18.5.2017Teksti Heli Karhumäki

Jumalaan turvaava presidentti

Heli pkirjoituskuva kuviopaita_kesäkuva

”Kiitän kirjeestäsi. Oli mukavaa, kun kirjoitit. Tänne kuuluu pelkkää hyvää, ja töitä riittää. Toivotan sinulle ja kotiväellesi kaikkea hyvää.”

Näin vastasi presidentti Mauno Koivisto 10-vuotiaan Samuli Suonpään kirjeeseen 1980-luvun puolivälissä. Koululaiset olivat saaneet tehtäväkseen kirjoittaa kirjeen, ja poika valitsi saajaksi maan presidentin. Hän pyysi Koivistoa asettumaan ehdolle vielä toiselle kaudelle, jotta Paavo Väyrysestä ei tulisi presidenttiä.

Tämä oli yksi monista muistoista, joita suomalaiset jakoivat toisilleen, kun viime perjantai-iltana tuli tieto Mauno Koiviston (s. 1923) kuolemasta.

Lapselle vastaaminen sopi Koiviston persoonaan. Sosiaalinen nousu satamatyöntekijästä filosofian tohtoriksi, Suomen Pankin pääjohtajaksi ja presidentiksi ei tehnyt hänestä tärkeilijää. Kristilliset ja isänmaalliset arvot toivat hänelle laajan suosion yli puoluerajojen. Hän kuului sosialidemokraattina vasemmistoon, mutta taisteli kommunisteja ja laitonta lakkoilua vastaan.

Lue koko pääkirjoitus Sanasta 20/2017


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä