Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Torstai 24. toukokuuta. Nimipäivää viettää Tuukka, Touko, Alarik

Koulutus auttaisi

28.4.2011
| Teksti: Freija Özcan

Varakas palestiinalainen Hind Hussein ei voinut kulkea vanhempansa menettäneiden palestiinalaisorpojen ohi. Hind Husseinia näyttelee Hiam Abbas.

Perjantaina leffateattereihin tuleva Miral kertoo häivähdyksen siitä, miten ristiriitaista ja vaikeaa on elää israelilaisten ja palestiinalaisten välisessä jännitteessä. Vielä enemmän se muistuttaa siitä, miten kaikissa kansallisuuksissa on hyviä ja huonoja ihmisiä.

Amerikanjuutalaisen Julian Schnabelin ohjaama Miral perustuu palestiinalaisen toimittajan Rula Jebrealin omaelämäkerralliseen kirjaan. Samalla se on kunnianosoitus Hind Husseinille, joka perusti 1948 orpokodin ja koulun tarjotakseen suojaa israelilaisten ja palestiinalaisten konfliktin väliin jääville palestiinalaistytöille.

Hussein luotti konfliktin ratkaisussa mieluummin koulutukseen ja sivistykseen kuin väkivaltaan. Tätä elokuvassa Husseinin hoiviin päätyvä nuori Miral joutuu katkerasti opettelemaan.

Jo elokuvan alkutekstit kertovat paljon. Tekijöissä on sekä juutalaisia että arabeja.

– Jos palestiinalainen olisi tehnyt tämän elokuvan, kaikki sanoisivat, että hänellähän on kana kynittävänään, ohjaaja Julian Schnabel kommentoi elokuvaansa.

Palestiinalais–juutalaisesta yhteistyöstä on sittemmin seurannut sekä suloista että katkeraa hedelmää: Rula Jebreal ja Julian Schnabel löysivät toisensa ja rakastuivat. Toisaalta naamioituneet ampujat surmasivat elokuvassa pienen roolin Sheik Shaabahina tehneen näyttelijän ja suomalaisnaisen kanssa aviossa olleen Juliano Mer-Khamisin muutama viikko sitten. Mer-Khamisin äiti oli juutalainen ja isä kristitty arabi.

Miralin tuskallista elämäntaivalta katsellessa jotenkin toivoisi, että Hind Hussein kuitenkin oli oikeassa. Ehkä onkin. Onnistuihan tämä elokuvakin sivistyneiden ihmisten yhteistyönä.

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin