemoja.

Kirkon uusi vaara – Jalovaara?

Kirkon uusi vaara – Jalovaara?

Evankelistan muistolle

Suomalaisten kristittyjen keskuudessa laajan arvostuksen saanut Hilja Aaltonen sai kutsun Työnantajansa luokse 13.2. Siunaamme ja kunnioitamme tämän pitkän elämäntyön tehneen naisevankelistan muistoa. Yli 105 vuotta kestänyt elämä on kantanut suurta siunausta taivasten valtakuntaan.

Venäläistä viisautta vapaudesta

Viime sunnuntain saarnateksti kertoi Jeesuksen kiusauksista autiomaassa (Matt. 4: 1-11). Suuren venäläisen sielun Fjodor Dostojevskin mukaan puheena oleva teksti on poikkeuksellisen syvä. Mikään yhteen koottu maallinen viisaus ei kykene keksimään mitään, mikä syvyydessään vetää vertoja kolmelle kysymykselle, jotka Jeesukselle esitettiin autiomaassa. Kirjailijan huoli on mitä ajankohtaisin: miten vaikeaa vapaus on ihmiselle?

Pyhyyden tuntoa tarvitaan

Helsingin Temppeliaukion kirkossa esitettiin näytelmä, joka on herättänyt laajaa huomiota ja runsasta kritiikkiä. Näytelmän piti auttaa katsojia ymmärtämään nuorison syrjäytymistä, mutta kaiken huomion veivät paljas pylly, jalat kastemaljassa ja nykykielen tunnetuin välimerkki.

Yhteisvastuu ja ekopaasto

Monet väittävät kristillisen uskon ajautuneen Suomessa sivuraiteille. Uskonnollisuuden kerrotaan säilyttäneen asemansa, mutta kristillisyyden joutuneen paitsioon. Entä jos kyseessä onkin näköharha? Jospa kristillisyys onkin mukana enemmän kuin osaamme nähdä?

Loistotähti tutummaksi

Kristinuskon omaa sisäpiirin kieltä käyttäen on ilmeistä, että vapaamuurarit ovat sekoittaneet vanhurskauttamisen ja pyhityksen. Suuri Loistotähti on jäänyt huonolle lukemiselle.

Rajoja koetellaan

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Maailma muuttuu, mekin muutumme, mutta pitääkö kaiken muuttua? Tätä miettii yksi ja toinen kirkkomme piirissä seuratessaan yhä yksilöllisemmiksi käyviä näkemyksiä uskostamme.

Vain tätä Jumala sinulta odottaa

Huomisesta alkaen kristittyjä haastetaan yhteiseen kahdeksan päivän rukousviikkoon, oktaaviin. Tämä jo yli sata vuotta jatkunut perinne osuu aina samoille päivämäärille, 18.–25. tammikuuta. Tämän vuoden teeman ”Vain tätä Jumala sinulta odottaa” on valinnut Intian kristillinen ylioppilasliitto.

”Jumalan siunausta”

Monen suusta kuului kiitollinen huokaus, kun Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toivotti uudenvuodenpuheessaan ”Jumalan siunausta”. Osa kansalaisista piti sitä tarpeettomana, jopa vääränä. Miksi kahdesta presidentin lausumasta sanasta syntyy näin valtava haloo?

Uskon varassa huomiseen

Alkaneen vuoden roknoosit eivät hyvältä näytä. Tämän ajan ennustajat, talouselämän gurut kertovat sanoin ja kuvin, kuinka kasvu ja tulot hiipuvat, kun taas velka ja verot kasvavat. Monet muutkin mittarit tuntuvat näyttävän kohti nykyistä tummempia sävyjä.
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä