Tyynysotaa ja tiukkaa kuria

– Rangaistukseksi pastori Olli Paatelma laittoi meidät kantamaan saavikaupalla vettä laiturilta toiselle. Hän valitti, että toisella laiturilla vesi oli matalammalla kuin viereisellä, joten hän laittoi kurittoman nuorison tasaamaan tilannetta, Otto Lehtipuu muistelee.

Otto Lehtipuu kävi rippikoulun 1984. Leiri kesti kaksi viikkoa, ja leiriläisiä oli noin 80.

– Olin ensimmäistä kertaa pois kotoa niin pitkän ajan. Se oli jännittävää, mutta myös rankkaa.

Mielenkiintoista oli tutustua uusiin ihmisiin. Yhdessä pelattiin lentopalloa, pingistä ja uitiin Lohjanjärvessä.

Leiriltä on jäänyt mieleen voittopuolisesti hyviä muistoja, mutta pari asiaa hämmensi nuorta miestä.

– Meille korostettiin, että Jumala on antanut kaikille jonkin erityisen lahjan. Me, jotka emme sitä itsestämme löytäneet, tunsimme itsemme hieman ulkopuolisiksi.

Leirillä oli myös tiukka kuri. Tytöt ja pojat eristettiin toisistaan eri ryhmiin, oli kyse pienryhmästä tai lippujonosta.

Nyt aikamiehenä hän tuumailee, että olisi tarvinnut ehkä enemmän aikaa uskon asioiden pohdiskeluun.

– Leirillä oli paljon ihmisiä, ja siellä syntyi ryhmäpainetta uskonratkaisun suhteen.

– Vivamon ripari on vaikuttanut uskonnollisiin käsityksiini ja siihen, kuka olen tänään. Silloin tunsin olevani uskovainen. Nykyään kuvaan itseäni kristityksi.

Rippikoulun jälkeen Otto Lehtipuu oli mukana Kansan Raamattuseuran nuorisotyössä, ja lukiolaisena hän osallistui Sanankulman tilaisuuksiin. 

– Koska siellä olivat ystävätkin.

Leirillä luotiin ystävyyssuhteita, joita vaalitaan edelleen.

– Olen menossa ystävän häihin Turkuun, ja sinne kokoontuu juhlimaan puolitusinaa meitä entisiä Vivamon riparilaisia.

Teksti ja kuva: Sari Tikkanen