16.11.2017Teksti Tapio AaltonenKuva Istockphoto

 

Nähkää kolme kertaa

saarnakuva

Valvokaa, sanoi Jeesus ja ravisteli nukkuvat seuraajansa hereille. Hieroimme silmiämme, yritimme nukkua uudestaan, mutta uni ei enää tullut. Meidän oli havahduttava ja avattava silmämme katsomaan valppaasti, näkemään. Mitä meidän on nähtävä?

Meidän on nähtävä itsemme. Meissä paljon sellaista, jota emme ole huomanneet. On valoa, unelmia ja uskoa. Mutta on myös pimeyttä, pelkoja ja epäuskoa. Kaikkea sitä. Olemme sokeita itsellemme. Herätetty näkee itsensä sellaisena kuin on, mitään peittelemättä.

Meidän on nähtävä maailma, ihmiset lähellä ja kaukana, maailman tila ja ajan ilmiöt. Astumme ulos kuplastamme ja alamme havaita kauneutta siellä, missä ennen näimme rumuutta. Sekä rikkinäisyyttä siellä, missä olimme kuvitelleet olevan vain ehyttä. Näemme iloa ja itkua.

Meidän on nähtävä Jumala, josta olemme katselleet vain ahdasta mielikuvaamme. Näemme hänet ilman selityksiämme, sanojamme ja opinkappaleitamme. Avaamme silmämme ja katsomme sanattomina hänen kirkkauttaan ja rakkauttaan.


Hän tulee äkkiarvaamatta  

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”

Mark. 13: 35-37

 

Rukoilemme

Oi herätkää, te hitaat sielut, juuri

ja muistakaa: on Herran armo suuri.

Hän etsii synnin yössä nukkuvaa.

Hän tarjoo armon. Luopukaa siis muusta

ja kuulkaa varoitusta Herran suusta.

Oi valvokaa!

Virrestä 150 säe 1              


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä