Nokian uudet bisnekset
20.1.2010
| Teksti: Janne Villa
Televisiossa nähtiin viime viikolla lempeästi kohdettaan tarkkaileva, Saku Pollarin käsikirjoittama, ohjaama ja kuvaama dokumentti Sielunpelastajat. Se kertoo ex-kirkkoherra Markku Koivistosta ja tämän perustamasta uskonyhteisöstä.
Luterilaisen kirkon ulkopuolelle joutuminen tapahtui vuosien kiihkeän kiistelyn jälkeen. Vastakkain olivat piispa Juha Pihkalan johtama Tampereen tuomiokapituli ja Nokian kirkkoherra Koivisto, joka ei suostunut toteuttamaan kirkon toiveita.
Paikallisen karismaattisen herätyksen pohjalta syntynyt Nokia Missio erkaantuu elokuvassa lopullisesti omaksi yhteisökseen nimeltä Nokia Missio Church. On aina ikävää, kun kirkosta erotaan, mutta dokumentti tekee selväksi, ettei Koiviston joukoilla ollut opillisia edellytyksiä luterilaiseksi herätysliikkeeksi.
Nokia Missiossa annetaan sekä lapsikasteita että uudelleenkasteita aikuisille. Koivisto luonnehtii yhdistelmää ”historialliseksi”. Yhteisössä on vietetty myös ”internet-ehtoollisia”. Osallistujat nauttivat leivän ja viinin näyttöjensä äärellä.
Niin kauan kuin Nokia Missio pysyi kirkon sisällä, media oli kiinnostunut skismasta kuin Daavidin ja Goljatin taistelusta. Liikkeen ympärillä oli uteliasta pöhinää. Kirkon ulkopuolella se on yksi villi ja vapaa, kirkkoinstituutioista itsenäinen pienseurakunta muiden joukossa, tosin tavallista tunnetumpi.
Parin sadan jäsenen joukolla on nyt täysi vapaus tehdä ja uskoa mitä haluaa. Talous on alati tiukoilla. Dokumentti keskittyykin pitkälti varainkeruuseen. ”Tuotetta” yritetään saada kovasti kaupaksi ja kannattavaksi.