14.9.2017Teksti Tuomas HavukainenKuvitus Pekka Rahkonen

Radikaalipasifismia Vuorisaarnaan vedoten

raamattuartikkelikuvitus

Vuorisaarnan äärellä, osa 2/5. Vuorisaarnaa on selitetty eri tavoin kirkossa ja sen valtavirran ulkopuolella. Mitä siitä tuumasivat anabaptistit? 

Anabaptismi oli uskonpuhdistusten aikana syntynyt vapaaseurakuntaliike. Se sai alkunsa Ulrich Zwinglin uudistusten jälkiseurauksena Zürichissä vuosien 1524-25 aikana. Useisiin eri ryhmiin jakautuneet anabaptistit pitivät Vuorisaarnaa yleisesti ottaen Jumalan valtakunnan sitovina periaatteina ja kristittyjen lakina. Luterilainen ajatus maallisen ja hengellisen elämän erottelusta hylättiin. Vuorisaarnan opetus vaati kuuliaisuutta kaikilla elämänalueilla ja kuvasi todellista seurakuntaa.

Esimerkiksi Thomas Müntzer seuraajineen ja Zwickaun profeetat yrittivät rakentaa ”kristillisen yhteiskuntansa” Vuorisaarnan periaatteiden varaan. Varhaiset mennoniitat vetäytyivät yhteiskunnasta, koska heidän mukaansa seurakunta tuli erottaa valtiosta. He sitoutuivat pasifismiin.

Anabaptistit perustelivat radikaalia toimintaansa Vuorisaarnan rakkaudella, joka heidän mukaansa vaati luopumaan kostosta, sodasta, tappamisesta ja valoista. Tuhansia anabaptisteja teloitettiin Keski-Euroopan kaupungeissa heidän kieltäydyttyä vannomasta uskollisuuden valaa valtiolle.

Anabaptistit uskoivat, että kristitty kykenee noudattamaan Vuorisaarnaa sen opetusten näennäisestä mahdottomuudesta huolimatta. Voiman kuuliaisuuteen ajateltiin tulevan suoraan Pyhältä Hengeltä.

Kaikuja joidenkin anabaptistien ajatuksista on edelleen kuultavissa vapaakristillisissä piireissä, joissa painotetaan valtion ja kirkon erillisyyttä sekä usein pasifismia.

Lue koko juttu Sanasta 37/2017.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä