Katkera iltapäivä
Toscanassa
17.3.2011
| Kuvat: Laurent Thurin Nal
– Olen ollut 15 vuotta naimisissa. Tuollaistahan se on, katsoja huokaa, kun Iltapäivä Toscanassa päättyy.
Iranilaisen ohjaajan Abbas Kiarostamin elokuva pakottaa katsojan ensin hitaalla kuvauksellaan pysähtymään, repii hajalle eikä paikkaa lopuksi laastarilla. Mutta sen selittämättömän kummallisessa tarinassa on jotain lumoavan puhdistavaa.
Lapsen kasvatukseen uupunut antiikkikaupan pitäjä (Juliette Binoche) viettää iltapäivän englantilaisen kirjailijan (William Shimell) kanssa romanttisessa Toscanassa, pikkukylässä, jonne morsiusparit saapuvat vannomaan valojaan.
Yllättäen pariskunnaksi luullun kahden toisilleen tuntemattoman keskustelu saa oudon käänteen, ja elämän katkeruus alkaa purkautua. Nainen kaihoaa hääpäivän toiveikasta rakkautta, mies tietää, että rakkaus näkyy nyt ihan muissa asioissa. Nainen ei ymmärrä, ja mies on aina poissa. Kumpikin puhuu, mutta toistensa ohi, ja tunteet lepattavat Juliette Binochen kasvoilla käsittämättömän herkkinä ja haavoittuvina.
Toscanan iltapäivässä katsojakin menettää ajantajunsa. Missä viipyy kaiken selitys vai onko elämällä edes selitystä tarjottavanaan? Takarajana on vain juna, johon miehen täytyy ehtiä…