Katolisen kirkon skandaali syvenee

Pohjois-Amerikka, Australia, Irlanti, Saksa ja eräät muut Länsi-Euroopan maat johtavat tapausten lukumäärässä. Afrikka, Aasia ja itäinen Eurooppa eivät ole vielä esiintyneet otsikoissa, mutta sekin on vain ajan kysymys.

Tavallisten katolilaisten luottamus kirkkoon on heikentynyt rajusti. Oikeudenkäynneissä ja tutkimusraporteissa kuvatut lasten raiskaus- ja hyväksikäyttötapaukset ovat järkyttävää luettavaa. Erään irlantilaisen papin todettiin käyttäneen hyväkseen kaikkiaan 100 lasta, erään amerikkalaisen papin puolestaan 200 kuuroa lasta.

Lapsille seuraukset ovat olleet tuhoisia: itsemurhia, alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöä, erilaisia tunnehäiriöitä, vaikeuksia solmia ihmissuhteita ja muita normaalia elämää haittaavia ilmiöitä. Monelle nykyään aikuiselle uhrille on mahdotonta ajatellakaan kirkkoon menemistä.


Rikollisia suojeltu
kuin uhreja

Vatikaanissa hyväksikäyttötapauksia on käsitellyt vuodesta 2001 lähtien virasto nimeltään Uskonopin kongregaatio, jota johti vuoteen 2005 asti kardinaali Josef Ratzinger, nykyinen paavi Benedictus XVI.

Viraston tietoon on erään sen edustajan mukaan tullut tähän mennessä noin 3 000 tapausta, joista noin kymmenesosa on luokiteltu nimenomaan lapsiin kohdistuneeksi seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Tapaukset tarkoittavat tässä yhteydessä pappeja, jotka ovat näihin tekoihin syyllistyneet.

Uhreiksi joutuneiden lasten ja nuorten määrä on moninkertainen, sillä monella papilla oli useita uhreja. Uhrien määrää ja kärsimystä ovat lisänneet ne piispat, jotka ovat ennemmin suojelleet rikollisia kuin uhreja.

Hyväksikäytöstä kiinni jääneitä pappeja on siirretty töihin toisiin seurakuntiin, joissa heidän teoistaan ei ole tiedetty. Poliisille ei papeista yleensä ilmoitettu, eikä sen katsottu olevan edes välttämätöntä.

Irlannissa julkaistiin marraskuussa 2009 ns. Murphyn raportti, joka käsitteli Dublinin katolisessa arkkihiippakunnassa vuosina 1975–2004 sattuneita pedofiliatapauksia.

Raportin ydintoteamus oli, että uhrien etua enemmän kirkkoa oli kiinnostanut asioiden salassapito, skandaalin välttely, kirkon maineen suojelu ja sen varojen turvaaminen. Hyväksikäyttöön syyllistyneiden pappien piispallinen suojelu on ollut toistuva piirre muidenkin maiden kohdalla.


Paavin menneisyys
syynissä

Kirkon johdon on ollut vaikea löytää yhtenäistä linjaa kriisin hoidossa. Paavi kirjoitti helmikuussa irlantilaisille paimenkirjeen, jossa tuomitsi hyväksikäyttöön syyllistyneet papit ja moitti piispoja, jotka olivat hoitaneet tehtävänsä huonosti.

Irlannissa kirjettä arvosteltiin siitä, että paavi ei määrännyt sanktioita rikoksia peitelleille piispoille ja piti seksuaalisen hyväksikäytön tärkeimpinä syinä yhteiskunnan nopeaa muutosta ja yleistä maallistumista eikä niinkään kirkon omia puutteita.

Kimmo Ketola