Jumalanpalveluselämää uhkaa pöhötauti

Seurakuntien työntekijät tekivät tällä viikolla yhdessä töitä kaikkiaan kolmena päivänä. Osan aikaa joukko oli jakaantuneina eri poluille, joiden teemoista eniten väkeä vetivät luovuus ja yhteisöllisyys.

Tampereella pidetyt neuvottelupäivät patistivat tuumasta toimeen, jotta kirkkoihin saataisiin enemmän väkeä.

Yksi kantavista viesteistä oli se, että seurakuntalaiset pitäisi ottaa tiiviisti mukaan messujen suunnitteluun, vaikka se vaatii työntekijöiltä aikaa ja vaivannäköä.

– Mutta siitähän meille palkkaa maksetaan, totesi kirkkoneuvos Pekka Huokuna loppupuheenvuorossaan.

Moni kaipaa kirkonmenoihin lisää väriä ja luovuutta – ja sitä on osin saatu ”tuutin täydeltä”.

Johtaja Kai Vahtola Kirkkohallituksesta toteaa, että tällä hetkellä jumalanpalveluselämää uhkaa toiminnallisuuden pöhötauti. Pahimmillaan messu on kuin noutopöytä, jonka ylenpalttinen tarjonta hämmentää siihen osallistujaa.

– Jos luovuus ei nouse itse sisällöstä, silloin mennään metsään. On tärkeää, että Raamatun sana saa tilaa vaikuttaa.

Vahtolan mielestä kaava ei tapa jumalanpalveluksen luovuutta vaan antaa sille turvalliset puitteet.

– Jokaisella seurakunnalla on runsaasti mahdollisuuksia toteuttaa omannäköistään messua. Se ajatus, että kaava kahlitsee, jäi historiaan jo 1930-luvulla!

Neuvottelupäivillä Vahtola osallistui itse luovuuden polulle.

– Viitisenkymmentä henkilöä vaihtoi värikkäästi ja osin kiivastikin mielipiteitään, eikä suinkaan ollut yksimielisiä siitä, miten jumalanpalveluselämää pitäisi uudistaa. Yhdessä totesimme sen, että uusiin kokeiluihin tulee suhtautua vakavalla herkkyydellä. On hyvä muistaa, että toinen voi kokea ne vapauttavina, toinen vastenmielisinä.