Piispapeli on taas käynnissä

Viime viikolla oli ainoastaan yksi nimi varma. Espoon piispanvaaliin on lupautunut Seinäjoen kirkkoherra Tapio Luoma.

Soittokierroksella mainitaan muutamia mahdollisia ehdokkaita piispa Mikko Heikan seuraajaksi. Kisaan lähtijöiksi veikataan Espoon Leppävaaran kirkkoherran Kalervo Saloa, ja Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanenkin, joskin hänen mukaan lähtemistä moni tuntui epäilevän.

Kuopiossa spekuloidaan useilla nimillä: ekoteologi Pauliina Kainulainen, piispainkokouksen pääsihteerin Jari Jolkkonen ja Kuopion Puijon seurakunnan kirkkoherran Jaana Marjanen. Myös Kuopion hiippakuntadekaania Sakari Häkkistä ja tuomiorovasti Ilpo Rannankaria pohditaan mahdollisina ehdokkaina.

Mutta vielä kaikki on puhdasta arvuuttelua. Espoon piispanvaalin ehdokasasettelu alkoi 13. heinäkuuta. Kuopion ehdokasasettelun alkupäivää ei ole vielä kerrottu, mutta itse vaali on määrä käydä tammikuun lopussa.


Perustehtävä sama, rooli muuttunut

Tulevat piispat astuvat perinteikkääseen tehtävään, joka on se vanha sama: luotsata hiippakuntansa kirkollista elämää, kaitsea ja olla pappien ylin esimies.

Tosin muutoksiakin ovat viime vuosikymmenet tuoneet mukanaan. Kirkkohistorian professori Hannu Mustakallio Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että ennen vuotta 2000 piispat olivat tasavallan presidentin nimittämiä valtion virkamiehiä ja saivat palkkansa valtiolta. Nyt nimittäminen ja palkanmaksu ovat täysin kirkon omissa käsissä.

Ja piispa voi olla myös nainen.

Piispojen valintatapa ja -tyyli ovat myös muuttuneet. Mustakallion mukaan henkilökeskeisyys ja kampanjointi ovat tulleet mukaan piispanvaaleihin.

– Kirkolliset ja akateemiset urapolut ovat myös selvemmin eriytyneet aiemmista vuosista. Trendi on, ettei yliopistosta noustakaan enää välttämättä piispaksi niin kuin ennen tehtiin, Mustakallio sanoo.