Miksi nälkä ei lopu?

– Maailman nälkäongelma ei ole siinä, etteikö ruokaa olisi, sitä todellakin on. Ongelma on siinä, että sitä ei ole siellä, missä sitä tarvittaisiin – tai vaikka olisi, ihmisillä ei ole varaa ostaa sitä, sanoo ruokaturva-asiantuntija Tanja Korkalainen Kirkon Ulkomaanavusta.

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n hiljattain julkaistun nälkäraportin mukaan maailmassa on 925 miljoonaa nälkäistä siitäkin huolimatta, että ruokaa tuotetaan monissa paikoissa, muun muassa Euroopan unionissa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa, yli omien tarpeiden.

Viime kuukausina ruokatilanne on kärjistynyt erityisesti Itä-Afrikassa. Siellä ei ole koettu nykyisen kaltaista kuivuutta 60 vuoteen. Tällä hetkellä kymmenen miljoonaa ihmistä on vaarassa kuolla nälkään. YK on julistanut kahdelle Somalian eteläosan alueelle nälänhädän. Asiantuntijat arvioivat, että kriisin huippu on vielä edessä.




Vaikka Itä-Afrikan tilanne on tällä hetkellä pahempi kuin vuosikymmeniin, niin maailman ruokaturvan kannalta viime vuosi oli kuitenkin sikäli myönteinen, että nälkäisten määrä kääntyi laskuun ensimmäisen kerran sitten 90-luvun puolivälin ja laski alle miljardiin henkeen.

Maailman ruokaturvatilanne on vaihdellut paljon viime aikoina. Nälkäisten määrä laski pitkään viime vuosisadan loppupuoliskolla, mutta lasku hidastui 2000-luvun alkupuolella ja kärjistyi kolmisen vuotta sitten, taantuman aikaan todelliseksi ruokakriisiksi.

Asiantuntijat ovat pitäneet tämän vuoden ruokatilannetta huolestuttavana. Ruoan hinta on huidellut ennätyksellisen korkealla, eikä kattoa hinnoille näy.

Enemmistö maailman nälkäisistä asuu kehitysmaissa: Bangladeshissa, Kiinassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Etiopiassa, Intiassa, Indonesiassa ja Pakistanissa.

Lukumääräisesti eniten, 578 miljoonaa, nälkäisiä on väkirikkaalla Aasian ja Tyynenmeren alueella. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on puolestaan eniten nälkäisiä alueen koko väkilukuun suhteutettuna.




Nälkä koskettaa etenkin kaupunkien varattomimpia ihmisiä sekä maaseutujen maatonta väestöä. Siis heitä, jotka ovat riippuvaisimpia ostoruoasta.

– Lisäksi useimmiten naiset ja lapset kärsivät aliravitsemuksesta enemmän kuin miehet.

Ruokaongelmien syitä ovat useat peräkkäiset katovuodet, korkean energian hinnan, biopolttoainebuumin, nopeasti kehittyvien maiden kuluttajien muuttuvat ruokailutottumukset ja maatalouden kehittämisen puutteet.

– Myös kansainvälisen kaupan rakenteet vaikuttavat. Esimerkiksi EU-maissa on ruoan ylituotantoa osittain maataloustukien takia. Kun ylimääräisestä ruoasta halutaan päästä eroon, sitä viedään EU:n ulkopuolelle, Afrikkaan ja muihin kehitysmaihin. Vientiä jopa tuetaan erityisten vientitukien avulla.

– Kehitysmailla ei ole mahdollisuutta suojata markkinoitaan halvalta tuontiruoalta, joka sitten valtaa alaa ja työntää paikallisia tuottajia ja viljelijöitä pois markkinoilta. Näin muodostuu riippuvuus hintavaihteluille alttiista tuontiruoasta. Tämä ongelma pitäisi ottaa tosissaan.