Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Torstai 24. toukokuuta. Nimipäivää viettää Tuukka, Touko, Alarik

Tolstoin Viimeinen asema

15.4.2010
| Teksti: Janne Villa

Christopher Plummer jyrkän aatteellisena velikultana ja Helen Mirren rakastettavana ja huolehtivaisena hysteerikkona ovat fantastisia tragikoomisen rouheissa päärooleissa, ja muutkin keskeiset näyttelijät vallan mainioita.
Kreivi Leo Tolstoi (1828–1910) oli äärimmäisen ristiriitainen hahmo ja omaperäinen ajattelija, mikä teki hänestä aikansa kohukirjailijan. Michael Hoffmanin ohjaama elokuva Viimeinen asema perustuu Jay Parinin romaaniin (Tammi 2008), jossa käsitellään kirjailijan viimeisiä vaiheita pääpiirteissään niin kuin ne tapahtuivat. (Sana 15.4.2010)

Länsimaalaisten näyttelijöiden varassa englannin kielellä etenevä elokuva ei ole tunnelmaltaan erityisen venäläinen eikä oikeastaan hengeltään tolstoilaisen syvämietteinen ja fundeeraavakaan, vaan kujeileva kuvaus utopistisen idealistin ja porvarillisen arkirealistin – miehen ja vaimon – arvojen yhteentörmäyksestä.

Kun Vuorisaarnan vakavasti ottaneen, vahvasti yhteiskunta- ja kirkkokriittisen pasifistin uskonnollinen eetos lähtee oikein lentämään, hänestä tulee kasvissyöjä, joka yrittää elää myös selibaatissa ja samanlaisessa köyhyydessä kuin kansakin. Tolstoi ottaa orjan muodon (joskaan maaorjat eivät tunnista kreiviä omakseen) ja luovuttaa kirjojensa tekijänoikeudet jalosti ”kansalle”.

Puoli vuosisataa uskollisesti miestään tukenut Sofia-vaimo on synnyttänyt fanaattisten opetuslasten ympäröimälle nerolle 13 lasta ja haluaisi turvata lasten talouden. Hän ei hyväksy Tolstoin seuraajien salassa vehkeilemää sopimusta. Riidan kärjistyessä 82-vuotias kirjailija pakenee yöllä vaimoaan, muttei pääse syrjäistä juna-asemaa pidemmälle ennen kuin sairastuu vakavasti. Asemalle kokoontuu hetkessä aikansa hillittömin mediasirkus...

Janne Villa

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin