13.8.2015Teksti Heli KarhumäkiKuva Tomi Kosonen / Ilkan arkisto

Oxford-tutkija väittelee
rakkauden lajeista

k-33-2015-22-Ajassa Jason Lepojärvi@Tomi Kosonen   Ilkan arkisto
Moottoripyöräilevä, kamppailulajeja harrastava Jason Lepojärvi on kertomansa mukaan sydämeltään helluntailainen, kirjoissa luterilainen ja älyllisesti katolilainen.


Lahjarakkaus, tarverakkaus, eroottinen rakkaus, ruumiillinen rakkaus… Voiko rakkauden alistaa systemaattiseen tieteelliseen analyysiin?

Kyllä voi, ja aiheesta voi väitellä tohtoriksi. Näin on tehnyt Oxfordin rakkaustutkija, suomalais-kanadalainen Jason Lepojärvi, joka on ottanut pihteihinsä kristikunnan rakkausteologien kuohukerman. Helsingin yliopiston väitöksessä 12. elokuuta ovat esillä kirkkoisä Augustinus, paavi Johannes Paavali II, Lundin piispa Anders Nygren sekä 1900-luvun vaikutusvaltaisin kristillinen kirjailija C.S. Lewis.

Väitös nostaa esiin nygreniläisen rakkausjaottelun, joka hallitsi 1900-luvun teologiaa, mutta romuttui Lewisin käsittelyssä. Nygren korosti jakoa pakanalliseen, omaa etua tavoittelevaan eros-rakkauteen ja epäitsekkääseen, vastikkeettomaan kristilliseen agape-rakkauteen.

C.S. Lewis käytti vuosikymmenet uuden ja rikkaan rakkaussanaston luomiseen, jossa peruskäsitteitä ovat tarverakkaus ja lahjarakkaus. Hänestä Nygrenin eros-rakkaus on vain tosielämästä eristetty karikatyyri. Sen muunnelmana Lewis näkee hengellisen kaipauksen, Jumala lahjoittaman halun, joka valmistaa ihmistä ilosanoman vastaanottamiseen.

Väitöksen ydinajatus nousee C.S. Lewisin päättelystä: ”Rakkautta ei tule halventaa, mutta se ei myöskään ole erehtymätön moraalikompassi. Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala.”


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä