Syytettynä Jumala

Joukko kuolemansellissä kaasukammiota odottavia miehiä järjestää oikeusistunnon, jossa syytettynä on itse Jumala. Korkeimman kanssa väittely on vanha juutalainen perinne, mutta harvoinpa häntä lienee pantu yhtä koville.

Keskitysleirin – ja kautta historiansa hävyttömästi vainottujen juutalaisten – näkökulmasta Jumala ei totisesti näytä aina oikeudenmukaiselta. Hurskaat kärsivät silmittömästi siinä missä viattomat lapset ja naisetkin, kun jumalattomat jatkavat porskuttamistaan.

Vartijoiden vyössä lukee: ”Jumala on kanssamme.” Jumalaa syytetäänkin juutalaisen kansan kanssa tehdyn liiton rikkomisesta. Myös Vanhan testamentin karmeimpien kohtien ja kansanmurhien perusteella Jumalaa epäillään julmaksi despootiksi.

Yksi vangeista tekee karun johtopäätöksen: – Jumala ei ole hyvä.

Historian kurjimpina kausina, Haitin kaltaisissa onnettomuuksissa ja kohtuuttomasti kärsivien yksilöiden tragedioiden keskellä moni on jakanut juutalaisten tunnot. Jumala, miksi hylkäsit? Miten voit muka olla Hyvä ja Rakastava Kaikkivaltias, kun sallit kauheuksia tapahtuvan?

Helppoja vastauksia ei ole, mutta juutalaiset eivät jää vain voivottelemaan.

Kun Jumala on todettu syylliseksi, vangit kysyvät: – Mitä me nyt teemme?

Vastaus on lakoninen, mutta ainoa mahdollinen: – Rukoilemme.

Muutakaan kun ei voida.

Nykyajassa nuori nainen kysyy keskitysleiriltä selvinneeltä, vastattiinko juutalaisten rukouksiin.

– Olemme yhä täällä.

Janne Villa