Lausanne-kongressi päättyi rakkaudentunnustukseen

Kapkaupungin sitoumuksen toinen osa, johon on koottu kokoustyöskentelyn antia ja tulevaisuuden suuntaviivoja, ilmestyy joulukuussa.

Noin 4000 eri kirkkokuntien edustajaa 198 maasta kokoontui Etelä-Afrikkaan pohtimaan, miten maailman kaikki kansat voitaisiin saavuttaa evankeliumilla.

Lausanne III nosti esiin monia evankelikaalisen kristikunnan tämän hetken tärkeitä ja kipeitä aiheita, kuten naisen aseman tasavertaisena miehen rinnalla. Tämä aihe on kolmannen maailman kristittyjen keskuudessa edelleen arka.

Keskustelussa nousivat esiin myös tunnettujen tv-evankelistojen ja saarnaajien moraaliset hairahdukset seksin ja rahan alueella. Kristillisten johtajien elämän on oltava yhtä heidän opetuksensa kanssa, korostettiin.

Lausanne III asettui voimakkaasti menestysteologiaa vastaan. Tänäkin aikana monet kristilliset kirkot ovat osallisina Kristuksen kärsimykseen. ”Kärsimys on yksi Kristuksesta todistamisen muoto, kuten se oli apostoleille ja Vanhan testamentin profeetoille. Kärsimys testaa kutsumuksemme aitouden. Jumala voi käyttää kärsimystä, vainoja ja marttyyriutta työnsä edistämiseen maailmassa”, Kapkaupungin sitoumuksessa sanotaan.

Yleisön edessä nähtiin useita vainottujen seurakuntien edustajia. Pohjois-Koreassa kuusivuotiaaksi asti asunut tyttö kertoi perheensä tarinan. Hänen isänsä oli ollut korkea-arvoinen armeijan upseeri, joka oli joutunut epäsuosioon. Maanpaossa hän oli tullut uskoon ja oli halunnut palata kotimaahansa riskeistä tietoisena. Pohjois-Koreassa hän oli kertonut rohkeasti uskostaan, kunnes hänet oli vangittu vuonna 2006, eikä tytär ole enää kuullut hänestä mitään.

Pastori Joseph D’souza toi terveiset Intiasta Orissan alueelta, missä on ollut voimakkaita kristittyjen vainoja.

Lisäksi hän vetosi kuulijoihin orjuuden poistamiseksi.

– Maailmassa lasketaan olevan yli 27 miljoonaa orjaa, joista suurin osa asuu kotimaassani Intiassa. Heistä 10-15 miljoonaa on lasta. Vaikutusvaltainen poliitikkomme Rahul Gandhi totesi hiljattain, että kastittomien eli dalitien kohtelu on vielä pahempaa kuin rasismi.

Kokousyleisö osoitti vahvasti suosiota, kun lavalle astuivat rinnakkain palestiinalaiskristitty Shadia Qubti sekä messiaaninen juutalainen Dan Sered. Kummankin viesti oli yksinkertaisuudessaan selkeä: todellinen rauha Lähi-idässä löytyy vasta kun ihmiset löytävät Jeesuksen Kristuksen.


Totuutta etsimässä

Kongressissa käsiteltiin myös ajankohtaisia uskonpuolustukseen eli apologiaan liittyviä teemoja, kuten islamin nousua länsimaissa, joka haastaa kirkot kristillistä uskoa puolustavaan keskusteluun.

Lännen kirkkojen toinen iso haaste on jatkuvasti käynnissä ole totuus-keskustelu.

– Nykyajan ehdoton totuus on, että ei ole olemassa yhtä ainutta totuutta – ja kukaan ei saa kyseenalaistaa tätä yhtä ainoaa totuutta, kiteytti Michael Herbst entisestä Itä-Saksasta.

– Emme voi puhua totuudesta ylipäätään, emme varsinkaan yhdestä totuudesta puhumatta henkilöstä, Jeesus Nasaretilaisesta.

Herbstin kanssa samoilla linjoilla liikkui amerikkalainen Os Guiness, joka korosti totuuskysymyksen teologista ulottuvuutta.

– Totuus on toki filosofinen kysymys, mutta se ei ole niinkään tärkeää kuin totuus teologisena kysymyksenä.

Hollannin Rotterdamissa asuva Robert Calvert valotti esimerkin voimalla, kuinka vieraantuneita eurooppalaiset ovat kristillisistä juuristaan. Hän näytti kokousväelle kuvan kotikaupungissaan sijaitsevasta Erasmus Rotterdamilaisen patsaasta. Siinä tämä tutkii avointa Raamattua.

– Erasmuksen patsas Rotterdamissa on siirretty uuteen paikkaan jo yhdeksän kertaa. Tuntuu että eurooppalaiset eivät tiedä, mitä Erasmuksella pitäisi tehdä ja mihin hänet pitäisi lopulta sijoittaa.

– Uskon, että Lausanne III:n jälkeen moni meistä on rohkeampi asettamaan evankeliumin kaiken keskipisteeseen, totesi eräs suomalainen osallistuja.