23.2.2017Teksti Janne Villa

Unelmien (hautaus)maa

k-08-2017-22-Ajassa La la
Kaikkien aikojen eniten Oscar-ehdokkuuksia kahminut La La Land näyttää nuorten taiteilijoiden kautta mallia siitä, mitä unelmien hellittämätön toteuttaminen ja kutsumustyössä eteneminen voi vaatia.


Damien Chazellen elokuva La La Land on vastustamattoman tyylikäs, hyväntuulinen ja haikeansurullisiakin tunteita nostattava musikaali.

Tarjoilija, näyttelijättären työstä haaveileva Mia (tuore supertähti Emma Stone) on käynyt jo kuusi vuotta turhaan koe-esiintymisissä. Romanttinen vastinpari, muusikko Seb (Ryan Gosling) haaveilee jazz-klubin perustamisesta ja sen myötä ”aidon” jazzin pelastamisesta.

Nuoret taiteilijanalut yrittävät päästä Hollywoodissa työn syrjästä kiinni, mutta kilpailu ja pelin henki on armottoman kova. Enkelten kaupungin unelmien (hautaus)maassa ”palvotaan kaikkea, mutta mitään ei todella arvosteta”, elokuva toteaa itsekriittisesti.

Näyttelijöistä vain pieni osa työllistyy Suomessakin. Suurin osa kirjailijakokelaista ei saa koskaan hengentuotteitaan julkisuuteen. Kuvataiteilijat kitkuttelevat köyhyysrajalla. Muusikoilla on sentään enemmän valinnanvaraa elannon hankkimisessa.

Itsensä ilmaisijoita yhdistää usko siihen, että jonain päivänä luova työ tuottaa jotain merkityksellistä ja kantaa hyvää hedelmää – ja ehkä paikka auringossakin avautuu. Unelmista on vain pidettävä sitkeästi kiinni. Taide itsessään on tärkeämpää kuin se, saako sitä kaupallistettua.

Aikana, jolloin kirkollisten tilastojen käppyrät sojottavat apeasti alaspäin, kirkon väen kannattaisi – rohkaisuksi ja tsemppihengen nostattamiseksi – käydä katsomassa tämä häpeämättömän toiveikas elokuva.

Valtaosa ihmisistä ei saa koskaan aikaiseksi mitään elämää suurempaa, mutta työntekoa täytyy vain jatkaa, vaikkei läpimurtoa tapahtuisikaan. Tärkeimpiin asioihin keskittyminen ja kutsumukselliset ponnistelut palkitaan, ellei tässä niin tulevassa ajassa.


 



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä