Egyptin kristittyjen vuosi alkoi synkkänä

Koptikristittyjen joulu tammikuun seitsemäntenä päivänä oli täynnä surua, tuskaa, vihaa ja epätoivoa. Aleksandriassa kirkon luona uudenvuodenyönä räjähtänyt pommi tappoi 23 ja haavoitti ainakin sataa henkeä, joista valtaosa oli uudenvuodenyön messusta palaavia kristittyjä. Asiantuntijoiden mukaan iskun tekotapa viittaa Egyptin ulkopuolelle, esimerkiksi Al-Qaidaan.

– Monet kristityt ovat shokissa ja tunteet ovat hyvin ristiriitaisia, kuvailee koptikirkon piispa Thomas Egyptin kristittyjen tunnelmia vuoden alussa.

Piispa Thomas esitti jouluyön messussa hartaan toiveensa siitä, ettei kristittyjen kokema trauma saisi tuhoisia ilmenemismuotoja.

Vuoden ensimmäisinä viikkoina tuhannet kristityt osoittivat mieltään valtiota vastaa ja vaativat sisäministeri Habib El-Adlyn eroa. Mielenosoituksiin osallistui myös muslimeja. Pommi-isku paitsi nosti pintaan kristittyjen piilossa olleita raivon tunteita, myös toisaalta yhdisti kristittyjä ja muslimeja. Monet muslimit valtion ylintä johtoa myöten halusivat osoittaa solidaarisuuttaan kristittyjä kohtaan osallistumalla kristittyjen jouluyön jumalanpalvelukseen.


Paavi jyrähti syrjinnästä

Maltillisista kommenteistaan tunnettu koptikirkon 87-vuotias johtaja, paavi Shenouda III puhui tammikuun alussa kansallisen televisiokanavan haastattelussa aiheesta, josta on aiemmin vaiennut.

– Valtion tehtävänä on puuttua lainsäädäntöä muuttamalla kristittyjen kokemiin epäkohtiin kuten syrjintään työelämässä sekä vaikeuksiin kirkkojen rakentamisessa, paavi vaati.

Kristittyjen kokemasta syrjinnästä ei ole aiemmin näin avoimesti Egyptissä keskusteltu. Moni kristitty haluaa nyt entistä avoimemmin näyttää uskonsa julkisesti. Kaikki eivät kuitenkaan kannata avoimuuden politiikkaa.

– Kaulassani oleva risti on aina julkisilla paikoilla piilossa vaatteiden alla. Kerran se valahti vahingossa näkyviin ja poliisi nappasi kiinni olkapäästäni, osoitti ristiä ja kysyi, mikä tuo on. En vastannut mitään enkä laittanut ristiä piiloon ja päädyin poliisilaitokselle. Kristittyjen elämä on aivan riittävän vaikeaa ilman uskon julkisten tunnusmerkkien näyttämistäkin, kairolainen Mina Morgor kertoo.