Jo 150 isoäitien kaltaista
tapausta jonossa

Miltä kirkon puolelta tuleva kritiikki kuulostaa Maahanmuuttoviraston näkökulmasta, ylijohtaja Jorma Vuorio?

– Suojan ja tuen antaminen turvapaikanhakijoille sopii minusta luontevasti kirkolle. Hienoa on sekin, että kirkon suojiin on hakeutunut myös muita kuin kristittyjä. Tämä kertoo siitä, että kirkkoon luotetaan laajalti.

– Maahanmuuttoviraston yhteistyö kirkollisten tahojen kanssa on sujunut erinomaisesti pienten alkutörmäilyjen jälkeen, vastaa sovinnollisesti suhteessa kirkkoon esiintyvä Jorma Vuorio.

Hän kertoo virastonsa tekevän yhteistyötä Suomen Lähetysseuran ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Nämä järjestöt tuntevat paikalliset olot usein parhaiten maailmankolkissa, joissa Suomen viranomaisilla ei ole kontakteja.

Suomen ekumeeninen neuvosto julkaisi vuonna 2007 raportin Kirkko turvapaikkana. Siinä esitetään seurakunnille suosituksia turvapaikanhakijoiden kohtaamiseen.

– Maahanmuuttovirasto kritisoi sen käsitteen käyttämistä, että kirkot toimisivat ”turvapaikkoina”. Siitä tulee väärä mielikuva, että henkilö piilotetaan kirkon tiloihin, jonne viranomaisen ei pääse. Siitähän ei ole kysymys. Kirkko ei piilottele ketään, vaan viranomaisille kerrotaan, missä hakija on.


Poikkeus ei kumoa sääntöä

Mediassa ovat olleet viimeksi esillä Egyptiin ja Venäjälle käännytettävät isoäidit. Jorma Vuorio huomauttaa, että Korkein hallinto-oikeus on tehnyt näitä tapauksia koskevat päätökset. Maahanmuuttovirasto seuraa tarkasti Suomen lakeihin kirjattuja linjauksia.

– Meillä on jonossa noin 150 näiden isoäitien kaltaista tapausta. Korkein hallinto-oikeus on tehnyt toistakymmentä päätöstä, joissa se on joka kerta päätynyt samaan lopputulokseen kuin isoäitien kohdalla.

– Jos lupakysymyksissä halutaan, että perhekäsitys tulkitaan laajemmaksi kuin lakiin kirjattu käsitys suomalaisesta ydinperheestä, tarvitaan lainsäädännön muutoksia, mutta Maahanmuuttovirasto ei voi toimia lakien vastaisesti.

– Arvostelijoiden tulisi muistaa, että jos me teemme Maahanmuuttovirastossa jonkin päätöksen, meidän tulee noudattaa samaa linjaa kaikissa muissakin vastaavissa tapauksissa.

Jorma Vuorio esittää kriittisen kysymyksen kirkon edustajille, jotka tuovat turvapaikanhakijoita median eteen:

– Onko pakko viedä turvapaikanhakija julkisuuteen omilla kasvoillaan? Hän on lähtenyt pakoon jotakin uhkaa ja hänen maanmiehensä Suomessa voivat tunnistaa henkilön mediasta. Kun kenties vaarassa olevan ihmisen kasvot ja nimi näytetään tiedotusvälineissä, herää kysymys, onko hän turvassa kotimaahan mahdollisesti palatessaan.

– Auttajien tulisi tuntea vastuunsa ja keskustella henkilön kanssa vakavasti siitä, millaisia vaikutuksia julkisuudella voi pahimmillaan olla. Henkilö itse ei välttämättä tiedosta kaikkia asiaan liittyviä riskejä, Vuorio varoittaa.