20.4.2017Heli Karhumäki

Rannalle jääneet

”Kyllä nyt harmittaa, että änkesin ehdokkaaksi”, kommentoi kunnallisvaalin lopputulosta eräs varsin komean työuran tehnyt vaikuttaja. Hän koki huijanneensa äänestäjiään, kun oli luullut olevansa vielä varteen otettava ehdokas. Hän pyysi heiltä anteeksi, ettei tullut valituksi.

k-16-2017-3-Pääkirjoituskuva

Palmusunnuntaille osunut vaalipäivä oli monelle ehdokkaalle piinaviikon alakuloinen avaus. Valitsematta jääneitä oli 24 619, ja heistä moni oli uhrannut vaalityöhön aikaa ja rahaa. Oli laadittu vaaliteesejä, värjötelty toreilla lehtisiä jakamassa ja sukkuloitu vaalitilaisuuksissa. Oli toivottu ja jännitetty. Ja silti: ei paikkaa valtuustossa. Paikkoja oli kunnissa ja kaupungeissa tarjolla 8999, ehdokkaita 33 618.

Laiva lähti ja moni jäi niin sanotusti rannalle. Menivätkö aika ja raha siis hukkaan? Onko syytä katua ja hävetä?

Ei missään tapauksessa. Nyt pää pystyyn ja selkä suoraksi! Ehdokkuus merkitsee valmiutta kantaa vastuuta ja tukea ryhmän pyrkimyksiä. Se on arvostettavaa. Ehdokkuus on rohkeutta asettaa näkemyksensä muiden arvioitaviksi. Siihen eivät kaikki pysty, vaikka haluaisivatkin.

Jokainen ehdokas on välttämätön osa toimivaa kansanvaltaa. Jokainen ääni vahvistaa ryhmän valtakirjaa. Valtuustolaivan miehistö tarvitsee mantereelta käsin toimivia varustajia, tiedon kerääjiä kuntalaisten arjessa. He havainnoivat sydämellään ja kokemuksellaan kaiken ikäisten ja erilaisissa oloissa elävien ihmisen tarpeita ja täsmentävät koordinaatteja, joilla valtuutetut ohjaavat kuntalaivan suuntaa. Hyvällä valtuutetulla on nöyryyttä ottaa vastaan näitä evästyksiä.

Moni pitää vaalitulosta ihmisarvonsa mittarina. Sitä se ei ole. Menestyminen vaalissa mittaa vain kykyä menestyä vaalissa. Valintojen kriteerit ovat niin mutkikas syiden vyyhti, ettei äänimäärästä pidä sen enempää ylpistyä kuin lannistuakaan. Moni huipputyyppi jää valitsematta, kun taas moni valittu valitettavasti hoitaa tehtävänsä puolinaisesti.

Inhimillisistä puutteistaan huolimatta Suomen demokratia on aarre, jolla kansa voi rakentaa turvaa kaikille jäsenilleen. Vaalit ovat aidosti vapaat ja ääntenlaskussa ei juurikaan tarvitse vilppiä pelätä.

Levottoman maailmamme lukuisat kansat kärsivät hallinnon sekasorrosta ja demokratian puutteesta. Tätä näkymää vasten kirkastuu vapaiden vaalien arvo. Näin kertoi vaalipäivänä Facebookissa eräs suomalainen perheenisä. ”Menen itse kohta äänestämään. Laitan puvun ja kravatin päälle, ehkä mieluummin rusetin. Poikani laittaa kevätjuhlavaatteensa, tämä oli hänen ehdotuksensa. Hän haluaa nähdä miten tämä kaikki tapahtuu.” Näin suuren arvon Suomen demokratialle antaa konfliktinratkaisujärjestö SCI:n rauhanneuvottelija Hussein Al-Taee. Hän saapui Suomeen 10-vuotiaana pakolaisena perheensä kanssa Irakista sodan keskeltä.

Toivotan Jumalan siunausta neljän vuoden pestiin niin miehistöön valituille kuin heidän varustajilleen. Vaalipäivinä Suomen lippu liehuu meille kaikille!


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä