Suvipäivät virkisti elävään kristillisyyteen

Miikka Ruokanen pyysi jokaista ottamaan Raamattunsa esiin ja etsimään Johanneksen evankeliumista vertauksen viiniköynnöksen oksista. Ne, joilla omaa kirjaa ei mukana ollut, saivat kopion.
Satapäinen seminaariväki luki kohdan yhteen ääneen. Avaimeksi elävään kristillisyyteen löytyi pysyminen Jeesuksessa.

– Isän Henki luo meissä elämää. Pyhän Hengen liike on pysyvää – sillä täyttymistä ja synneistä puhdistautumista. Jumala haluaa, että teemme sovinnon Hänen, itsemme ja toisten kanssa. Voimme rakastaa kaukaa, rukoillen ja siunaten, ellemme pysty rakastamaan läheltä, Ruokanen totesi viitaten ihmisiin, jotka pistävät sietokykymme koetukselle.




Kun oma suhteemme Jumalaan on kunnossa, voi seurakuntaelämäkin virkistyä.

Hyvinkäällä niin tapahtui viime syksynä. Joukko nuoria aikuisia oli rukoillut, että paikkakunnalle tulisi pappi, joka ymmärtäisi armolahjojen merkityksen ja alkaisi uudistaa messuelämää.

Tuo pastori, Marko Huhtala, oli nyt kertomassa kuulumisia Suvipäivien seminaarissa. Kun kirkko kävi yli 200 hengen joukolle pieneksi, tukikohdaksi otettiin seurakuntasali.

– Yhteisömme tahtoo julistaa evankeliumia ja samalla mahdollistaa kristityn kasvun. Tuemme sitä, että jokainen löytää paikkansa seurakunnassa ja ystäviä, joiden kanssa voi jakaa uskoa ja elämää. Meillä toiminta perustuu soluihin ja pienryhmiin. Koko joukko kokoontuu noin kerran kuussa yhteiseen jumalanpalvelukseen ja vapaamuotoisempiin verkostotapaamisiin, joissa on kymmeniä vastuunkantajia. Vilppulalainen Marjo Ritonen on paikkansa löytänyt. Hän pyrkii käymään kirkossa lähes joka sunnuntai.

– Pidän itseäni melkeinpä etuoikeutettuna, kun saan siellä jollakin tavalla palvella. Yleensä avustan ehtoollisella tai luen Raamattua.

Ilolla hän vetää myös pientä draamaryhmää.

– Joukkomme on pieni, mutta innostunut. Dramatisoimme yleensä Raamatun jakeita ja teemme vartin kestäviä esityksiä. Joskus sellainen on ollut myös osa saarnaa.

Suvipäivien kaukaisimpia, kotimaisia osallistujia oli savukoskelainen Tanja Kilpelä, joka kuuluu Pelkosenniemen seurakuntaan. Hän piti seminaaria tervetulleena uutuutena perjantaille.

– Raamattuopetus sopi avaukseksi erittäin hyvin. Sanoma oli myönteinen ja lohdullinen. Yhden ihmisen suhde Jumalaan voi kantaa hyvää hedelmää. Mitä sitten syntyykään, kun asialla on isompi joukko!




Suvipäivien sykkeen tunsi väkevimmin Kyrösjärven rannalle pystytetyssä juhlateltassa, jossa tunnelma ja väkimäärä kohosivat huippuunsa lauantain kello 13:n ja kello 19:n tilaisuuksissa.

Maikku Saarisen neuvoin toteutettu kuuntelevan rukouksen hetki puhutteli. Jokainen etsi itselleen istumapaikkansa lähistöltä entuudestaan vieraan ihmisen ja hiljentyi tämän kanssa rukoukseen. Sen jälkeen kumpikin puhui siitä, mitä sydämelle nousi rukouskumppania silmällä pitäen. Tulokseksi tuli liikutuksen kyyneliä ja lämpimiä halauksia.

Yksi musiikillisista kohokohdista oli Juha Tapion esiintyminen yhteistyökumppaninsa Marzi Nymanin kanssa. Miehet tulkitsivat mm. idolinsa, Jukka Leppilammen, kappaleen Minun käteni soi. Yleisö palkitsi heidät villein huudoin ja runsain aplodein, joista ei ollut tulla loppua.

Suvipäivät keräsi Ikaalisiin lähes 5 000 kävijää. Juhlaan antoi arvokkaan työpanoksensa satakunta talkoolaista.

Ensi vuonna yhteyden iloa koetaan Hämeenlinnassa.