8.12.2016Teksti Janne Villa

Ihmeotukset ovat Potterin sukua

k-49-2016-22-Ajassa Ihmeotukset pääjutun kuva
Jästi (Dan Fogler) pääsee harvinaisella tavalla kurkistamaan taikamaailmaan Liskon (Eddie Redmaynen) ja hurmaavan velhoneiti Tinan (Katherine Waterston) seurassa.


Huiman Harry Potter -saagan ystävien suru oli suuri, kun viimeinenkin kirja ja elokuva ilmestyivät eikä jatkoa ollut luvassa. Lohtua ja odotettavaa tuleviin vuosiin tuo J. K. Rawlingin käsikirjoittama, viisiosainen elokuvasarja.

David Yatesin ohjaama Ihmeotukset ja niiden olinpaikat esittelee enimmäkseen hyväntuulisen ja jännittävänkin satumaailman, joka sijoittuu Lontoon ja Tylypahkan sijasta New Yorkin velhopiiriin. Eletään vuotta 1926 eli aikaa ennen Potterin tapahtumia.

Potter-hyvisten vanhan johtohahmon Dumbledoren suosikki Lisko Scamander (Eddie Redmayne) saapuu hassuine ihmeotuksineen New Yorkiin hetkellä, jolloin velhomaailma vapisee pahan Grindelwaldin tekosten edessä. Vaarana on syntyä sota taikaolentojen ja näistä toistaiseksi tietämättömien jästien eli ihmisten välillä.

Lisko on hajamielinen professori -hahmo, erilainen nuori mutta ehdottoman hyväsydäminen ja oikeamielinen eläintensuojelija. Rawlingin teosten eetos on pohjavireeltään perikristillinen ja etiikaltaan korkeatasoinen. Hauskoista ja omituisista otuksistaan liikuttavasti huolta pitävä Scamander sijoittuu suoraan tähän puhdasmieliseen linjaan, jossa sankarit ovat perin puutteellisia ja kompleksisia mutta sydän täynnä kultaa.

Nopeasti mutta tarkkanäköisesti luonnostellen Rawling ja Yates näyttävät senkin, mistä pahuus, katkeruus ja kauhistuttavat teot kumpuavat ja saavat käyttövoimaa niidenkin poloisten joukossa, jotka eivät ole vielä tietoisesti valinneet pimeälle puolelle asettumista.

Tavattoman viehättävä elokuva on jo visuaalisesti katsomisen väärtti. Sarjan avauksen syvämerkitys suuressa kokonaisuudessa avautuu vasta myöhemmin.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä