20.6.2013Teksti ja kuvat: Kaj Aalto

Eemelin rukous ei ollut metku

eemeli iida lipputangossa
Eemeli kiskaisi siskonsa Iidan lipputankoon, jotta tällä olisi parempi näköala. Siitä eivät vanhemmat pitäneet. Kissankulman klässä esitetään koko kesän Astrid Lindgrenin Eemeli-kirjoihin perustuvia näytelmiä.

Vaahteramäen Eemeli, tämä lastenkirjailija Astrid Lindgrenin (1907-2002) rakastettu hahmo on täyttänyt 50 vuotta. Sen kunniaksi Eemeliä on juhlittu Ruotsissa muun muassa avaamalla Astrid Lindgrenin kotikaupungissa Vimmerbyssä sijaitsevaan huvipuistoon ihan oma kylä Eemelille.

Eemelihän on tuttu kaveri meilläkin, jotka ovat lukeneet tästä Kissankulman vintiöstä suomeksi jo vuodesta 1970 lähtien. Tarinat kuvaavat maalaiselämää 1900-luvun alun Smoolannissa.

Eemeli, tämä pieni villi jukuripää, keksi aina metkuja, jotka saivat isän kiehumaan kiukusta, naapurit päivittelemään ja muut lapset nauramaan katketakseen. Rangaistukseksi rasavilli pellavapää joutui verstashuoneeseen miettimään, mitä oli tullut tehtyä. Siellä oli puupalikoita ja työkaluja, joten Eemeli kulutti aikaansa puu-ukkoja veistellen. Niitä kertyikin pitkä rivi.

Veistettyään 130. puu-ukkonsa kirkkokahvien jälkeen Eemeli tajusi, että olikin sunnuntai, jolloin ei saanut vuoleskella. Se oli se päivä, jolloin Eemeli oli vetänyt piialta hampaan ja värjännyt siskonsa Iidan siniseksi.

Näin Lindgren kirjoittaa kirjassaan Eläköön Eemeli:

”Eemeli pani puu-ukon hyllylle toisten joukkoon. Ja illan hämärtyessä ikkunan takana hän siinä hakkuutukilla istuessaan rupesi ajattelemaan syntejään. Lopulla hän risti kätensä ja rukoili:

’Rakas Jumala, järjestä niin että metkuista tulee loppu! Sitä pyytää ystävällisesti Eemeli Nieminen Vaahteramäen Kissankulmasta.’

Se oli aito lapsen rukous, ei mikään metku. Eihän Eemeli niitä metkuja pahuuttaan tehnyt, niin vaan sattui ja tapahtui.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä