18.5.2017Teksti Tapio AaltonenKuva Istockphoto

Rukoilkaa näin

k-20-2017-2-saarna

Jeesus otti maalitaulukseen ne hurskaat, jotka tekivät rukoilemisesta yleisöesityksen, paisuttivat siitä performanssin, egon pönkittäjän, silkkaa turhamaisuuttaan. ”Kyllä rukoilee palavasti.” ”Onpa kirjoittanut taiteellisen rukouksen.”

Jeesus kehotti rukoilemaan sisätiloissa suljetun oven takana. Siellä ihminen on rehellisimmillään, paljaana Jumalan edessä. Kenellekään ei tarvitse esittää mitään. Kenenkään kritiikillä ei ole väliä. Rukous on olemista Jumalan edessä, ei suoritusta, ei näytöstä.

Yhdessä rukoilemisellakin on paikkansa. Jeesus itse rukoili oppilaidensa ja kohtaamiensa ihmisten kanssa. Alkuseurakunnassa oli tapana kokoontua kiittämään ja rukoilemaan. Seurakunnan kanssa olemme yhdessä yksin. Muistaen Jeesuksen varoituksen tekopyhyydestä.

Isä meidän -rukouksen voi lukea silloinkin, kun omat sanat loppuvat. Ei tarvitse yrittää keksiä sanoja, ellei halua tai löydä. Siinä on kaikki tärkeä, nöyrä Jumalaan taipuminen, arjen asiat, armo, ihmisten välinen elämä, hyvän omantunnon säilyttäminen.
Pastori Tapio Aaltonen

 

Ei tekopyhien tavoin

Jeesus opetti ja sanoi: ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Matt. 6: 5–6

 

Rukoilemme

Hyvä Jumalamme.
Kiitos, että rukouksen tie
on aina avoin.
Opeta meitä turvautumaan sinuun kaikessa
ja jättämään rukouksessa
elämämme pienet ja suuret asiat
sinun hoitoosi.
Kiitos, että kuulet ja autat.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä