Tuhlaajapoikien ikuinen paluu

– Laulua kirjoittaessani mietin ensin, puhunko ”Hänestä”, mutta Jumala on minulle ”Sinä” – olemme heittäneet tittelit pois, Juha Lehti kommentoi tekstiä.

– Sielun ikävässään on ollut pakko etsiä monesta suunnasta. Usein siihen etsintään on liittynyt Jumala. Olen käynyt paljon keskusteluita Yläkerran kanssa. Jumalakuvani on varmaan hyvin perikristillinen, laulaja-lauluntekijä pohtii.

Poppia ja jazzia yhdistävän melankolisen tunnelmointimusiikin yksi punainen lanka on aina ollut tarinointi Helsingin kaduilla kompuroivista ja maailman turuilla harhailevista kulkureista ja näiden kivuliaasta paluusta kotiin.

Lehti myöntää teksteistään löytyvän ”luonteeltaan hieman heikkojen mutta omatunnoltaan herkkien tuhlaajapoikien ja -tyttöjen tarinoita”.

Savoy-teatterin vakavahkoon keikkaan toi lisävärinsä se, että paikalla olivat Lehden ja kosketinsoittaja Junnu Saaresahon vanhemmat. Haikean nostalgiset kappaleet seurasivat toisiaan tuoreen Kaipuun vuosirenkaita -levyn pohjalta.

Juha Lehti, levoton sielu, lauloi 90-luvulla, ettei löytäisi milloinkaan tietä punaiseen tupaan ja perunamaalle. Välispiikissä ja biisissä Punatiilitalo kaupungin katujen rähjäromantikko päivitti tilanteen. 47-vuotiaana isäksi tullut taiteilija asuu perheineen maalla.