Ne suuret kysymykset

– Lapsena haaveeni oli ryhtyä isona papiksi, Janne Kataja kertoo

Hän kävi seurakunnan päiväkerhoa ja piti Raamatun kertomuksia mahtavan kiinnostavina.

– Lapsenuskoni muuttui sittemmin tapauskovaisuudeksi. Rippikoululeirillä rippipappini oli hyvin vakuuttava ja hauska mies, Mikko Aalto. Arvostin Aallossa ennen kaikkea hänen suvaitsevaisuuttaan.

– Mielestäni suvaitsevaisuus on synonyymi sanalle lähimmäisen rakkaus. Sehän tuo onnellisuutta muidenkin elämään.

Nyt aikuisena kohta kahden lapsen isänä Janne tutkii erilaisia uskontoja.

– Juttelin erään miespuolisen ystäväni kanssa isyyskokemuksestamme. Ystäväni ei ole uskovainen, mutta hänelläkin on sama tunne kuin minulla: lapsen syntymä on jumalallinen ihme.


Eikö ajattelukin ole rukousta?

– Maailmassa on paljon sellaista, mitä emme pysty selittämään. Minulla on tietoisuus ja tunne siitä, että täytyy olla olemassa Jumala. Siksi kuulun kirkkoon, Janne Kataja perustelee.

– Uskoni ei näy arjessa tavanomaisin tavoin. En rukoile kädet ristissä, mutta ajattelen hengellisiä asioita usein. Eikö ajattelutyökin ole omalla tavallaan rukoilua, hän pohtii.

Haastattelua tehdessämme Janne on menossa Tampereelle seurakunnan tilaisuuteen, missä hänen roolinsa on esittää uskoville ” kysymyksiä, joita ei ole koskaan kehdannut kysyä.”

– Erittäin mielenkiintoinen työtehtävä, Janne toteaa.

– Kun jokin asia kestää kriittistä tutkiskelua, se kertoo, että asia on vahva.

Tampereen Pispalan kirkon tilaisuuden tiedotteen mentyä medialle, mies sai paljon soittoja toimittajilta:” Oletko hurahtanut uskoon?”

– On myös ihmetelty, miksi en ole aiemmin puhunut suhteestani uskoon.

Esiintyjänä hän tuumaa palvelevansa koko kansaa.

– En ole aiemmin halunnut erityisemmin puhua kiinnostuksestani uskon asioihin, koska en halua, että minua aletaan määrittää ”yhden asian” miehenä.

– Esiinnyn esimerkiksi eri poliittisten puolueiden tilaisuuksissa, olematta niiden jäsen. Vaikka erilainen ajattelu erottaa, syvemmällä ihmisyyden tasolla on mahdollista löytää myös yhteistä.


Suvaitsevaisuutta ja tervettä kritiikkiä

Näyttelijänä ja juontajana kaikelle kansalle tutuksi tullut Janne Kataja näkee, että usko menee rationaalisuuden ohi, kohti mystiikkaa.

– Kun ihminen on vahvassa uskossa, uskon täytyy olla syvällä oleva tieto.

Janne peräänkuuluttaa suvaitsevaisuutta uskovien pariin; että kunnioitettaisiin myös toisin uskovia.

– Ihmisen ei pitäisi ryhtyä toisen ihmisen tuomariksi.

Hän on tutkinut paljon myös manipuloinnin valtaa äärilahkoissa.

Tällä hetkellä Janne käy uskonkeskusteluja Jehovan todistaja- ystävänsä kanssa.

– Ystäväni tuo minulle heidän lehtiään ja minä kommentoin niitä. Keskustelen lehdistä luterilaisen kirkon pappiystäväni kanssa, jolla on hyvä raamatunhistorian tuntemus, niin että saan perspektiiviä asioihin.

– Yritin tilata netin kautta myös mormonien esitteitä, mutta niitä ei tullutkaan.

Omaa uskoaan Janne luonnehtii ”pieneksi uskoksi”.

Tällä hetkellä uskonto kiinnostaa ennen kaikkea arvomaailma- kysymyksenä.

– On paljon tärkeitä asioita arvokeskustelematta, Janne sanoo.

– Toiveeni on, että kirkon sisäistä arvomaailmaa laajennettaisiin myös kirkon ulkopuolelle.

Teksti Tuula Maria Ahonen
Kuva Vesa Koivunen