Juristin moraalin rajat

26.5.2011

| Teksti: Janne Villa

Suomen asianajajaliitto määräsi viime torstaina asianajaja Heikki Lampelan maksamaan 3000 euroa siitä, että hän oli rikkonut lojaalisuusvelvoitetta asiakastaan kohtaan. Lampela oli puolustanut käräjäoikeudessa henkilöä, joka ampui kolme ihmistä McDonald’sin autokaistalla Porvoossa.

Tappotuomion jälkeen Lampela ilmoitti, ettei asiakas valita hovioikeuteen, sillä se olisi ollut ”pelkkää ilveilyä” uhrien omaisia kohtaan. Sittemmin ex-asiakas Åkerlund tuli toisiin aatoksiin ja halusikin valittaa hoviin. Lampela kommentoi, että ratkaisu oli väärä. Hän on yhä sitä mieltä, että asianajajalla on oikeus ojentaa asiakastaan ja valvoa, ettei tämä loukkaa uhreja lisää.

Juristin poikkeuksellinen linjanveto vaikuttaa tässä yksittäistapauksessa tyylikkäältä. Joku raja röyhkeydelläkin! Samankaltaisesta moraalisesta rajankäynnistä kertoo kelpo lailla vetävä lakimiesjännäri The Lincoln Lawyer – Oikeuden palvelija.

Matthew McConagheyn esittämä nokkela, röyhkeä ja rahalle perso asianajaja on erikoistunut epämääräisten pikkurikollisten puolustamiseen ja porsaanreikien etsimiseen. Hän saa elämänsä tilaisuuden, kun asiakkaaksi tulee miljonäärisuvun vesa, jota epäillään prostituoidun pahoinpitelystä. Rahakas unelmakeikka kääntyy päälaelleen, kun asiakas osoittautuu mahdolliseksi psykopaatiksi.

Paatunut asianajaja joutuu pohtimaan, puolustaako hän kenties kylmäveristä ja raakaa murhaajaa ja hankkiiko päämiehensä kepulikonsteilla vapaaksi, jotta tämä pääsisi jatkamaan tekosiaan. Onko hänessä hitustakaan idealismia ja siviilirohkeutta taistella oikeuden eikä rahan ja pahan voimien puolesta?

Jaa

Facebook Twitter | Jaa muualla...