6.7.2017Teksti Lauri ThurénPiirros Pekka Rahkonen

Tappaminen on aina ongelma

Sota ja Raamattu 1/5. Sodan etiikkaa pohdittaessa esiin nousee ensimmäiseksi käsky ”Älä tapa”. Voiko sotaa Raamatun perustella koskaan pitää oikeutettuna?

k-27-2017-15-raamattujuttu

Saksalainen Scorpions-yhtye julkaisi vuonna 1991 kappaleen Wind of Change, muutoksen tuuli. Laulun minä-kertoja kulkee Moskovassa ja ihmettelee, miten ilmapiiri on lämmennyt kylmän sodan jälkeen. ”Olisitko voinut kuvitella, että saattaisimme olla näin läheisiä, aivan kuin veljet?”

Wind of Change osui ajan hermoon. Vuosi Scorpionsin kappaleen jälkeen amerikkalainen politiikantutkija Francis Fukuyama julkaisi paljon huomiota herättäneen kirjan Historian loppu ja viimeinen ihminen. Kirjoittaja näki, että ihmiskunta on siirtynyt lopullisesti liberaalin demokratian aikakauteen, jota luonnehtii vapaus ja rauha. Vastakohtien aika on ohi, Fukuyama hehkutti.

Optimismin aikakausi päättyi viimeistään 2014, kun Venäjä miehitti Krimin ja masinoi sodan Itä-Ukrainaan. Suomessa ei ole välitöntä sodan uhkaa, mutta varautuminen sotaan on taas alkanut. Ei ole sattumaa, että Sanassa alkaa nyt viiden kirjoituksen sarjan sodasta.

Suuremman pahan torjumiseksi

Sodan etiikkaa pohdittaessa nousee esiin käsky ”Älä tapa”. Se näyttää yksiselitteiseltä, ennen kuin tarkastelee asiayhteyttä. Käsky esiintyy Raamatussa ensi kerran Toisen Mooseksen kirjan luvussa 20. Seuraavassa luvussa luetellaan henkirikoksesta annettavia rangaistuksia: ”Henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta” (2. Moos. 21:23–24). Joku pani täytäntöön nämä kuolemantuomiot, siis tappoi.

Lue koko artikkeli Sanasta 27/2017


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä