10.8.2017Teksti Janne Villa

Jokainen kansalainen on tarinan arvoinen

k-32-2017-22-Ajassa-tarinat
Räppäri Abdigani Hussein ”Kani” varasteli ja rötösteli nuorena niin paljon, että perhe lähetti pojan vuodeksi Somaliaan. Kani näki synnyinmaassaan, miten varaskollega otettiin verekseltään kiinni. Varkaan päälle laitettiin autonrenkaita ja bensaa ja hänet poltettiin. Suomeen palattuaan Kani osasi vihdoin arvostaa täkäläistä elämänmenoa ja alkoi sopeutua systeemiin.


Liki puolitoistatuntinen, perjantaina ensi-iltansa saava Tarinoiden Suomi -dokumentti antaa kymmenille suomalaisille – sotaveteraaneista pikkulapsiin – tilaisuuden kertoa jonkin tarinan omasta elämästään. Mininovellia muistuttavat kertomukset ovat koskettavia, opettavaisiakin, monesti myös traagisia tai hauskoja. Kukin kansalainen on selvinnyt tai taaplannut tyylillään läpi haastavien tilanteiden ja elämänvaiheiden.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Taiwanissa asuneelle Päivi Kuuselalle Suomeen sopeutuminen oli pitkään vaikeaa. Lopulta nainen oivalsi, että tänne mahtuu monenlaisia ihmisiä, hänkin. Kuusela kiteyttää dokumentin sisällön ja viestin: 2010-luvulla suomalaisena olemisen tavat ovat kovin erilaisia.

Kaikki kansalaiset ovat yhtä kaikki arvokkaita ihmisiä, ja jokaisella on oma kiinnostava tarinansa ja tulokulmansa tähän maahan ja maailmaan.

Kristilliset yhteisöt, kansan keskeiset henkiset tukipilarit, eivät näissä tarinoissa suoranaisesti esiinny. Kristinusko ja sen kantama tulevaisuudenusko, korkeatasoinen eetos ja etiikka tulevat kuitenkin useista tarinoista läpi.

Viimeisen sanan dokumentissa saava vanha herra kertoo kauniisti elämänkestäneestä rakkaudestaan, joka päättyi puolison kuolemaan. Pariskunta kuunteli lähdön hetkellä Radio Deistä hengellistä musiikkia. Mies antaa ymmärtää vanhan vertauskuvan tavoin, että eläessään ihminen on kuin toukka. Kuollessaan hän muuttuu koteloksi ja ylösnousemuksessa kotelosta kasvaa perhonen.

Käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja paljon muustakin sukulaisineen vastaava Jussi Orteza on Boliviasta lapsena Suomeen muuttanut, bolivialaisen ekonomi-isän ja kantasuomalaisen kielenkääntäjä-äidin vesa. Orozan katsomuksesta ei ole tietoa, mutta perin kristillisesti, armollisella ja ymmärtäväisellä ja lempeällä katseella hän kaikkia tarinakertojia kuvaa. Dokumentin luonnehditaankin olevan ”rakkauselokuva suomalaisuudelle”.

Suhteellisen köyhät ja syrjäytyneet ovat yhä keskuudessamme, ja ihmisten kovasydämisyys tuottaa kovia kohtaloita, mutta suomalaista yhteiskuntaa haukkuvat monesti nekin, joille upea isänmaa on tarjonnut yhden maailman parhaista kasvualustoista. Elokuvan tarinat tarjoavat turhan valittajille suhteellisuudentajua.

 



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä