9.3.2017Teksti Matti KankaanniemiKuvitus Pekka Rahkonen

Isä mukaan treeneihin

k-10-2017-15-raamattuartikkelikuvitus

Isä meidän 2/5. Ajatus Jumalan nimen pyhittämisestä luiskahtaa helposti magian ja juhannustaikojen maailmaan. Se ei kuitenkaan tarkoita isojen poikien kaapurituaaleissa kuiskaamalla lausuttuja taikasanoja tai mystisiä kiertoilmauksia Jumalan nimelle. Jumalan nimen pyhittäminen on ollut jo vuosituhansia karua arkirealismia ja on sitä edelleen.

Muinaisen Israelin haasteena oli suuri erilaisten jumalien kirjo. Ihan sellaista Suomi Liikkuu -kampanjan ”kaikki saavat pelata” -ideologiaa eivät Mooses & muut tilanteessa Kanaanin jumalaleegiolle hyväksyneet. Israelin piti erottaa kaikista muista jumalista eli pyhittää Jahve, joka oli kansan tuonut Egyptistä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei muiden jumalien palvontariitteihin saanut osallistua eikä askarrella palvontarekvisiittaa.

Opettaessaan rukouksesta Jeesus nivoi rukouksen alkuosan vahvasti hänen ja kuulijoiden yhteiseen juutalaiseen taustaan: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Nimi tarkoitti myös niitä tekoja, joita tuohon nimeen oli vuosituhansina yhdistetty. Jeesuksen julistama sanoma Jumalan valtakunnasta ei mahdu maailmankatsomukselliseen seisovaan pöytään yhdeksi lajiksi muiden joukossa. Sanomassa on edelleen vahvasti ytimessä vaatimus yksinoikeudesta ihmisen uskoon.

Jumalan merkitys ihmisen elämässä ei kuitenkaan ihan suoraan taivu tärkeysjärjestyslistoihin. Maailmankaikkeuden Luoja ja pienen Lotta-Cecilian kuviokelluntaharjoitukset eivät suoranaisesti kilpaile samassa sarjassa...

Artikkeli on katkelma. Lue se kokonaisuudessaan Sanasta 10/2017! 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä