Mutasotaa Ruotsin Lapissa

Kymmenen päivää kestäneellä vaelluksella 25 nuorta käveli rinkat selässä ja jalat rakoilla Marsfjälletin luonnonsuojelualueen karun komeissa maisemissa pastori Jorma Karangon johdolla.

– Kuljimme pienissä viiden hengen porukoissa. Ensimmäisenä päivänä oli hieman kordinaatio-ongelmia ja ryhmät eksyivät toisistaan, Hanna Mithiku muistelee nauraen.

– Ryhmäämme mahtui peruskunnoltaan monentasoisia. Jotkut menivät liian kovaa, toiset taas liian hitaasti. Kerran ajauduimme mutasotaankin, nuori nainen virnistää.

Tunturilla satoi suurimman osan aikaa.

– Olimme sadepilven sisällä kolme päivää, ja välillä satoi niin paljon, ettemme voineet poistua teltasta. Koska oppitunnit pidettiin ulkona, ne jouduttiin peruuttamaan muutaman kerran.

Pastori piti yllä hyvää tunnelmaa. Leiriläiset istuivat mättäillä, kun Jorma Karanko piti elämänmakuisia oppitunteja.

– Lähdin vaellusriparille oikeastaan juuri Jorma Karangon takia. Hänen puheensa isoveljeni konfirmaatiojumalanpalveluksessa teki vaikutuksen. Ihmettelin, että pappikin voi olla hyvä tyyppi.

– Karanko antoi tilaa kyseenalaistaa ja pohtia. Oppitunneilla mietittiin omaan elämään liittyviä asioita. Siellä ymmärsin, ettei minun tarvitse osata kaikkea, ja että voin puhua kaikista mieltä painavista asioista toisille. Tätä opettelen edelleen.

Hanna Mithiku alkoi pohtia uskonkysymyksiä leirillä.

– Loppukokeen viimeisessä tehtävässä kysyttiin, jäikö jokin asia mietityttämään. Vastasin siihen: Mistä voi tietää, että Jumala on juuri kristinuskon Jumala, koska onhan muilla uskonnoillakin Jumala.

Nykyään olen vakuuttunut kristinuskon Jumalasta, joten se ei ole enää olennaisin kysymys pohdinnoissani.

Teksti ja kuva: Sari Tikkanen