Uudistuva kirkko elää jumalanpalvelusyhteisöissä

Nuori aikuinen tulee seurakuntaan, joka vasta hänen tarpeitaan.

– Nyt pitää mennä ihmisten luo, rakentaa yhteisöllisyyttä, sekä reaalisesti että virtuaalisesti, Pöyhönen kehottaa.

Uudistuvan kirkon tiellä on esteitä, mutta myös kosolti mahdollisuuksia, tuli esiin maanantaina Turussa aihetta pohtineessa seminaarissa.

Luterilaisuuteen kuuluu ajatus ”alati uudistuvasta kirkosta”, professori Miikka Ruokanen muistutti.

– Ennen kaikkea kirkon tulee pitäytyä ”kaikkein pyhimpään Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin”.

Paras tapa hidastaa kirkosta eroamisia on Ruokasen mukaan se, että kirkon jäsenet kokevat Kristuksen evankeliumin elämänä voimaksi ja toivon lähteeksi omassa arjessaan.

Ruokasen mukaan elävä, kiinnostava ja korkeatasoinen messu tulee nähdä seurakunnan päätoimintona, josta kaikki työntekijät kantavat vastuuta. Seurakuntia tulee kehittää messuyhteisön suuntaan ja suurissa kaupungeissa kokeilla pilottihankkeina henkilöseurakuntia.


Uudistus etenee
seurakunnissa

Kirkko muistuttaa monen mielestä enemmän kansalaisopistoa kuin seurakuntaa. Molemmissa varttuneet kansalaiset saavat liikuntaa rientäessään erilaisen ohjelmatarjonnan perässä. Kirkosta on tullut ohjelmapalvelujen tarjoaja, mutta kun palvelujen käyttäjät ovat ikääntyneet, perinteinen yhteisöllisyys on loppumassa, eikä kirkko ole kyennyt uudistamaan tavoittavaa toimintaansa

Myös perinteisten herätysliikkeiden toiminta on hiipumaan päin. Ja koko kirkon ääni on muuttunut entistä ristiriitaisemmaksi.

– Kysymys ei enää ole kirkon pelastumisesta ja selviytymisestä vaan siitä, että sanoma saa levitä, pastori Marko Huhtala Riihimäeltä analysoi ajan kuvaa.

Monen mielestä seurakunnan tilaisuudet ovat vakavia ja kasvottomia. Sisään on vaikea päästä ja julistus on tyrkyttävää.

– Kirkolla on hyvä imago, mutta toiminnalla huono, kuvasi pastori Timo Pöyhönen Tampereelta.

Seminaarissa jaettiin esimerkkejä käytännön uudistustyöstä.

Turussa uudistuva kirkko on noussut yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi turvapaikkaprosessin välityksellä.

– Tässä on kysymys kirkon uskottavuudesta, Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen totesi.

Mikaelissa panostetaan uuteen jumalanpalveluskulttuuriin. Sen keskellä on syntynyt yhteisöllinen iltapäiväjumalanpalvelus, jota tukee aktiivinen rukouselämä. Yhteisöllisyyttä ja kristittynä kasvamista tukevat solut.

– Toivomme, että joka kaupunginosassa voisi olla hengellisesti elävä yhteisö, joka palvelee uudenlaisella evankelioivalla otteella.

Riihimäelläkin luotetaan jumalanpalvelusyhteisöihin. Huhtala panee toivoa myös herätysliikkeiden varaan, mikäli ne uudistuvat ja palaavat juurilleen.

Pöyhönen näkee, että nuoret aikuiset ratkaisevat kirkon tulevaisuuden

– Nuori aikuinen tulee seurakuntaan, joka vasta hänen tarpeitaan. Nyt pitää mennä ihmisten luo, rakentaa yhteisöllisyyttä, sekä reaalisesti että virtuaalisesti.

Teksti Lea Lappalainen
Kuva Johannes Lehtinen