Seura tekee sekoilijaksi?

Emilia (Ada Kukkonen), 15, on perheensä vastuunkantaja. Yksinhuoltajaisä (Seppo Pääkkönen) on paljon työmatkoilla, ja Emilialle lankeaa seitsenvuotiaasta pikkusiskostaan (Anna-Leena Uotila) huolehtiminen. Emilia on myös luokan mallioppilaita – niitä ystävällisiä, fiksuja ja kilttejä ”ysin tai kympin tyttöjä”, joista jostain kumman syystä puhutaan usein alentuvaan sävyyn. Heillä ei ole muka ”elämää”.

Syynä vähättelyyn saattaa olla kateus ja huono itsetunto tai, milloin arvostelijana on aikuinen, kokemus omasta elämättä jääneestä elämästä, jolla jotkut lapsiaan bilettämään ja öisille kaduille päästävistä kaverivanhemmista perustelevat rajatonta kasvatustaan.

Yhdeksättä luokkaa tuplaava Siiri (Sara Melleri), 16, mullistaa Emilian elämän keskisormen käänteessä. Nuori kapinallinen haistattaa pitkät koululle, auktoriteeteille, hyville tavoille ja laeille.

Kaksikko tapaa öisellä uimastadionilla ja hyppää kymmenestä metristä veteen päätyen putkaan. He viihtyvät Helsingin korkeilla paikoilla (jotka on kuvattu komeasti), kaiken aikaa kuin putoamisen partaalla. Emilian eettinen syöksy onkin nopea. Siirin seurassa hän muuttuu koululintsariksi, kännisekoilijaksi, varkaaksi ja jopa väkivallantekijäksi, joka laiminlyö pikkusiskonsa ja pyllistää niin hyvää tarkoittavalle isälleen kuin opettajalleen. Omatunto toki soimaa.

Elokuvan vahvuus on Marja Pyykön henkilöohjauksessa. Keskeiset roolit henkivät sekä kapinallisen nuoruuden hurmaa ja kompleksisuutta että liitoksissaan natisevan perheen dynamiikkaa. Dialogikin on uskottavaa. Käsikirjoituksesta ja henkilöhahmojen kehityksestä sen sijaan puuttuu psykologinen syvyys ja uskottavuus, jos elokuvaa vertaa vaikkapa Dome Karukosken Kiellettyyn hedelmään, joka kuvasi sävykkäästi lestadiolaistyttöjen irtiottoa.